Soundbar – se helpompi kotiteatteri, josta sisustajakin pitää

Sisustus

Kotiteatterijärjestelmän sovittaminen olohuoneeseen voi jopa mahdoton tehtävä. Ratkaisuksi on kehitetty soundbar-kaiuttimet, vaan onko niistä aidon kotiteatterijärjestelmän korvaajiksi?

Viidestä seitsemään kaiutinta, subwoofer ja kelatolkulla kaapelia on tyypillinen resepti kotiteatterin äänijärjestelmälle. Samalla se on monelle pätevä syy olla ryhtymättä leikkiin lainkaan. Pää- ja keskikaiuttimet löytävät yleensä paikkansa vielä kohtuullisen kivuttomasti, mutta kun surround-kaiuttimille pitäisi löytää sopiva majapaikka, tehtävä nousee aivan uudelle vaikeustasolle.

Ongelmaa on yritetty lähestyä monella eri tavalla. Yksi lupaavimmista tekniikoista on niin sanottu soundbar. Se on pitkulainen, television ala- tai miksei yläpuolellekin sijoitettava kaiutin, jolla pyritään muodostamaan kuuntelutilaan monikanavainen äänimaailma mahdollisimman vähällä vaivalla.

Vertailimme kolmen erilaisen ja eri hintaisen soundbarin (B&W Panorama 2, Yamaha YSP-CU4300 ja Philips Fidelio HTL9100) ominaisuuksia.

Soundbareissa on tarjolla monta eri tekniikkaa


Philipsin kaiuttimet voi irrottaa emoyksiköstä ja asettaa kuuntelijan taakse. Akkujen kestoksi luvataan noin kymmenen tuntia.

Vaikka soundbarit näyttävät ulkoiselta toteutukseltaan periaatteessa samankaltaisilta, tämänkin kokeilun laitteet on toteutettu kukin tyystin omalla tavallaan.

Teknisesti selvästi monimutkaisin on Yamahan ääniprojektori, joka nimensä mukaisesti pyrkii projisoimaan äänen joka puolelle huonetta viiveiden ja huoneen heijastusten avulla. Siinä on peräti 24 kaiutinelementtiä, joilla valmistaja uhoaa luovansa jopa aidon 7.1-kanavaisen äänen.

B&W:n näkemys tekniikkaan on täysin erilainen. Panorama 2 -kaiutin luottaa virtuaaliseen surroundiin, joka luodaan dsp-ohjelmilla. Tilantuntu luodaan siis signaalia muokkaamalla, toisin kuin Yamahassa, jossa tehtävästä huolehtii valtaisa kaiutinpatteristo.

Philips nojaa niin ikään virtuaaliseen surroundiin, mutta antaa käyttäjälle mahdollisuuden irrottaa keskusyksiköstä langattomat akkukäyttöiset kaiuttimet ja asettaa ne kuulijan taakse, minne surround-kaiuttimet kuuluvatkin. Toteutus on innovatiivinen, mutta samalla hieman arveluttava. Muistaako kaiuttimet aina palauttaa takaisin paikalleen lataukseen, vai onko edessä vääjäämättä skenaario, jossa kaiuttimien akut ovat tyhjät, vaikka elokuva on jo ladattu soittimeen?

Philipsin ja Yamahan soundbarien mukana myös subwoofer


Yamahan ja Philipsin laitteissa on myös erillinen Subwoofer. Kuvassa Yamaha YSP-CU4300.

Lisäbasso on tarpeen, sillä pienet elementit siroissa koteloissa ei anna pohjaa tukevalle bassotoistolle. Molemmat subbarit ovat langattomia malleja, mikä helpottaa niiden sijoittamista. Langattomuus ei vaadi sen kummempia lisätoimenpiteitä laitteistoa käynnistettäessä, vaan linkki syntyy automaattisesti, ja subbari on mukana menossa heti ensinuoteista lähtien.

Toteutukseltaan subbarit ovat varsin heppoisia. Varsinkin Philipsin subbari on niin kevyt, että jos se oikeasti kykenisi toistamaan matalia ja dynaamisia jyrähdyksiä, se ei todennäköisesti pysyisi paikallaan. Yamahan versio on piirun jämäkämpää tekoa, mutta oikeiden leffasubbarien tasolle niin äänenpaineen kuin ulottuvuudenkin osalta jää vielä rutkasti matkaa.

Lue lisää soundbareista

Soundbar-laitevertailu – näin saat monikanavaisen äänimaailman televisioon >
Soundbar on käyttökunnossa minuuteissa >
Soundbarit parhaimmillaan television omien kaiuttimien korvaajana >
Soundbarin säätäminen on haasteellista >

 

Artikkeli toteutettu yhteistyössä HIFImaailman kanssa.


Julkaisuun liitetyt avainsanat:

kotiteatteri monikanavaääni soundbar televisio

Ei liitettyjä avainsanoja.