Teksti Vesa Tujunen
Nyt aion nostaa esille vaivan, josta on vaiettu jo vuosikymmeniä: RAkentajan PAranoidisen Tuijotustaudin (niin sanotun RAPAT-oireyhtymän).
Omista RAPAT-riesoistani pahimpia ovat olleet saumaussilmäily, maalausmulkoilu ja tasoitetöllötys. Homma etenee näin: kun rakentaja on muutaman päivän ajan esimerkiksi vetänyt saumaa kaakeleiden väliin, alkavat saumausasiat järsiä aivopoimuista itselleen elintilaa niin että kupoliin ei muita ajatuksia enää mahdu. Kun saumaushöyryjen sokaisema hanslankari siirtyy työmaalta sivilisaation pariin, tutkii hän huolella saumat niin työpaikalta, ravintoloista kuin kavereiden kämpistäkin. Sehän taas vie aivan tolkuttomasti aikaa, maailmasta kun eivät kaakeliseinät heti lopu. Mainekin saattaa olla vaakalaudalla – tosin minun tapauksessani ei sillä saralla ole enää ollut menetettävää.
Saumaussilmäilyn osalta pahimpia paikkoja ovat ravintoloiden WC-tilat. Kohteesta tekee hankalan lähes poikkeuksetta huolimattomasti tehty sauma (hyvä työnjälki on nopeammin käyty läpi) ja luonnollisista syistä lähietäisyydeltä suoritettava tarkastus. Herkeämätön syynäys katkeaa usein vasta kun tuijotuspotilas huomaa lorottavansa kengilleen. Märin jaloin pöytäseurueeseen palaava saa hilpeyttä osakseen jo sellaisenaan, mutta myös ummetusepäilyt ottavat tulta alleen tunnin kestävästä vessavisiitistä. Vetoankin nyt kaikkiin ravitsemusliikkeisiin, jotta huonosti saumatut kaakeliseinät peitettäisiin kauniilla metsämaisemakankailla.
Maalausmulkoilun oireet koin järisyttävimmin taannoisella asuntomessuvierailullani. Ai minkälaisia taloja siellä oli? En minä muista, mutta ovatko maalarinteippi ja maalauslastat nykymaalarille tuntemattomia välineitä? Hutiloiden sutaistuja nurkkia ja listoja oli yhdessä sun toisessa tönössä. Tasoitetöllötyksen oireet taasen iskevät pahimmin kyläreissuilla.
Tiedoksi kaikille: en ole ylimielisyyttäni talsinut residensseissänne nokka pystyssä, kunhan vain olen mittaillut kattopinnoitteidenne tasaisuutta. Paha irvistys on johtunut ainoastaan siitä, että olen bongannut saumanauhan ääriviivat.
Tässä vaiheessa herääkin kysymys RAPAT-oireyhtymän yleisyydestä. Kulkeeko valtiovarainministeri mökinmaalauspainotteisen kesälomansa jälkeen Euroopan Keskuspankin käytävillä nurkkia tiiraillen niin että kollegan puheet budjetin tasapainosta kaikuvat tyhjille korville? Tuijottaako olympiavoitostaan talotontin kunnalta saanut ja puolipäiväiseksi raksamieheksi heittäytynyt mäkihyppääjä mykkänä katon pintaa sponsorin järjestämässä tiedotustilaisuudessa? Unohtuuko remppaan ryhtynyt tangoprinssi keikkatauolla tuijottamaan saniteettitilojen saumoja niin että Satumaa ja Liljankukka joudutaan vetämään instrumentaaliversioina?
Kaipaan aikoja, jolloin olin autuaan välinpitämätön saumoista, pinnoista, tasoista, koroista, listoista ja kulmista. Koska en luultavasti ole yksin vaivoineni, ehdotan, että valtiovallan toimesta perustetaan komitea tutkimaan oireyhtymän yleisyyttä. Ja kun asiassa päästään hoitomuotojen miettimisen asteelle, niin äkkipäätä sopivalta terapialta tuntuisi valtion kustantama kolmen viikon kuntoutus Karibialla. Nöyrä vaatimukseni kuitenkin on, että paikassa on vain palmuja ja kirkkaan sinistä vettä, eikä yhtään ihmisen kyhäämää rakennelmaa mailla eikä halmeilla.