Kukkien värit ja niiden merkitys

Piha

Kukkien värit ovat moninaiset ja värisävyt meille ihmisille rakkaita, mutta oikeasti kasvit sonnustautuvat niihin itseään ja eläimiä varten. Lue infoa kasvien väreistä.

Ihmismielen ilahduttamisen sijasta kasveilla on väritykselleen toinenkin tehtävä – pölyttäjien houkuttelu ja epämieluisten vieraiden karkotus. Suomessa pölyttäjinä toimivat hyönteiset, mutta eksoottisemmissa olosuhteissa myös linnut ja lepakot ovat merkittäviä pölyttäjiä.

Lumi peittää vielä enimmän osan puutarhaa, kun ensimmäiset maasta työntyvät väripilkut tuovat aavistuksen alkavasta uudesta ja edellistä värikkäämmästä vuodenajasta. Kevään ensimmäisten pienten sipulikukkien hennon pastelliset sävyt hellivät silmää talven niukan värimaailman jälkeen.

Keväiset vaaleat kukkasävyt kertovat siitä, että kirkkaiden värien perään olevia päiväperhosia on tähän vuodenaikaan vielä hyvin vähän liikkeellä. Hailakan vaaleat värit houkuttelevat aikaisemmin liikenteeseen lähteviä mesipistiäisiä.

Pian pienten sipulikukkien jälkeen mullasta nousevat tulppaanit haaskaavat siten kukkiensa kirkkaat houkutusvärit avaamalla nuppunsa meidän olosuhteisiimme nähden liian varhain.

Keväällä lehtipuut ja -pensaat ovat vielä paljaina, jolloin niiden rungon ja oksien väritys on parhaiten havaittavissa. Esimerkiksi tuohituomen (Prunus maackii) pronssinsävyissä kimmeltävää runkoa on helpointa ihastella silloin, kun vihreä lehvästö ei vielä ole sen peitteenä.

Kukkien värit kesällä – vihreä pääroolissa

kevätesikko

kevätesikko

käenrieska

käenrieska

jouluruusu

jouluruusu

Sitten vihreä väri valloittaa puutarhan. Alkukesän helakka ja raikas vehreys liittyy lehtivihreään eli klorofylliin ja kasvien rakenteisiin, jotka ovat kesän alussa vielä kasvussa. Nuoret lehdet ovat rakenteeltaan ohuita ja läpikuultavia, jolloin valo pääsee siivilöitymään niiden lävitse.

Kesän edetessä lehtirakenteet paksuuntuvat ja lehtivihreän määrä nousee, jolloin vihreän värin kirkkaus samenee. Myös auringon ultraviolettisäteily tummentaa lehtiä. Havupuiden ainavihantaan vihreään uudet neulaset tuovat heleitä sävyjä. Monet puuvartiset kasvit koreilevat alkukesällä myös muissa kuin vihreän sävyissä.

Kukinta-aikaan omena- tai kirsikkapuita kasvavassa puutarhassa pääväri on valkea tai vaaleanpunainen, kun puut peittyvät kukkapilveen ja alas varisseet terälehdet värittävät maan. Perennapenkeissä esiin puskee hehkuvan kirkkaanvihreän lisäksi esimerkiksi pionien syvän tummanpunaisia varsia. Kasvun lähdettyä vauhtiin tuntuu kuin uusia värejä syntyisi joka päivä.

Kasvien mahtava värikirjo saa jopa pölyttäjät sekaisin

Esimerkiksi Ahvenanmaalla luonnonvaraisena kasvava seljakämmekkä (Dactylorhiza sambucina) huiputtaa toukokuisella kukinnollaan kimalaiset pölytyspuuhiin, vaikka sen kukissa ei olekaan mettä tai ravinnoksi kelpaavaa siitepölyä. Kimalainen saa huomata tehneensä turhaa työtä, mutta menee ansaan uudelleen. Seljakämmekästä on nimittäin olemassa sekä kelta- että punakukkaisia yksilöitä. Ne saattavat kasvaa samalla alueella, joten molempien väriversioiden välttämisen opetteluun kuluu kimalaisilta tovi. Huiputuksen paljastuttua riittävä määrä kukkia on jo tullut pölytetyksi.

Kirkkaat värit kutsuvat mutta myös ultraviolettisäteily

unikko

Unikon puhdas punainen hehkuu kirkkaimpana auringon lämmittämänä.

Keskikesän syvät ja kirkkaat värit rakastavat aurinkoa, ja päiväperhoset rakastavat värejä. Ne etsivät ravintonaan käyttämänsä ja samalla pölyttämänsä kukat usein näköaistinsa avulla.

Ihmisestä päiväperhosten mieleen olevat kukat näyttävät keltaisilta, oransseilta tai punaisilta. Monet hyönteiset kuitenkin aistivat myös meille näkymättömissä olevaa ultraviolettisäteilyä, jota kasvin eri osat heijastavat eri tavalla. Se saa ihmisen silmin yksiväriseltä näyttävien kukkien eri osat näyttäytymään hyönteisistä voimakkaina kuvioina.

Kotimaisissa puutarhoissa ja varsinkin Suomen luonnossa kirkkaana hehkuvat, elintarvikkeiden atsovärejä muistuttavat sävyt ovat harvinaisia, mutta esimerkiksi eteläisten olosuhteiden lintupölytteisten kasvien kukat voivat olla mitä räikeimmän värisiä. Maailmanlaajuisesti koko kasvikunnan laajasta kirjosta ovat löydettävissä kaikki kuviteltavissa olevat värisävyt.

Tuulipölytteisillä kasveilla, kuten heinillä, siitepöly kulkeutuu tuulen mukana heteistä emille, ja niiden kukat ovatkin usein vaatimattoman väriset. Harvinaisia värejä luonnossa ovat esimerkiksi musta kukan väri, jonka jalostamiseen on uhrattu lukemattomia vuosia – täyttä onnistumista vailla. Mustan tai muuten hyvin tummasävyisen kukan tuottaminen ei kuitenkaan ole kasville kannattavaa, sillä tumma kukka hukkuu helposti muuhun kasvustoon ja jää pölyttäjien huomiotta. Lisäksi paljon pigmenttiä vaativan värin tuottaminen vie turhaan kasvin energiaa.

Värillä on merkitystä kasvien lisääntymisessä myös kukinta-ajan jälkeen

Pölyttyneestä kukasta kehittyvät hedelmät ovat huomaamattoman värisiä raakoina, etteivät ne joudu parempiin suihin liian aikaisin, jolloin hedelmissä kehittyneet siemenet eivät ole vielä kypsyneet.

Mutta kypsät hedelmät ovat houkuttelevan värisiä, jotta ne tulisivat jonkin eläimen syömäksi ja kasvin siemenet pääsisivät siten leviämään niiden ulosteen mukana.

Valon sävyn merkitys puutarhan väreille hämmästyttävän suuri

limelight hortensia

limelight hortensia

 

Valo pohjoisessa on kirkasta, mutta sillä ei juuri ole väriä: punainen ruusu on tässä valossa todella punainen ja ruusun lehti todella vihreä. Mutta vaikkapa Välimeren alueella valon väri on intensiivinen, ja se vaikuttaa kaikkeen niin, ettei kauempana olevan kasvin todellisesta väristä voi olla varma ennen kuin menee lähemmäksi.

Myös valon suunta vaikuttaa puutarhan tunnelmaan. Kesällä aurinko paistaa suoraan ylhäällä ja varjot ovat lyhyitä tai lähes olemattomia. Talven valo on kiinnostavin, sillä silloin päivän lyhyt valoisa aika on yhtä auringonnousua ja -laskua. Tihkusateella ja usvassa valolla ei ole suuntaa, ja tila saa aivan uudenlaisen tunnelman. Sateen jälkeen puutarha näyttää taas uudelta, kun puiden rungot ovat kostuneet tummanpuhuviksi ja nurmelle, lehdille ja terälehdille jääneet vesipisarat heijastavat valoa.

Hämärän hiipiessä väri vähenee, mutta valoisuuskontrastit lisääntyvät. Vaikka valon vähetessä emme enää erotakaan värejä, tumma erottuu yhä tummana ja vaalea vaaleana.

Yön kukat ovatkin valkeita tai vaaleankeltaisia, jotka houkuttelevat iltavirkkuja pölyttäjiä usein myös tuoksuillaan. Niiden lisäksi pimeän aikana puutarhassa erottuvat kasvit, joiden lehdet ovat vaaleakuvioiset.

Päiväsaikaan vaalea väri toimii myös suojana auringolta. Monen paahteessa pärjäävän kasvin, kuten hopeahärkin (Cerastium tomentosum) ja nukkapähkämön (Stachys byzantina), lehdet ovat vaaleanharmaita. Väri syntyy, kun auringon valo heijastuu kasvin pintaa peittävästä nukkakarvoituksesta tai vahapeitteestä. Niiden tehtävänä on suojata liialliselta korvennukselta ja haihtumiselta. Varjoon istutettuina nämä kasvit vihertyvät.

Paikalliset kasvuolosuhteet ja maaperä vaikuttavat suuresti puutarhan väreihin

Pitkän hellekauden rääkkäämän puutarhan värit ovat himmentyneet ja harmaasävyiset, mutta sateen tai kunnon kastelun jäljiltä ne taas kirkastuvat. Myös maaperä vaikuttaa kasvin väreihin. Esimerkiksi tummanvihreät lehdet kielivät runsaasta lannoituksesta ja kelmeäsävyiset lehdet typen puutteesta.

Joillakin kasveilla, kuten hortensialla (Hydrangea), maan happamuus vaikuttaa siihen, minkä värisiksi sen kukat tulevat. Happaman maan hortensia on sini- ja emäksisen maan punakukkainen.

Kesän lähestyessä loppuaan keltaisen määrä kasvaa puutarhassa

kesäpäivänhattu - keltainen puutarha

Monet loppukesän kukat ovat heleän keltaisia kuten kesäpäivänhattu.

Silloin kukkivat esimerkiksi monet asterikasvit (Asteraceae), joiden mykerökukinnoissa on lukuisia tiiviinä rykelminä olevia, usein keltaisia kukkia. Keltaiset värit lisääntyvät myös kasvien lehdillä syksyn saapuessa, kun ne hajottavat lehtivihreää juuriinsa talvivarastoon.

Muut värit paljastuvat, kun lehtivihreä vähenee. Puut tuottavat juuri ennen lehtiensä pudottamista punaista pigmenttiä antosyaania, joka yhden hypoteesin mukaan suojaa puita niiden lehtiä ravinnokseen käyttävien hyönteisten iskulta.

Ensimmäiset pakkasyöt saavat ruskan värit hehkuun, joka sammuu viimeistään ensilumeen. Seuraavien kuukausien ajan puutarha on äkkivilkaisulla kuin mustavalkovalokuva, mutta parempi tarkastelu nostaa esiin monia hienostuneita vivahteita.

villiviini

villiviini

 

hortensia

hortensia

 

Artikkeli on tuotettu yhtesityössä Kotipuutarha-lehden kanssa. www.kotipuutarha.fi

Juttua varten on haastateltu kasvitieteen professoria Jouko Rikkistä sekä taidemaalari Ilmari Rautiota. Lähteitä lisäksi Jouko Rikkinen: Värien puutarha (Otava 2007) ja Suomen kämmekkälajit


Julkaisuun liitetyt avainsanat:

kasvien värit kukkien värit puutarhakasvit värisuunnittelu

Ei liitettyjä avainsanoja.