Tule antamaan pähkinän muruja!
Muutama peippo oli kolmena kesänä käynyt innokkaina pähkinän murujen kimppuun terassillamme. Yksi niistä oli kovasti kesyyntynyt. Se tuli syömään, vaikka istuimme aivan lähellä. Neljäntenä kesänä peippoja ei enää näkynyt. Kaipasin kovasti kauniita kavereita.

Eräänä päivänä olin ripustamassa pyykkiä noin 10 metrin päässä terassista, kun viereeni tuli räpyttelemään peippo. Se halusi selvästi jotakin eikä lähtenyt minnekään. Sydämessäni sykähti mukavasti. Sanoin sille, että odota sen aikaa, kun ripustan nämä pyykit.

Lähtiessäni pyykkitelineeltä peippo räpytteli koko ajan vierelläni, hieman edelläni, ilmiselvästi ohjaten minua koti terassia. Se laskeutui terassin lattialle ja jäi katsomaan minua pää kenossa. Otin purkista pähkinän muruja ja laitoi terassin lattialle, mistä peippo-ystäväni alkoi heti syödä niitä. Kesä oli tullut!