Ekorakentaminen, osa 2: vesitakka – varaava vai takkasydän?

Lämmitys

Ekorakentaminen-sarjassa seurataan astetta ekologisemman talon rakentamisen vaiheita ja valintoja. Hengittävät rakenteet, uusiutuvan energian hyödyntäminen ja painovoimainen ilmanvaihto ovat rakenteilla olevan ekomman talon kulmakiviä. Toisessa osassa esitellään varaavan ja takkasydämellä varustetun vesitakan ominaisuuksia. Vesitakka lämmittää huoneilman lisäksi myös käyttövettä.

 Vesitakka sopii aktiiviselle puulämmittäjälle. Vesitakan lämmitysteho riittää lähes koko talveksi, mutta sähköllä voi tehdä tarvittavaa lisäenergiaa kylmimpinä päivinä ja silloin, jos takkaa ei lämmitetä. Aurinkoenergia tukee järjestelmää hyvin, koska lämmityskausi loppuu, kun aurinko alkaa paistaa. Vesitakkoja on kahta eri tyyppiä: kamiinamaisia eli takkasydämellä varustettuja vesitakkoja ja varaavia eli vesikiertoisia vesitakkoja.

Takkasydämellä varustettu vesitakka

Takkasydämellä varustetusta vesitakasta lämmitysteho otetaan suoraan liekistä. Siksi teho on suuri ja järjestelmällä voidaan tuottaa myös lämmintä käyttövettä. Koska lämmitys tapahtuu nopeasti kuumaksi, järjestelmä vaatii suuren varaajan (noin. 500–2 000 litraa riippuen takkasydämen vesilämmitystehosta). Lisäksi tarvitaan painevedellä toimiva hätäjäähdytysjärjestelmä. Takkasydänjärjestelmässä on lämpötilakytkin, joka avaa venttiilin ylilämpötilanteessa ja päästää kylmän veden takkasydämen vesijärjestelmän erilliseen lämmönsiirtimeen ja pitää järjestelmän alle kiehumispisteessä. Tämä vaatii aina paineellisen veden sähkökatkonkin ajan.

Takkasydämellä varastetussa mallissa jäi itseäni harmittamaan, että tulisijassa ei voi laittaa ruokaa. Puurojen, laatikoiden ja patojen haudutus varaavassa tulisijassa lämmityksen ohella lisää takan käyttöarvoa.

Varaava vesitakka

Varaavissa vesitakoissa asennetaan vesiputket takan sisärungon ympärille. Takassa vesi lämpiää putkissa, joista se ohjataan varaajaan. Vesi ei lämpene niin kuumaksi kuin takkasydämellisessä vesitakassa, mutta se lämpiää vielä pitkään puunpolton lopettamisen jälkeenkin, koska takka varaa lämpöä itseensä. Tästä syystä varaajan koko voi olla pienempi (220‒500 litraa). Varaavien tulisijojen vesitakkaominaisuus on ensisijaisesti lämmityskäyttöön ja vasta toissijaisesti käyttöveden lämmitykseen. Talviaikaan noin puolet käyttövedestä voidaan lämmittää vesikiertoisella takalla.

Vesikiertoinen järjestelmä on passiivisesti turvallinen eli siinä ei tarvita erillisiä jäähdytysjärjestelmiä. Koska vesitilavuus on pieni, noin pari litraa, ja lämmitysteho matala, 1–3 kW, voi uunin lämmönsiirrin hallitusti höyrystyä ja tyhjentyä. Järjestelmän paisuntasäiliö ottaa ylimääräisen veden vastaan ja palauttaa sen häiriön jälkeen järjestelmään automaattisesti. Järjestelmä toimii täysin samalla tavalla kuin aurinkokeräinjärjestelmät. Sähkökatkon tullessa ei ylimääräisiä toimenpiteitä tarvita.

Varaavalla vesitakalla voi lämmittää myös viileinä kesäpäivinä, koska takka ei tuota niin paljon säteilylämpöä vaan noin 40 prosenttia lämpöenergiasta varastoituu veteen.

Molemmissa järjestelmissä vain poltetulla puumäärällä ja tuotteen hyötysuhteella on merkitystä lämpöenergian tuottoon. Molemmilla takkamalleilla saadaan lämpöenergiaa noin 1 000 kWh/pinomotti sekapuuta, kun tulisijan hyötysuhde on noin 80 prosenttia.

Teksti: Ekompi-blogin Riikka, kuva: Tulikivi

Tutustu Ekompi-rakennusblogiin täällä >.


Julkaisuun liitetyt avainsanat:

takka takkasydän varaava takka vesitakka

Lisää samasta aiheesta