Tampereen Pispala on valtakunnallisesti arvokasta kulttuuriympäristöä, jonka yhtenä arvoa luovana tekijänä on vanhan rakennuskannan säilyttäminen. Vaikka rakennusvalvonta ja museoviranomaiset eivät vaadikaan talojen säilyttämistä täydellisen alkuperäisenä, monet alueen talonomistajista vaalivat alueen alkuperäisyyttä ja korjaavat talojaan perinnerakentamisen mallin mukaan.

Pispala oli pitkälle 1900-luvun loppupuolelle yleisten saunojen varassa. Niiden suosio romahti vasta 1980-luvulla, jolloin asuntoihin alkoi ilmestyä remonttien myötä vesiboilerit ja suihkukopit. Rajaportin sauna on alueen ainoa keisariajan kansansauna, joka on lähes alkuperäisessä kunnossa, ja kovassa käytössä aktiivisen saunayhdistyksen pyörittämänä edelleenkin.


Vaaleanpunaisen päätalon rakennutti maalari Mooses Syvänen 1800-luvun loppupuolella.

Harva pihasauna on yksityiskäytössä

Vanhat, yksityiset ja edelleen käytössä olevat pihasaunat Pispalan harjulla ovat harvassa. Ala-Pispalassa, Mooseksenmäen ja Mäkikadun risteyksessä sijaitsevassa pihapiirissä on yksi helmistä, 1920-luvulla rakennettu, rapattu saunarakennus, joka palvelee edelleen pihapiirin asukkaita.

– Pihan talot on rakennettu 1800-1900 luvun taiteessa. Vaaleanpunaisen päätalon rakennutti maalari Mooses Syvänen 1800-luvun loppupuolella asuintaloksi perheelleen. 1920-luvulla tontille rakennettiin asuintalo Syväsen pojille. Talossa oli kuusi hellahuonetta ja yksiötä, joissa jokaisessa asui lapsiperheitä. Kun asukasluku pihapiirissä kasvoi, katsottiin viisaaksi rakentaa myös saunarakennus, jossa sijaitsi lisäksi huussi ja liiteri, kertoo tontille jälkimmäisenä rakennetun talon nykyinen isäntä Tom Härkönen.

Tehokasta tilankäyttöä

Ulkomitoiltaan noin 50 neliöinen saunarakennus sijaitsee puoliksi naapuritontilla. Samoin kuin Härkösen pihassa, naapuripuolella rakennusta oli samat toiminnot, eli sauna ja huussi. Rakennustapa oli tilankäytöllisesti järkevää ahtaassa Pispalassa.

– Jos tontilla on ollut tilaa ja taloissa tarpeeksi asukkaita, pihaan rakennettiin yleensä myös sauna, joka palveli pihapiirin ja myös lähitalojen asukkaita. Yläharjulla on kaikkein ahtaimmat tontit, ja siellä tukeuduttiin yleisiin saunoihin, Rajaportin sauna-aktivisti, pispalalainen Veikko Niskavaara kertoo.

Sauna ei kuulunut vuokraan, vaan sitä lämmitettiin joka lauantai erillistä maksua varstaan. Härkösen naapurissa asuu edelleen yksi saunan lämmittäjistä, Heikki Aaltonen, 91.

– Aaltosen isä rakensi naapuritontin saunan ja auttoi Mooses Syvästä rakentamaan myös meidän puolen saunan. Heikki lämmitti saunan aina lauantaisin ja kävi kutsumassa vuokralaiset talouskunnittain saunomaan. Isäntäväki saunoi viimeisenä, Härkönen ja hänen vaimonsa Kati Lehtinen kertovat.

Saunan lämmitykselle oli myös omat rajoituksensa. Kun lämpötila laski -25 asteeseen, omaa pihasaunaan ei suuren puunkulutuksen takia lämmitetty, vaan mentiin Mäkikadun päässä olevaan Sirenin saunaan pesulle.


Saunan ulkopuolen korjaamiseen saatiin Pirkanmaan ympäristökeskuksen myöntämää rakennusperinnön hoitoavustusta.

Ulkokuori kuntoon avustusrahoilla

Pirkanmaan maakuntamuseo on tehnyt Pispalan kaavoituksen ja rakennussuojelun pohjaksi rakennusinventoinnin, jossa Härkösen pihapiirin rakennukset inventoitiin ns. ykkösluokkaan. Pispalan alueen kaikkien rakennusten säilyminen on tärkeää, mutta ykkösluokan kohteet omaavat eniten sellaisia piirteitä, jotka ovat alueen kulttuuriympäristön historiallisten arvojen kannalta tärkeitä.

Kun Härkönen naapureineen alkoi miettiä saunarakennuksen korjaamista parempaan käyttökuntoon, alusta asti oli selvää että lopputuloksen täytyy olla mahdollisimman alkuperäisen kaltainen. Korjauksessa huomioitaisiin rakennuksen ominaispiirteet ja korjaustyöt tehtäisiin vanhaa rakennusta säästäen. Samalla kuitenkin tasapainoiltaisiin nykyasumisen vaatimusten kanssa.

Saunan ulkopuolen korjaamiseen saatiin Pirkanmaan ympäristökeskuksen myöntämää rakennusperinnön hoitoavustusta. Avustus on enintään puolet hankkeen toteutuneista kustannuksista, ja ehtona on, että rakennusosia korjatessa tulee mahdollisimman vähän muutoksia, ja että rakennuksen alkuperäinen luonne ja historiallinen aitous säilyvät.

– Avustuksen myöntämisen perusteena meidän tapauksessamme oli pihasaunan ulkoseinän ja perustusten kiireellisenä tehty korjaus sekä vesien johtaminen pois perustusten läheisyydestä. Summa maksettiin kuitteja vastaan, Härkönen kertoo.


Tältä sauna näytti ennen.

Eristykset puuttuivat

Noin 16 neliöisessä saunatilassa on pieni eteinen ja pukuhuone. Loivassa rinteessä olevan saunan sisäkorkeus on hulppeat 3,30 metriä.

Alun perin niin sanotusta Pispalan betonista eli säästöbetonista tehtyä saunaa ei oltu eristetty mitenkään. Kylmää betoniseinää vasten oli vedetty vain verhoilulaudat. Rakenne ei juurikaan varaa lämpöä, mikä on saunan ollessa kyseessä huono asia.

Huono sora, runsas kivimäärä ja vähäinen sementti heikensivät betonia vuosien saatossa, ja seinärakenteet alkoivat halkeilla.
– Saunan kahdessa ulkoseinässä oli isot murtumat ylhäältä alas asti. Lisäksi rivisaumattu peltikatto vuoti, Härkönen kertoo.

Lue lisää remontista jutusta Perinnesaunan remontti, osa 2!