Kodin kalustus: Niukasta ja kiinteästä erilaisuuden yltäkylläisyyteen

Share 
0 ääntä

Käytännölliset pirtinkalusteet ovat vaihtuneet yksilöllisiin huonekaluihin ja sisustusratkaisuihin.

Käytännölliset pirtinkalusteet ovat vaihtuneet yksilöllisiin huonekaluihin ja sisustusratkaisuihin.
Keskiajalta 1600-luvun alkuun kotien kalustukseen kuuluivat vain kiinteät, seiniin kiinnitetyt penkit ja sängyt sekä irralliset pöydät ja säilytysarkut. Isäntä saattoi saada itselleen oman arkkumaisen tai pönttömäisen isännäntuolin. Pöydissä oli taitavien puuseppien veistämiä koristeornamentteja.
Juhana-herttua ja hänen puolalainen vaimonsa Katarina Jagellonica toivat 1500-luvun lopulla Suomeen eurooppalaisia virtauksia, joiden myötä linnoihin ja kartanoihin ilmaantui tuoleja, kaappeja, peilejä ja peilipöytiä. Kalusteuutuudet levisivät nopeasti porvaris- ja pappiskoteihin, ja niiden kautta myös kansan asuntoihin. Ensimmäiset irtohuonekalut olivat renessanssityylisiä: niissä oli sorvauksia ja paneeliovia, kaapit olivat massiivisia, tuolit kuutiomaisia ja suoraselkäisiä, kirjotulla paksulla villakankaalla tai vasikannahalla verhoiltuja. Puumateriaaleina olivat tammi, mänty ja koivu. Barokki taas toi tuoleihin pehmusteet, puuosat olivat tummaksi petsattuja ja kaapit mäntyviilulla vaneroituja.
1700-luvun lopulla Suomeen saapunut rokokoo näkyi huonekaluissamme pelkistetympänä kuin esikuvamaissa Ranskassa ja Englannissa. Jalopuuta jäljittelevä petsaus ja tammi-, pähkinäpuu- ja leppäviiluvaneroitu koivu ja mänty kuuluivat rokokoohon samoin kuin pastellisävyinen, kiinalaistyyppinen lakkamaalaus. Verhoiluun käytettiin silkkiä, gobeliinia ja raidallisia ja ruudullisia pellavakankaita. Uutuutena käyttöön otettiin lipasto. Sekä barokkiin että rokokoohon kuulunut kultaus näkyi meillä hillitysti. Rokokoon kausi oli myös lyhyt ja vaihtui nopeasti kustavilaiseksi uusklassismiksi, joka toi kalusteisiin muun muassa useaa puulajia yhdistävät upeat intarsiakoristelut. Uusklassismin mukanaan tuoma uutuus oli sivustavedettävä sohva. Tyylivaikutteita saatiin sotaretkiltä.
Autonomian aika näkyi kalusteissa itäisinä vaikutteina. Kaappien, pöytien ja lipastojen ydinpuu peitettiin silopuisella viilutuksella, istuimet valmistettiin kotimaisesta puusta ja maalattiin vaaleilla väreillä. Varsinainen empire jäi meillä lähinnä julkisten tilojen sisustustyyliksi, mutta 1800-luvun lopun myöhäis-empire toi asuntoihin yhtenäiset, teollisesti valmistetut kalustot. Sohvapöytä asettui koteihin.
1700–1800-lukujen vaihteessa huonekalujen käyttö oli yleistynyt niin paljon, että verstaita alkoi olla myös pienemmissä kaupungeissa ja maaseudulla. Tehdasmaisissa verstaissa valmistettiin kalustoja sekä sarja- että tilaustöinä. Salongit, ruokasalit sekä muut käyttötarkoitukseltaan erilaiset huoneet alkoivat saada kukin omanlaisensa kalustuksen. Taidokkaita talonpoikaiskalusteita ei myöskään sovi unohtaa.
Kertaustyylien 1800-luvulla kaikki aikaisemmat tyylisuunnat käytiin läpi lyhyinä, osin päällekkäisinä jaksoina. Biedermeier asettui porvariskoteihin. Ensimmäinen jugend-tehdas oli vuonna 1897 perustettu Iris-tehdas, joka pohjusti suomalaista huonekaluteollisuutta. Kokonaissisustusta korostaneesta jugendista jalostui 1930-luvulla funktionalismi, käyttötarkoituksen mukainen yleistyyli, joka näkyy kalustesuunnittelussamme edelleen. Tuolloin lipasto oli vaurauden vähimmäissymboli: lipastoton koti koettiin köyhääkin kurjempana. Olohuoneen kirjahylly viesti sivistyneestä keskiluokkaisuudesta.
Nimekkäät arkkitehdit toimivat huonekalutehtaiden suunnittelijoina. Luonnollisin materiaali oli puu, josta sotien jälkeisessä niukkuudessa luotiin kekseliäitä, tuoreita muotoja. Ratkaisevan sysäyksen kalustetarpeen kasvulle antoi vuonna 1949 käyttöön otettu aravajärjestelmä, joka käänsi elintason nousuun. Taideteollisen oppilaitoksen uudelta sisustustaiteen osastolta valmistui suunnittelijoita myös huonekalualalle. Vähittäiskaupasta ostetut, mutta muotoillut tyyppikalusteet tulivat tavallisen kansan ulottuville. Vaurauden karttuessa kotien kalustusta alettiin uusia useammin.
1960-luvun postmodernismi näkyi erityisesti kalustemuotoilussa. Muovi oli tuon ajan pop-materiaali. Myös metallia ja nahkaa kokeiltiin. Silti puu sekä massiivisena että vanerisena piti pintansa irtokalusteiden materiaalina. Tehtaat siirtyivät lisääntyvään koottavien elementtien valmistukseen. Maaseudulla kierrelleet huonekaluautot kuljettivat sohvakalustoja ja kirjahyllyjä lähes joka taloon. Muhkeat nahkasohvat nähtiin vaurauden statussymbolina, pirttikalusteet vaihtuivat teollisuuden tuotteisiin. Televisio yleistyi.
Muuttoliike kaupunkeihin muokkasi kodin olemusta. 1900-luvun viimeisinä vuosikymmeninä kodin tila yksilöllistyi, ja kalusteilla koti muokattiin asukkaittensa näköiseksi. Huonekalu miellettiin osaksi ihmisen materiaalista identiteettiä, johon sisältyi myös viite sosiaalisesta asemasta. Kodin kalustaminen erityyppisillä huonekaluilla sekä uuden ja vanhan sekoittaminen sallittiin. Vaikka kalustus keveni, myös vanhoja huonekaluja arvostettiin ja arvostetaan yhä. Kestävyys on suomalaisille tärkeä arvo, ja 1940–50-lukujen ruokasalikalustot ovat edelleen käytössä. 1970-luvun energiakriisi sai kalustevalmistajat pohtimaan materiaali- ja tuotantotapavalintojaan.
2000-luvun kotien erilaisuuden yltäkylläisyydessä kierrätys, kirpputorit, ekologisuus ja kunnostus ovat suosittuja. Kalusteliikkeiden esittelemästä massatuotannosta poimitaan kotiin tuotteita, jotka kodin muilla tavaroilla täydennettynä saavat yksilöllisen merkityksensä ”juuri minun huonekaluinani”.
 
Lähteinä muun muassa Minna Sarantola-Weissin toimittama Yhteiset olohuoneet ja Leena Nokelan teokset Vanhojen tavaroiden aarrekirja ja Rakkaat vanhat tavarat.
 
Taidehistoriaan erikoistuva jyväskyläläinen toimittaja Anne-Marjut Rauhala poimii esiin asumiskulttuuriimme vaikuttaneita asioita ja ilmiöitä, jotka näkyvät kodeissamme tänäkin päivänä.

Teksti Suomela.fi toimitus

Olet kirjautunut nimellä Kirjaudu ulos Muuta tietojasi

Mitä mieltä? Klikkaa ja kommentoi artikkelia.

Vastaa/kommentoi
mainos

Etsi yritys

Katso lisää yrityksiä täältä

Vaivaako sinua siitepölyallergia?




mainos
Ovatko savuhormi & ilmanvaihto kunnossa?

Savuhormit kuntoon Mordax-menetelmällä ja Ohler/Prima Plus-hormiputkilla. Ilmanvaihdon asennuksia, puhdistuksia ja tasapainotuksia. Myös videokuvaus ja hormiston kuntoraportit. Hyödynnä kotitalousvähennys!

Lue lisää!

Suunnittele saunasi netissä!

SunSauna tarjoaa suunnitteluapua saunaosaston suunnitteluun. Suunnitteluohjelma on erinomainen työkalu saunan suunnittelussa. Saat myös suunnitelmasta kustannusarvion.

Lisätietoja

mainos
mainos
mainos
mainos
mainos
mainos
mainos
mainos
mainos

Suomelan kumppanuuslehdet ilmestyvät myös Ruotsissa, Tanskassa ja Norjassa