Kotisauna pysyy muistoissa yhä ykkösenä, vaikka elämän varrella on tullut saunottua monessa ulospäin loistokkaassa saunassa!
Sauna on maaseudulla ollut kautta aikain erittäin arvostetussa asemassa, koska olihan se lähestulkoon ainoa puhdistautumispaikka. Kylpyhuoneita ei ollut – eihän taloihin edes tullut lämmintä vettä. Niinpä oli erittäin tärkeätä, millaiset löylyt saunasta sai.

Meillä oli pieni sauna, koska isäni mielestä se mahdollisti kipakat löylyt. Ja hyvistä löylyistä saunaamme aina kehuttiinkin. Puintitalkoitten jälkeen saunamme löylyistä oli nauttimassa puoli kylää – ainakin meistä lapsista tuntui siltä.

Isäni viihtyi saunassa aina kauan, varmaan tunnin, hutkien vihdalla ihon pinnasta pois työviikon rasitukset! Hän kävi ottamassa kuumimmat löylyt – hyvä niin, koska itse pidin miedommista jälkilöylyistä. Sen ajan saunat olivat kertalämmitteisiä, eli pökköä ei lisätty pesään enää saunomisen aikana. Häkälöyly oli lyöty ja pellit olivat kiinni.

Ei ihanampaa hetkeä, kuin löhöily saunan lauteilla kiukaan sihistessä hiljaa vieressä! Olo oli ihanan raukea saunomisen jälkeen kävellessäni rantapolkua pitkin joskus käenkin kukahdellessa onnen vuosia luvaten.

Ja vaikka olen elämäni varrella ollut monessa kotisaunaa hienommassa saunassa, en ole missään muualla kokenut yhtä hienoja onnen hetkiä.