Tumpelorakentaja: Talonrakennustalkoot
Teksti ja kuvat Vesa Tujunen
 
Edellisessä osassa kerroin, kuinka lumien sulettua kevät eteni varsin nihkeästi ja pihapiirimme siistiytyi vielä nihkeämmin. Kämpän muuttokuntoon saattaminen oli tyhjentänyt tumpelorakentajan takin totaalisesti; sohva, kaukosäädin ja vanhat sanomalehdet houkuttelivat huomattavasti enemmän kuin vasara, kottikärryistä puhumattakaan. Pihapiirimme näytti varsinkin Itä-Suomessa ennen vanhaan suuressa huudossa olleelta romupihalta. Vain ruosteinen Mosse ja kokoelma kulahtaneita 60-luvun pesukoneita puuttui.

Tässä vaiheessa olisi kiva todeta, että nyt se on valmis koko hoito. Mutta kun ei ole. Jotain sentään on tapahtunut. Kesän kynnyksellä kävimme käsiksi polttavimpaan puutteeseen eli autokatos-varastoyhdistelmän rakentamiseen. Olimme päättäneet pykätä sen pystyyn omin voimin, ts. vaivaamalla kaikkia mahdollisia tuntemiamme ihmisiä. Isäni toimi projektissa primus motorina ja seremoniamestarina, kaverini Seppo vingutti ensiviulua ja minä häärin ns. mokapaikan höylänä. Taustakuorossa hoilotti epämääräinen joukko kavereita.

Siinä missä päärakennuksen alle piti upottaa paaluja, riitti autokatokselle maanvarainen laattaperustus. Sen teko oli ainakin omasta vinkkelistäni kinkkinen homma: styroksien leikkaamisen keskeltä matalamman ja reunoista korkeamman laatan mukaisesti ei olisi luullut vaativan korkeampaa algebrallista osaamista, mutta niin vain sahailimme Sepon kera ensimmäiset kappaleet päin brinkkalaa. Alkukankeuden jälkeen homma alkoi luistaa, eikä luisto ole loppunut vielä tähän päivään mennessä. Mitä nyt pari pikku asiaa.

Kun projektissa ei ulkopuolista ammattiapua juuri käytetty, tuppasi unohtumaan sellainenkin pieni muotoseikka kuin viranomaisvalvonta. Työn tohinassa sitten muistuikin mieleen, että rakennuksen paikka pitää mitata oikein viranomaisen toimesta. Hokasin asian sopivasti kaksi päivää ennen kuin betoniauton piti karauttaa pihaan, mutta metriheikin löytäminen keskellä heinäkuuta ei ollut yhtä helppoa kuin esim. humalaisen löytäminen Helsingistä vappuyönä. Sain kuitenkin rakennustarkastajan kiinni ja kaikki suostuttelukeinot itkusta itsemurha-aikeisiin käytettyäni sain valuluvan, omalla vastuulla tietenkin.

Ensimmäiset autokatostalkoot pidin työkavereille. Ilmassa oli heti kättelyssä suuren katastrofijuhlan tuntua, kun pääni otti mittaa sopivalla hollilla olleesta telinepuusta. Kakkosnelonen voitti. Lämpimän veren alkaessa peittää näkökenttää kelasin, että olin kuin ihmeen kaupalla välttynyt pahemmilta haavereilta. Turmiin tutustuminen oli tosin liipannut aika läheltä: kerran killuin kattotuoleissa kuin apina tikkaiden karattua alta, toisena päivänä telineeltä pudonnut kattotiili rysähti hartioita hipoen maahan ja eräänä synkkänä aamuna alapohjassa ryömiessäni iskin pääni aivan liittolevystä törröttävän naulan viereen. Tarkennettakoon tässä että kyseessä ei missään vaiheessa ollut tuurityyleistä yleisin, ns. hullun humalaisen tuuri, vaan ihan vaan moukan sellainen.

Rakennustarvikkeiden logistisesti järkevä roudaaminen tontille ei ole ”miksi tehdä tänään jos voit siirtää sen huomiseksi” -ajatteluun mieltyneen tumpelorakentajan vahvimpia puolia. Tilasin autokatoksen kattotuolit suurin piirtein siinä vaiheessa kun rakennuksen seinät oli jo saatu pystyyn, ja niitähän piti sitten odotella kolme viikkoa. Saman ajanjakson sade riepotti tuulensuojalevyjen peittämää autokatoksen torsoa. Kattotiilet koitin saada tiluksille ajoissa, mutta hyväuskoisena vain odottelin ja odottelin, vaikka toimituksen takaraja oli jo mennyt umpeen. Tarkistussoitto osoitti, että olin jälleen kerran ollut onnekas, kun tehtaan arvontakoneesta oli kajahtanut: ”Unohdetaan ensimmäinen tilaus.”

Kun kesä kului pitkälti autokatosprojektin merkeissä, pihatyöosasto oli jäänyt lapsipuolen asemaan. Kivitalon kokoinen multakasa ja hiekkavuoret ja siellä täällä itsepintaisesti törröttävät oksat ja kannot sisälsivät jotain maagista ainetta, joka aiheutti tumpelorakentajassa välittömän hylkimisreaktion. Oli siis aika turvautua toiseen tumpelorakentajalle läheiseen ajattelumalliin, ”miksi tehdä itse jos voit teettää jollain toisella”. Edellisistä suuremmista talkoista oli kulunut jo tovi, mutta halusin pelata varman päälle ja lähestyin kohderyhmää kirjeitse:

”Kyllä” vastanneiden osuus oli kohtalainen, toki mukana oli niitäkin jotka halusivat vain osallistua arvontaan. Päivä oli hauska ja sen tuloksena pihatyöt etenivät aimo harppauksen. Isännän tosin täytyi kuunnella alituista napinaa puutteellisista työoloista ja kitkeriä lakkouhkailuja oluttarjoilun vauhdittamiseksi.

Tätä kirjoittaessani on hiekka, multa ja kalkki levitetty tulevan nurmikon pohjaksi. On myös jyrsitty, jyrätty ja nakattu nurmikon siemenet maahan. Kaikki on tehty ilman bobcatien tai vastaavien visiittiä, pelkästään hikitekniikkaa hyväksikäyttäen. Hikeä varsinkin appivanhemmat ovat vuodattaneet tontille sankokaupalla, heidän apunsa on ollut pihaprojektissa korvaamaton.

Tässä vaiheessa myös autokatos näyttää siltä miltä sen pitäisikin näyttää. Loppufiilaukset vielä ja se on siinä.

Näyttää uhkaavasti siltä, että autokatoksessa tullaan näkemaan kaikkea muuta kuin autoja
Näyttää uhkaavasti siltä, että autokatoksessa tullaan näkemaan kaikkea muuta kuin autoja.

Mitä koko rakentamislysti sitten maksoi? Tarkempaan erittelyyn en tässä halua ryhtyä, enkä edes pysty. Sen tiedän että kaikki fyrkka joka on saatu raavittua kasaan on johonkin hävinnyt. Seuraavaan reiluun pariinkymmeneen vuoteen ei myöskään tarvitse miettiä aamulla itsensä töihin hinaamisen tarkoituksenmukaisuutta.

Jos nyt jotain sentään kertoisi. Kun jättää tontin, autokatoksen ja kunnallistekniikkaan liittymismaksut pois, tulee asuinrakennuksen neliöhinnaksi n. 925 €. Omalle työlle, talkootyöstä puhumattakaan, ei lasketa hintaa.

Entä talopaketin osuus talon lopullisesta hinnasta? Olin jostain kuullut nyrkkisäännön, että kun kertoo talopaketin hinnan kolmella niin saa suurin piirtein sen summan jonka taloprojekti kokonaisuudessaan vie. Kohdallamme kerroin oli n. 2,5. Tietysti paketeissa on eroja ja lopulliseen hintaan vaikuttavat mm. käytettävät pintamateriaalit ja oman työn osuus.

Mitä tekisin toisin jos voisin aloittaa alusta? Rakentaisin ensin ns. harjoitustalon, jossa puoli vuotta asuttuani tietäisin mm. miten talo kannattaisi tontille sijoittaa, onko tilaa tarpeeksi sekä miten huoneiden järjestys ja kulku huoneesta toiseen tulisi laittaa. Vaimokin saattaisi tietää minkä väriset kaakelit hän haluaa.

Valitettavan harvan, meikäläinen mukaan lukien, rahamassi antaa myöden moiselle testitalolle. Realistisempi versio kuuluukin niin, että normaalista poiketen en seuraisi ympärilläni olevia asioita ainoastaan sillä silmällä, vaan ottaisin toisenkin näköelimen avuksi. Katsastaisin kaikkien mahdollisten asuntojen ratkaisuja ja pistäisin aivokuoren taakse jemmaan kaikki mielenkiintoiset jutut. Kävisin asuntomessuilla ja tekisin siellä muutakin kuin nakertaisin metrilakua ja sadattelisin jonoja. Keskustelisin mahdollisimman monen asiantuntijan kanssa. Saattaisin jopa ottaa yhteyttä arkkitehtiin, mieluiten tietysti sellaiseen joka ei luule tietävänsä minua paremmin mitä minä haluan.

Mutta onneksi en voi aloittaa alusta. Kaikki ne pitkät, yksinäiset illat rätisevän radion ja halogeenilampun seurassa, kun mussutin saumausaineen kyllästämillä sormilla kylmää lihapiirakkaa, päässäni oli yksi, tyhjässä tilassa puolelta toiselle pomppiva ajatus: Tuleekohan tästä ikinä valmista?

Kiitos mutta ei kiitos. Jälkikäteen ne ovat hauskoja muistoja ja sellaisina ne saavat pysyä. Tämä talo on loistava. Se on meidän oma, meidän näköinen ja meille riittävä. Ainakin nyt tämän elämän ajaksi.

Lämpimät kiitokset kaikille auttaneille. Tuparit ensi syksynä, ehkä.

Sarja päättyy.

Uskomatonta!
 
Olutta, ruokaa, saunomista ja hyvää seuraa – ilmaiseksi!
Hyvä ystävä,

Tuntuuko siltä ettet kovasta kiireestä huolimatta näe koskaan työsi tuloksia? Meneekö lauantaipäivä usein vain löhötessä eli ns. harakoille? Onko lempijuomaasi ilmainen olut ja lempiruokaasi iso annos (myös ilmainen)?

Jos vastasit johonkin ed. kohdista kyllä, on täysin ilmainen Tujunen Holiday Clubin (THC) rentoutumispäivä Sipoon Landbossa lauantaina 8. syyskuuta klo 10 alkaen vastaus ongelmiisi, oletpa kuinka moniongelmainen tahansa.

THC on kaikkea tätä:
– ilmaista olutta ja viinaa
– hyvää ilmaista ruokaa
– saunomista ja vesileikkejä
– mukavaa yhdessäoloa
– hauskoja juttuja
– siirrä multaa kottikärryillä -kisailua
– möyhi maata -fysikaalista lihasrentoutushoitoa
– seinämaalarin värianalyysipeliä
– kuinka lyöt vasaralla oikein -kurssia
– salaojien piilotusleikkiä
– ym!, ym!

Eikö kuulostakin uskomattomalta? Olutta, ruokaa, hauskoja juttuja ja rentouttavaa puuhastelua ammattitaitoisen oppaan valvonnassa – täysin ilmaiseksi! Mutta tiedätkö mitä? Ei siinä vielä kaikki! Jos tartut tilaisuuteen heti ja ilmoittaudut 6.9. mennessä sähköpostitse tai puhelimitse klubi-isännälle, sinut noudetaan paikan päälletäysin ilmaiseksi!

Ajattele mitä kaikkea saat yhdellä puhelinsoitolla tai sähköpostiviestillä – olutta, napanteria, kyrsää… ilmoittaudu heti! Rentoutumispäivän jälkeen olet kuin uusi ihminen – ja Sinun ei tarvitse ottaa mukaasi muuta kuin pyyhe ja pihapuuhasteluun sopivat vaatteet.

Toimi jo tänään, tämä tarjous on voimassa vain hetken!

Ystävällisin terveisin,

V. Tujunen
klubi-isäntä

PS. Ilmoittaudu nopeasti, sillä Landbon rentoutumispäivät ovat todella kysyttyjä.