Nyt jo lähes kuusikymppisenä kuopiessani kukkamaita mökillä mieleeni palaa usein lapsuuteni kukat!
50-luvulla – ehkä ajalle tyypillisestikin – lapset yritettiin lähettää kesäisin maaseudulle nauttimaan Suomen kauniista kesästä. Minäkin olin useana kesänä sukulaisissa maaseudulla.

Ja mitäpä siellä kukkapenkeissä kasvatettiin: pionia, särkynyttäsydäntä, leijonnankitaa, kehäkukkaa, koristekrassia, ruusua, asteria ja vaikka mitä! Minulle oli jotenkin aivan selvää tytöntylleröisenä että olen Kukkien kuningatar. Mistä lie lähtenyt moinen ajatus, mutta puhelin usein kukille kuten alamaisille, ja kerran saattui naapurinrouva kuulemaan seuraavan yksinpuheluni: "Toikin luulee olevansa ruusu vaikkei oo kun kehäkukka!" Kukkatietouteni lienee ollut hieman hakusessa sillä kukat joille juttelin olivat köynnöskrasseja!

Noista ajoista kukkatietouteni lienee hieman petraantunut mutta yhä vielä haluaisin olla se Kukkien kuningatar, joka saa kaikki alamaiset kukoistamaan!