Tiilitalossa asutaan energiatehokkaasti

Yleinen

Talojen julkisivua ei nykyrakentamisessa pitäisi enää valita pelkästään ulkonäön perusteella. Rakenteen alhaiset käyttökustannukset, vähäinen huoltotarve ja pitkäaikaiskestävyys ovat yhä tärkeämpiä kriteereitä valinnassa. Energiatehokkuus ja ekologisuus ovat nousseet avainsanoiksi niin rakentamisessa, remontoinnissa kuin asumisessakin.

Tuttu ja turvallinen rakennusmateriaali aikojen takaa

Tiili oli Suomessa 1960-luvulle saakka suurten rakennusten pääasiallinen runko- ja julkisivumateriaali, joko puhtaaksimuurattuna tai rapattupintaisena. Nuo vanhat rakennukset ovat arkkitehtuuriltaan ajattoman kauniita ja edelleenkin hyväkuntoisia. Suurin osa mm. pääkaupunkiseudun vanhoista asuinkerrostaloista on tehty massiivitiilirakenteisina ilman erillistä lämmöneristettä, mutta siitä huolimatta nämä vanhat rakennukset ovat energiateknisessä vertailussa todettu vieläkin erinomaisiksi.

Pientaloissa täystiilitalot olivat suosionsa huipulla 1960–80-luvulla, ja 90-luvulle tultaessa tiili oli suosituin pientalojen julkisivumateriaali. Suomen Rakennusteollisuus ry:n mukaan tiilen osuus julkisivumateriaalina on rivitaloissa noin 45 % mutta omakotitaloissa vain 15 %. Runkomateriaalina tiili on vielä harvinainen, tiilirunkoisten talojen osuus pientaloista on vain parisen prosenttia.

Nykyrakentamisessa tiili on nousemassa jälleen suosituksi ulkoverhousmateriaaliksi pitkän elinkaaren, vähäisen huoltotarpeen ja laajan tuotevalikoimansa ansiosta. Tiiliverhous tarjoaa valtavan määrän erilaisia vaihtoehtoja, sillä tiilen väri, pinta, koko ja muoto, sauman väri, saumaustapa ja limitys voidaan kaikki valita erikseen. Nämä valinnat vaikuttavat vahvasti tiiliverhoillusta talosta syntyvään mielikuvaan.

Puuhun verrattuna tiili on vakaa materiaali. Sen eläminen kosteuden ja lämmön vaikutuksesta on vähäistä, poltetun tiilen vielä vähäisempää kuin kalkkihiekkatiilen. Massiivisena rakenteena tiili varaa lämpöä ja tasaa siten lämmönvaihtelua. Hyvin rakennetuissa tiilitaloissa voidaan selvitä 5–15 % pienemmällä energialaskulla. Lisäksi huoltokustannuksiltaan tiilitalo on esimerkiksi puutaloon verrattuna oleellisesti halvempi, sillä puutalo vaatii huoltomaalauksen vähintään 6–12 vuoden välein, mitä talon hankintahetkellä ei useinkaan tule mietittyä.

Vaaleat värisävyt ovat yleistyneet viime vuosina tiiliverhotuissa pientaloissa. Nykyään värikirjo on laaja ja lähes jokaiseen makuun löytyy sopiva sävy. Kuvan espoolaisen pientalon tiili muistuttaa käsinlyötyä tiiltä. Kuva: Wienerberger Oy.

Vaaleat värisävyt ovat yleistyneet viime vuosina tiiliverhotuissa pientaloissa. Nykyään värikirjo on laaja ja lähes jokaiseen makuun löytyy sopiva sävy. Kuvan espoolaisen pientalon tiili muistuttaa käsinlyötyä tiiltä. Kuva: Wienerberger Oy.

Vaatimukset kiristyvät

Rakentamismääräyskokoelmassa määritetty lämmönläpäisykerroin (U-arvo) kuvaa, miten paljon tehoa tarvitaan pinta-alaa kohti, jotta saavutettaisiin tietty lämpötilaero eristerakenteen läpi. Mitä pienempi U-arvo on, sitä paremmin materiaali eristää. Vanhojen massiivimuurattujen, noin 45–60 cm paksujen tiiliseinien U-arvo on yleensä 0,85–1,15 W/m2K. Siitä huolimatta ilman erillistä lämmöneristettä rakennetut massiivimuuratut tiilitalot kuluttavat energiaa keskimäärin noin 40 % vähemmän kuin esim. 60–70-lukujen lämpöeristetyt elementtitalot, joiden U-arvo on noin 0,30–0,45 W/m2K. Tämä kuvaa vain sitä, että tiilen lämpötekniset ominaisuudet ovat erinomaiset.

1990-luvulta alkaen ulkoseinien lämmöneristysvaatimukset ovat kiristyneet niin, että vuosituhannen vaihteessa U-arvo sai olla 0,28 W/m2K. Vuonna 2010 voimaan astuivat yhä tiukemmat energiamääräykset, joiden mukaan ulkoseinien U-arvon tulee olla jo alle 0,17 W/m2K. Muutosten myötä uusien rakennusten pitäisi kuluttaa energiaa myös 30–40 % vähemmän kuin aiemmin. Lisäksi ulkovaipparakenteiden tiiveydelle on asetettu omat vaatimuksensa.
Juttu jatkuu seuraavalla sivulla.

 

Täystiilitalon runko muurataan massiivisista isoreikäisistä runkotiilistä. Niiden ulkopuolelle asennetaan lämpöeristeet, jotka sidotaan runkorakenteeseen erityisillä siteillä. Lämpöeristeen ja ulkovuorauksen väliin jätetään tuuletusrako. Täystiilitalon eriste voi olla esimerkiksi villaa tai SPU-eristettä. Myös eristepaksuus on muunneltavissa.  Kuva: Wienerberger Oy. 

Täystiilitalon runko muurataan massiivisista isoreikäisistä runkotiilistä. Niiden ulkopuolelle asennetaan lämpöeristeet, jotka sidotaan runkorakenteeseen erityisillä siteillä. Lämpöeristeen ja ulkovuorauksen väliin jätetään tuuletusrako. Täystiilitalon eriste voi olla esimerkiksi villaa tai SPU-eristettä. Myös eristepaksuus on muunneltavissa.  Kuva: Wienerberger Oy.

 

Tiilirakenteen lämpötekniset ominaisuudet

Massiivisuutensa  ja huokoisen rakenteensa johdosta tiilellä on kyky sitoa, varastoida ja luovuttaa lämpöä. Tiili on osoittautunut erittäin hyväksi lämmönvaraajaksi mm. tulisijoissa ja ulkoseinärakenteissa. Lämmönvarausominaisuuksien ansiosta tiilen käytöllä saavutetaan rakentamisessa huomattavaa energiataloudellista säästöä. Esimerkiksi nykypäivän puurakenteilla ei vastaavaa hyötyä saada aikaan.

Tämän päivän tiilijulkisivu erotetaan runkorakenteesta aina ilmaraolla, minkä vuoksi tiili soveltuu hyvin kaikkien yleisten runkoratkaisujen julkisivumateriaaliksi. Runkorakenteesta eriytetty julkisivumuuri suojaa lämmöneristekerrosta hyvin ulkoiselta kosteudelta ja eristekerros pysyy  kuivana kaikissa ilmasto-olosuhteissa. Pitkäaikaisen tutkimuksen perusteella on voitu osoittaa, että 30–40 mm:n ilmaraolla eriytetty julkisivumuuraus alentaa rakennuksen energiankulutusta lämmityskaudella jopa 6–8 % runkorakenteesta riippumatta.

Energiankulutuslukemien mukaan laskennallinen U-arvo ei aina kerro koko totuutta rakennuksen energiatehokkuudesta. Käytäntö ja seurantatutkimukset osoittavat kuitenkin selkeästi, että massiivisuudella ja ulkoseinien rakennusmateriaalin lämpökapasiteetilla on merkittävä osuus hyvän energiatehokkuuden aikaansaamiseksi. Tiilitalon massa ja hyvä tiiveys voivat alentaa lämmityskuluja jopa 15 % kevytrakenteisiin taloihin verrattuna.
1900-luvun alkupuolella rakennettujen massiivitiilitalojen ulkoseiniä ei ole tarvinnut juuri  korjata, ja ne saattavat kestää sellaisenaan vuosisatoja. Myös talojen energiatehokkuus säilyy, sillä massiivinen tiilirakenne varastoi lämpöä ja luovuttaa sitä hitaasti ja tasaisesti. Se pystyy myös hyödyntämään aurinkoenergiaa. Tiilitalo on sopivan lämmin talvella ja miellyttävän viileä kesällä.

Täystiilitalon runko voidaan tehdä joko perinteisesti muuraamalla tai ohutsaumamuurauksella, kuten kuvassa. Kuva: Wienerberger Oy. 

Täystiilitalon runko voidaan tehdä joko perinteisesti muuraamalla tai ohutsaumamuurauksella, kuten kuvassa. Kuva: Wienerberger Oy.

 

Matala- vai passiivienergiatalo?

Matalaenergiatalo on rakennus, jonka tilojen lämmitykseen kuluu energiaa tavanomaista vähemmän, korkeintaan 60 kWh/m² vuodessa, eli puolet omakotitalon keskimääräisestä kulutuksesta. Määritelmä on Euroopassa jokseenkin vakiintunut. VTT:n 3-vuotisessa seurannassa ensimmäiset matalaenergiatalot likimain puolittivat energiakulunsa normitaloon verrattuna.

Passiivienergiatalon (passiivitalon) määritelmä perustuu kolmeen tunnuslukuun, jotka kertovat tilojen lämmitysenergian ja rakennuksen kokonaisprimäärienergian tarpeen sekä mittaukseen perustuvan ilmavuotoluvun. Mikä tahansa rakennus voidaan suunnitella passiivitaloksi, ja se voidaan rakentaa mistä materiaalista tahansa.

Passiivitalossa pieni energiantarve saavutetaan ulkovaipan ominaisuuksien avulla ja ilmanvaihdon tehokkaalla lämmön talteenotolla. Passiivitalon tyypillisiä ominaisuuksia ovat mm. hyvä lämmöneristys, ulkovaipan ilmatiiviys, ikkunoiden ja ovien hyvä lämmöneristävyys sekä varaavan massan hyödyntäminen. Ilmaislämmönlähteiden (aurinkoenergia, ihmiset, laitteet) tehokas hyödyntäminen kattaa yli puolet passiivienergiatiilitalon lämmön tarpeesta. Parhaimmillaan tällaisen talon lämmityskausi Suomen oloissa on vain muutamia viikkoja.

Passiivitalo tarvitsee kuitenkin aina lämmitysjärjestelmän, mutta lämmitystarve on niin pieni, että perinteisiä lämmönjakojärjestelmiä ei useinkaan tarvita: lämpö voidaan jakaa radiaattoreiden tai lattialämmityksen sijasta ilmanvaihdon avulla.
Juttu jatkuu seuraavalla sivulla.

 

Julkisivumuuraus on tarkkaa työtä, jossa on otettava monta asiaa huomioon. Linjalanka varmistaa saumojen suoruuden, sopiva laastin kosteus luo tukevan muurausalustan, ja ilmaraot tiilten välissä mahdollistavat rakenteen tuuletuksen. Kuva: Wienerberger Oy. 

Julkisivumuuraus on tarkkaa työtä, jossa on otettava monta asiaa huomioon. Linjalanka varmistaa saumojen suoruuden, sopiva laastin kosteus luo tukevan muurausalustan, ja ilmaraot tiilten välissä mahdollistavat rakenteen tuuletuksen. Kuva: Wienerberger Oy.

 

Täystiilitalo vastaa energiahaasteisiin

Tiilitalo joustaa hyvin tuleviin rakenne- ja energiavaatimuksiin sekä matala- että passiivienergiarakentamisessa. Täystiilitalo on sekä kosteus- että lämpöteknisesti erinomainen, sillä se ei sisällä laholle riskialttiita rakenteita. Passiivitiilitalon lämpöenergian kulutus on rakenteen hyvän lämmöneristävyyden ja tiiveyden vuoksi pieni, ja siinä massiivisten tiilirakenteiden lämmönvarauskyvyllä on suuri merkitys. Rakennuksen lämmöneristeen sisäpuolisilla massiivirakenteilla (suurella massalla) voidaan säästää energiaa jopa 15 % vuodessa.

Passiivitiilitalon rakenteiden lämmönvarauskyvyn optimaalinen hyödyntäminen edellyttää myös taloteknisiä keinoja. Lämmitystä voidaan tehostaa pääsääntöisesti ilmanvaihdon lämmön- ja kylmäntalteenottoa hyväksi käyttäen sekä materiaalien ja rakenteiden ominaisuuksia hyödyntäen. Varsinaista lisälämmitystä saatetaan tarvita vasta, kun ulkolämpötila laskee pakkasen puolelle (n. –5…–10 ºC). Kovimpien pakkasjaksojen aikana lisälämpöä voidaan tuottaa taloon massiivisen tiilitulisijan avulla, joka luovuttaa lämpöä pitkään ja tasaisesti.

Passiivienergiatiilitalossa ei tarvita lämpöpattereita tai lattialämmitystä märkätiloja lukuun ottamatta, koska lattiat ovat tavanomaista paremmin lämpöeristettyjä. Ikkunapintojen lämpötila on alhaisesta U-arvosta johtuen lähes sama kuin sisäilman lämpötila, mikä vähentää lämmitysvedon lähes olemattomiin.

Energiatehokkaan talon rakentaminen on taloudellisesti kannattavaa. Hankintahinnassa tarvitaan 3–4 % prosentin lisäinvestointi normaalirakentamiseen verrattuna. Takaisinmaksuaika on 6–10 vuotta jo tämän päivän energiahinnoilla. Energiatehokkaan talon asumis- ja huoltokustannukset ovat pienemmät kuin tavallisessa talossa.

Rakennusten lämmityksessä suuri säästöpotentiaali
Suomessa rakennusten lämmittämiseen kuluu noin 22 % kaikesta käytetystä energiasta. Rakennusten käyttö, ylläpito ja rakentaminen vievät jo 40 % kokonaisenergiasta (140 TWh = 10 kertaa Olkiluodon ydinvoimalan sähköntuotanto). Siten 10 %:n säästö rakennuskannan energiankulutuksessa vastaa yhden ydinvoimalan tuotantoa. Jos kaikki Suomen uudisrakennukset toteutettaisiin matalaenergiatekniikalla, tilojen lämmitystarve vähenisi 10 vuodessa 5 %.

 


Tiilenvalmistajien kotisivuja: www.aitotiili.fi, www.tiileri.fi, www.wienerberger.fi, www.tiiliteollisuus.fi
Lisätietoa tiilirakenteen energiateknisistä ominaisuuksista (www.omataloyhtio.fi)
Linkkihakemisto omakotitalon rakentajalle: www.rakentaja.net
Rakennusalan portaaleja: www.rakentaa.fi  www.rakentaja.fi
Suomi rakentaa – Rakentamisen tietopalvelu: www.suomirakentaa.fi
TV-TALO on Suomen ensimmäinen tiilestä tehty passiivienergiatalo (CO2-raportti)
Lisätietoa passiivitalosta (passiivitalo.vtt.fi)
Lisätietoa kivitaloista ja muuratuista rakenteista (www.kivitaloinfo.fi)


Julkaisuun liitetyt avainsanat:

kodinrakentaja omakotitalon rakennus omakotitalon rakentaminen rakennus rakennusmateriaali rakentaminen remontointi remontti tiili

Ei liitettyjä avainsanoja.