Rakennustyömaa naapurissa

Talo

Olohuoneen ikkunanäkymäni on rakennustyömaa. Kestää kauan ennen kuin siihen täysin tottuu, sillä olemme lähes aina saaneet ihailla luontoa ja metsää.

Asumme pääkaupunkiseudulla noin kymmenen kilometrin päässä Helsingin keskustasta. Lähes kymmenen vuotta tätä kotiamme on kahdelta sivulta ympäröinyt luonnonvaraisesti kasvavia puita ja pensaita. Niitä olisi voinut kutsua vaikka metsiköiksi. Nyt ne ovat poissa. Toisella puolella on hieno laitos, ja toiselle puolelle rakennetaan kymmentä paritalokotia.

Olen seurannut rakentamista viime elokuun alusta asti. Sitä ennen kyseltiin naapureiden mielipiteitä mm. meiltä kahden paritalon asukkailta. Rakennuksen sijoitus tapahtuu neljän metrin päähän rajasta ja sehän merkitsee, että naapurin ikkuna on kahdeksan metrin päässä meidän ikkunasta. Tämä on kuitenkin normaalia käytäntöä. Olisimme tietysti voineet viivyttää rakentamisen aloittamista valituksilla, mutta emme halua olla kiusantekijöitä. Muutimme muutamia pieniä asioita, jotka sain sovituksi rakentajan kanssa. Ainoa ihmetyksemme on edelleen se, että meillä lähes samankokoisella tontilla on vain neljä samankokoista asuntoa, mutta nyt rakennettavalla niitä on kymmenen. Tämä johtuu siitä, että meidän talomme ovat yksikerroksisia ja nuo uudet ovat kaksikerroksisia. Alakerrassa ovat askarteluhuone, sauna-, kodinhoito- ja kylpyhuonetilat. Näitä ei lasketa kaavanmukaisiin asumisneliöihin. Lisäksi neliömäärien ylitys on vielä muutamia kymmeniä neliöitä.

Työmaana naapuritontti on kelpo esimerkki hyvästä ja mallikelpoisesta rakentamisesta. Töitä tehdään jokaisena arkipäivänä tehokkaasti ja näin ulkopuolisen näkökulmasta erittäin hyvällä ammattitaidolla. Järjestys ja siisteys ovat esimerkillisen silmiinpistäviä. Jo silloin alussa kaivuuvaiheessa roskat ja ruokamullat lajiteltiin selkeästi erilleen. Kaikki kastuvat rakennustarvikkeet ovat olleet aina suojattuina vesi- ja lumisateelta. Työntekijät ovat vaimon mielestä jopa kohteliaasti käyttäytyviä. Alun perin rakennusajaksi oli sovittu yksi vuosi. Nyt kuitenkin pari viikkoa sitten ilmestyi kyltti, jossa ilmoitetaan asuntojen valmistuvan kaksi kuukautta etuajassa. Kokonaisrakennusaika ensimmäisestä lapionpistosta valmistumiseen on kymmenen kuukautta. Naapurin rouvan mukaan lähes kaikki huoneistot on jo myyty.

Miksi uusien naapurien tuleminen askarruttaa? Ehkä näin vanhalla iällä tuo muutosvastarinta vieläkin ärhentelee. Olen kenties jäänyt pellon laidan ja asvaltin reunan väliin. Tiesimme jo silloin kotiamme ostaessa, että naapuritonteille oli kaavoitettu rakennusoikeutta. Olemme muuttaneet perheenä kahdeksantoista kertaa ja ennen yksin ollessani ties monestiko. Enimmillään olemme asuneet samassa kodissa 25 vuotta. Olen viettänyt öitäni elämäni alkutaipaleella Saksassa pienessä muutaman neliön ikkunattomassa vaatehuoneessakin. Ehkä me tähänkin ympäristöön sopeudumme.

Onko ahneus kohtuuden vastakohta? Pienelle tontille rakennetaan paljon ”ylimääräisiä neliöitä”.

 

 

 

 

 


Julkaisuun liitetyt avainsanat:

Ei liitettyjä avainsanoja.