Hienoimmat liedet kutsuvat syömään, kun puuro on valmista tai paisti kypsää. Malleja on markkinoilla todella paljon, ja omat tarpeet kannattaa ottaa sopivinta mallia etsittäessä tarkasti huomioon.
Teksti Helena Koponen
Kuvat valmistajien
Huom! Hinnat vuoden 2001 tasolla.
Liesiin ja niiden ominaisuuksiin kannattaa tutustua ennen ostopäätöstä
Liesi ei ole mikään halpa ostos, joten malleihin ja niiden ominaisuuksiin kannattaa tutustua perusteellisesti. On syytä miettiä tarkasti, mitkä ominaisuudet ovat tärkeitä juuri omassa keittiössä. Esimerkiksi kuvan keraaminen keittotaso on turvallinen valinta lapsiperheeseen, kun valitsimetkin ovat pöytätasossa eivätkä etupaneelissa pienten sormien ulottuvilla.
Kuva Lennart Dannstedt

 

Jos tarvitsee vanhan ja väsyneen lieden tilalle uuden 50- tai 60-senttisen laitteen, ei ole vielä pakko sukeltaa kovin syvälle valintojen viidakkoon. Mutta jos ollaan rakentamassa kokonaan uutta keittiötä tai tekemässä perusteellista remonttia ja on mahdollisuus upottaa uuni ja keittotaso keittiökaapistoon, vaihtoehtoja löytyy todella paljon ja niihin kannattaa perehtyä.Liedeltä odotetaan yleensä pitkää ikää, eikä sitä vaihdeta hetken mielijohteesta, joten uuden laitteen hankinta on aina tarkan harkinnan paikka. Onhan liesi kuitenkin aika kallis ostos. Tosin hintahaitari on erittäin laaja. Liedestä tai erillisestä uunista ja keittotasosta voi mallista ja varustelusta riippuen joutua maksamaan 2500 euroa, mutta sen voi saada myös 580 eurolla.Perinteisissäkin liesissä on paljon eroja ja uusia toimintoja, mutta suurin osa hienouksista tuntuu löytyvän kalusteliesistä sekä erillisistä kalusteuuneista ja keittotasoista.

Nostetaanko uuni ylös?

Nykyään keittiön koneet halutaan usein upottaa kalusteisiin. Ratkaisu on paitsi hyvännäköinen, myös siisti – eipä tarvitse enää imuroida ruuantähteitä lieden ja kalusteiden välistä.Kalusteisiin sijoitettavassa ratkaisussa uuni on yleensä 60 senttiä leveä. Työpöytään upotettavia keittotasoja sen sijaan on monen levyisiä: 30, 60, 75, 80 tai 90 senttiä. Jos puhutaan kalusteliedestä, tarkoitetaan mallia, jossa uunille ja keittolevyille on yhteinen ohjauspaneeli, jolloin uuni ja keittotaso sijoittuvat päällekkäin. Jos taas kummallekin on omat ohjaimensa, sijoittelu on vapaata. Uuni voi olla esimerkiksi keskellä korkeaa kaappia, nostettuna ylös lattian tasosta, ja keittotaso voi puolestaan olla keittiön keskelle kalustetussa saarekkeessa, elegantisti ison liesikuvun alla.Jos tavoitteena on työskentelymukavuus, kannattaa huomioida, että uunia ei pidä nostaa liian kauas lattiasta. Kurkottelu ei ole yhtään sen mukavampaa kuin kumarteleminen. Ratkaisu voi synnyttää myös vaaratilanteita, kun kuumia paistoksia kurotellaan uunista ulos.

Kodinkoneiden sijoittaminen kaapistoon työskentelykorkeudelle verottaa aina lasku- ja työtasotilaa. Siksi monet päätyvät siihen, että uuni sijoitetaan kaikesta huolimatta osaksi alakaapistoa, mutta sen sijaan astianpesukone nostetaan ylös, koska useimmissa perheissä uunia availlaan huomattavasti harvemmin kuin astianpesukonetta.

Domino-moduuleista voi valita itselleen keittotasot ja järjestellä ne mieleisellään tavalla
Domino-moduuleista voi valita itselleen keittotasot ja järjestellä ne mieleisellään tavalla. Franken malliston keraaminen keittolevy maksaa noin 380 euroa, laavakivigrilli noin 330 euroa, rasvakeitin noin 470 euro. Kaasulevyt maksavat noin 200 euroa.

Keraamisen tason hyvät ja huonot puolet

Keraamiset keittotasot ovat yleistyneet nopeasti siitä huolimatta, että ne ovat vähintään 170-330 euroa kalliimpia kuin teräksiset tai emaloidut tasot, joissa on perinteiset valurautaiset keittolevyt. Laadukkaimmat erilliset keraamiset keittotasot maksavat jopa 840 euroa, kun tuiki tavallisen valurautalevytason voi saada 250 eurolla. Myös perinteinen vapaasti seisova liesi varustetaan nykyään yhä useammin keraamisella tasolla.Koska keraamisen keittotason pinta on täysin sileä, se on helppo pyyhkäistä puhtaaksi. Sen sijaan perinteiselle keittotasolle kiehahtanut maito ja rasvaroiskeet tarttuvat kiinni ja niiden puhdistaminen levyiltä ja levyjen välistä on työlästä. Mutta olipa keittotaso keraaminen tai perinteisesti valurautalevyillä varustettu, lika pitää puhdistaa tuoreeltaan, eikä sitä kannata päästää pinttymään.Keraaminen taso voi mennä pilalle voimakkaasta hankaamisesta. Sitä ei voi missään nimessä käsitellä yhtä kovakouraisesti kuin perinteistä liesitasoa, mikä myös on syytä ottaa huomioon jo valintatilanteessa. Jopa epätasainen keittoastian pohja voi naarmuttaa tasoa.

Tekniikasta myös turvaa

Keittotasojen uusimpia hienouksia ovat nykyään esimerkiksi hipaisunäppäimet ja ”itsenäisesti ajattelevat” keittolevyt, jotka pystyvät säätämään lämpötilaa keittoastian sisällä niin, että ruoka – esimerkiksi puuro – kypsyy tasaisesti muhien eikä pala pohjaan. Automatiikalla on mahdollista estää myös ylikiehumiset ja lämmittää esimerkiksi glögi täsmälleen oikeaan lämpötilaan.Jos perhe – tai perheenemäntä – ei ole erityisen innostunut automatiikasta eikä ajastimista, tällaisista hienouksista tuskin kannattaa maksaa. Jossakin toisessa perheessä automatiikka voi kuitenkin olla jokapäiväinen ilo, ja kun siihen tottuu, ilman sitä ei voisi elää.Joissakin malleissa on turvakatkaisin, jonka ansiosta keittolevy sammuu itsestään tietyn ajan kuluttua. Ei siis ole syytä paniikkiin, vaikka levy olisi unohtunut aamulla päälle. Ikäihmisille turvakatkaisin voi olla elintärkeä.

Usein voidaan valita, halutaanko lämpötilan valitsimet sijoittaa etupaneeliksi keittotason alapuolelle vaiko pöytätasoon levyjen viereen. Jälkimmäinen vaihtoehto voi turvallisuutensa takia miellyttää esimerkiksi lapsiperheitä. Hipaisunäppäimet sijaitsevat aina keraamisen keittotason yhteydessä.

Smeg-liesi
Italialainen design-liesi on 90 cm leveä. Keittotaso voi olla keraaminen tai kaasupolttimoin varustettu, kuten kuvassa. Smeg-lieden hinta noin 2400 euroa.

Liedet tarjoavat jännittäviä mahdollisuuksia

Kaasuliesi on monen gourmet-kokin suosikki. Pienen kaasuliesitason voi hankkia mainiosti sähkölevyjen rinnalle. Niin sanotuista dominotasoista pystyy koostamaan monenlaisia mielenkiintoisia kokonaisuuksia. Jos mukaan halutaan kaikki herkut, keittotasossa voivat olla rinnakkain keraaminen taso, kaasulevyt, laavakivigrilli ja rasvakeitin. Kaikki osat ovat noin 30 senttiä leveitä, jolloin yhteen osaan mahtuu kaksi keittolevyä peräkkäin. Yhdistelymahdollisuuksia on tietysti muitakin: pienen kaasutason tai grillin voi laittaa myös normaalikokoisen keittotason viereen.Induktioliesi toimii tekniikalla, joka poikkeaa melko paljon totutusta. Sen toiminta perustuu keraamisen pinnan alla oleviin magneettisiin kierukoihin. Keittoalue itsessään ei lämpene lainkaan, vaan ainoastaan keittoastia, joka reagoi magneettisesti. Induktioliesi on yhtä vikkelä keittäjä kuin kaasuliesi, mikä on yksi sen eduista. Toinen on se, että ylitse kiehuneet roiskeet eivät pala kiinni lieden pintaan, koska se ei kuumene.Keittoastian valinta induktioliettä käytettäessä on hieman tavallista rajoitetumpaa. Esimerkiksi lasi- ja alumiiniastiat eivät käy, eivät myöskään kaikki teräsastiat. Induktiotekniikalla toimivia liesiä on ollut markkinoilla jo pitkään, mutta joko tekniikan outous tai laitteiden korkea hinta on johtanut siihen, että menekki on ollut aika vaatimatonta. Nyt induktiotekniikka tehnee kuitenkin lopullista tuloaan, sillä hinnat ovat laskemassa, ja kevään uutuutena on tarjolla myös perheliesi, jossa on induktiotaso.

Mehevää paistia uunissa

Uusimmissa uuneissa on monenlaisia erikoistoimintoyhdistelmiä. Tavallisimmin uunissa on ala- ja ylälämmön lisäksi kiertoilmatoiminto ja grilli. Myös kiertoilmagrillaus kuuluu usein varustukseen, samoin kuin pizzanpaisto- ja sulatustoiminto.Uunin käyttö vaihtelee perheittäin hyvin paljon. Se, miten useasti uunia käytetään ja mihin tarkoitukseen, vaikuttaa luonnollisesti myös uunin valintaan. On talouksia, joissa pärjätään pelkällä hyvällä mikroaaltouunilla, ja toisaalta on paljon perheitä, joissa paistetaan melkein päivittäin leipää, pullaa ja erilaisia liha- ja kalaruokia.Mahtavissa italialaisissa design-liesissä voi olla kaksi isoa uunia rinnakkain, mutta näppärämpi valinta lienee tavallisen kokoinen liesi, jossa on kaksi erikokoista uunia päällekkäin. Noin 2 000 eurolla saa lieden, jonka 19-litrainen yläuuni lämpiää 200 asteeseen neljässä minuutissa ja 48-litrainen alauuni on monilla hienouksilla varustettu paistaja.

Keskivertohinta kalusteisiin sijoitettavalle monipuoliselle 50-60-litraiselle uunille on nykyisin noin 840 euroa.

Myös mikroaaltouuni pystytään yhdistämään osaksi vastusuunia. Pieneen tilaan mahtuva laite on mainio ratkaisu esimerkiksi yhden tai kahden hengen talouteen. Laadukkaimmillaan mikroaaltoyhdistelmäuuni maksaa jopa 1 000 euroa, mutta silloin siinä on jo runsaasti automatiikkaa, tehoja ja ominaisuuksia. Tällainen 60-senttinen uuni sijoitetaan kalusteisiin, ja sen tilavuus on 31 litraa. Markkinoilla on myös edullisempia laitteita, pienempiä ja vaatimattomammin varusteltuja.

Paistovahti on monessa uunissa nykyään vakiovarusteena. Etenkin paistia kypsennettäessä se on kätevä. Elektroninen paistolämpömittari työnnetään lihapalaan, ja automatiikka pitää huolen lopusta. Kun valittu lämpötila on saavutettu, merkkiääni soi ja virta katkeaa.

Uuneja – ja koko keittoautomatiikkaa – kehitetäänkin yhä enemmän siihen suuntaan, että laitteiden automatiikka pitää huolen ruuan oikeaoppisesta valmistamisesta. Ne, jotka eivät ole kiinnostuneita keittokirjojen ohjeista, voivat luottaa lieden tietokonemuistiin, eivätkä keitokset koskaan pala pohjaan.