Piirros Seppo Salo
No jo on ilmoja pidellyt. Lämpötila on sahannut kuin Nokian kurssi, yhtenä päivänä ollaan reilusti plussan puolella ja heti seuraavana aamuna elohopea painuu huimiin pakkaslukemiin. Ja sitten taas roimii vettä. Entäs ne taivaalta tippuvat hiutaleet? Hetimmiten kun korea lumivaippa on peittänyt maat, mannut, kunnaat ja rakennusaikaiset roskaläjät, se ottaa ja sulaa inhaksi loskaksi. Ei tämä keli vetele.

Omakotitaloasujan kannalta olisi toki toivottavaa, että talvi olisi mahdollisimman lämmin; kuluupahan sähköä, öljyä tai klapia vähemmän. Itse lämmitän tönöni yösähköllä, mutta kovilla pakkasilla lämmityspuuhiin täytyy pyytää kovan rahan päiväsähkö mukaan.

Pihatöiden kannalta taas pitkälle syksyyn jatkuva sula ja kuiva keli sekä varhainen kevät pidentävät peliaikaa – en kyllä osaa sanoa onko se hyvä vai huono asia. Menneenä syksynä oma, vielä keskeneräinen piha- ja taloprojektimme eteni roimasti pitkään jatkuneiden lämpimien ansiosta, maaliakin lätkittiin seinään vielä lokakuussa. Tuntui aivan siltä, kuin virtaa pihapuuhiin olisi syksyllä riittänyt enemmän kuin kesällä.

Yhtä kaikki, olen perinteisen pakkas- ja lumitalven ystävä sen sähkölaskua kasvattavasta ominaisuudesta huolimatta. Pidän vuodenaikojen vaihtelusta, mutta olen siinä määrin kiintynyt nykyiseen asuinsijaani, että Pohjois-Suomeen ei auta muuttaa. Ei, vaikka huhujen mukaan siellä kunnon talvia vielä vietetäänkin. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäänee siis sääoloihin puuttuminen, millään kun en tohdi uskoa homo sapiensin kykenemättömyyteen vaikuttaa kelioloihin. Kuulemma kuussakin on käyty, mikrosiru keksitty ja hillo pystytään piilottamaan munkin sisään vailla jälkiä tapahtuneesta. Jos joku arvon lukijoista voi keleihin jollain tavalla vaikuttaa, on nöyrin toiveeni ensi vuoden sääksi seuraava:

Ensinnäkin, marraskuu poistetaan kokonaan. Tilalle laitetaan toinen heinäkuu, joka nimetään lorvikuuksi. Kesä on kuuma, tai kylmimmilläänkin oikein lämmin. Sateet ajoittuvat yöaikaan, jalkapallon MM- tai EM-kisojen ottelujen ajaksi ja niiksi viikoiksi, jolloin en ole lomalla. Syksy on raikas, lämmin ja vettä saa tulla juuri sen verran, että sopiva suppilovahverosato on taattu. Lehdet pysyvät puissa kunnes yksi reippaampi myrskytuuli varisuttaa ne alas lokakuun lopulla, ja jos mitenkään mahdollista, niin tuulenvire ohjaa ne suoraan kompostiin. Jos se ei onnistu, niin sitten naapurin puolelle.

Lokakuusta siirrytään suoraan talveen. Pysyvä 30 cm:n lumipeite sataa kahdessa päivässä, yöaikaan, juuri kun olen vaihtanut talvirenkaat ja vaimon kolausvuoroviikolla. Joulukuusta maaliskuun puoliväliin pakkasta on neljä-kahdeksan astetta. Aurinko paistaa suurimman osan aikaa, paitsi talvilomaviikollani, jolloin aurinko paistaa koko ajan. Talveen mahtuu ainoastaan kaksi päivää, jolloin lämpötila nousee lievästi plussan puolelle; nuo päivät on määrätty kaikille 3-15-vuotiaille pakollisiksi lumiukkojen ja -linnojen valmistuspäiviksi.

Maaliskuun kolmannesta viikosta lämpötila nousee niin että humina käy, ja kuun viimeisenä päivänä höytyvää ei ole maassa murenaakaan. Katuosaston pojat putsaavat kadut pölystä ja hiekasta välittömästi (yöllä). Kevät on lämmin, erityisesti vappuaattona ja -päivänä aurinko porottaa niin että keskenkuntoisten juhlijoiden naama tai niska palaa karrelle. Myös keväällä sateet ajoittuvat yöaikaan, paitsi jos olen yöjalassa, niin jaloittelua seuraavaan aamupäivään. Toukokuun puolessa välissä elohopea kohoaa + 25C:n kieppeille, eikä siitä hyvään aikaan hievahda.

Tarkennettakoon vielä että edellä kuvailtu säävuosi ei ole tilauksessa koko Suomeen, kun nyt sellaisen edes Sipoon Itäsalmeen saisi. Jahka keliolot ovat reilassa niin allekirjoittanut voikin keskittyä valittamaan vallan muista asioista. Vaikkapa veroista.

Kirjoittaja on sipoolainen copywriter Vesa Tujunen.