Siitä on 45 vuotta aikaa kun olin puutarhalla kesätöissä. Tein siellä kaikkia puutarhaan liittyviä töitä.

Emännän kanssa teimme vuoropäivinä ruokaa. Oli minun vuoroni tehdä ruoka, pääruoka ja jälkiruoka. Oli sovittu, että teen kiisseliä jälkiruoaksi.

Menin kellariin etsimään mehua, sillä siellä oli monta hyllyllistä mehua. Pulloissa ei lukenut mitä mehua pullossa oli. Otin sitten mielestäni punaista viinimarjaa.

Tein kiisselin valmiiksi sekä pääruoan. Vatkasin kerman jälkiruoan päälle. Katoin pöydän valmiiksi ja odottelin isäntäparia syömään. Kello 12 oli sovittu ruokatunti alkavaksi.

Niin he tulivat, ja aloitimme ruokailun pääruoalla ja etenimme jälkiruokaan. Laitoin jälkiruokakipot pöytään sekä kiisselin ja kerman. Tarjoilin ensin emännälle, ja hän ihasteli kauniinväristä kiisseliä. Niin otimme kaikki jälkiruokaa ja kermat siihen päälle.

Emäntä maistoi ensimmäisenä ja pyrskähti nauruun: ei meillä olekaan ennen tehty kiisseliä viinistä. Kyllä sille naurettiin monet kerrat. Mene ja tiedä menikö kiisseli päähän, oli se niin hyvää, että kaikki syötiin pois. Tästä opin, että maistan ensin mitä pullossa on ellei ole etikettiä.