1. Työ alkoi tarkastamalla ikkunat.
Helojen kiinnitys testattiin ja todettiin hyväksi. Lukot ja vastakappaleet kaipasivat rasvausta, mikä kannattaakin tehdä aina ikkunanpesun yhteydessä.


2. Infrapunalämpömittarilla
etsitään mahdollisia lämpövuotoja, joita ei elokuisena, harvinaisen lämpimänä päivänä kuitenkaan pystynyt näkemään. Tuloksellinen mittaus edellyttää ulko- ja sisäilman lämpötilaeroa.


3. Ulkopuite laahasi avattaessa alakarmin maalipintaa pitkin.
Alakarmista puuttui liuku, mikä tekee avaamisesta sujuvaa, tuulettaa alavaakaa, pitää ikkunan ryhdissä ja säästää saranoita. Myös lasi helisi, mikä kertoo lasin irtonaisuudesta eli liitosmassausten puutteesta. Jos puitteen kulmaliitokset ovat avonaiset, kannattaa lisäksi porata messinkiruuvi kulman läpi. Liitokset voi ohjata kohdalleen puitteen reunoista kiilojen avulla. Kulmaliimausten irtoaminen on tavallisinta ulkopuitteessa.


4. Rakosten tiiviys tutkittiin.
Käyntikortin kulma upposi niin lasin ja puitteen väliin kuin karmiliitoksiinkin eli pysty- ja vaakakarmin kulmiin kiltisti. Raoista pääsee puuhun kosteutta ja pesuvesiä, mikä ajan saatossa vaurioittaa puuta, irrottaa maalipintoja ja lyhentää ikkunan käyttöikää. Karmiliitoksen heikko tummuma ja hieman avonainen rakonen viittasivat kosteuteen. Ulkopuite kaipaa kipeästi maalia, mikä on työlistalla. Harmaudesta huolimatta puu on kuitenkin kunnossa. Se tarvitsee vain uuden maalipinnan ja huolelliset massaukset suojakseen.


5. Ensimmäinen askel tiivisteen valinnassa on välyksen mittaaminen.
Apuna käytetään sinitarraa tai muovailuvahaa, josta asetetaan kuusi sormenpään kokoista palaa tiivisteen asennuskohtaan: yhdet ylä- ja alavaa’an keskikohtiin ja kahdet sarana- ja lukkopuolelle ylä- ja alaosaan. Ikkuna suljetaan ja lukitaan turhia painamatta ja avataan välittömästi. Tarraan painautuva jälki kertoo raon paksuuden. Sopiva tiiviste on 2-3 milliä rakoa paksumpi. Teollisesti valmistettuja ikkunoita tiivistettäessä mittauksia voi ensimmäisen ikkunan jälkeen tehdä pistokoeluontoisesti siellä täällä.


6. Ulkopuitteen tiivistäminen
kohottaa ikkunavälin lämpötilaa ja vähentää sisäikkunoiden kylmänhohkaa. Sisälasin lämpötila nousee eikä kosteus tiivisty sisäpinnalle herkästi. Samalla vesi ja lumi pysyvät ulkopuitteen ulkopuolella, eivätkä pääse vaurioittamaan puurakenteita ja maalipintaa. Tiivistäminen aloitetaan levittämällä liimana toimiva silikonimassa puulistaan ja alaosan alumiiniin mahdollisimman reunaan, jotta veden väliinpääsy katkeaa jo alkuunsa. Leikkaa tuubin pää hieman vinoksi, niin saat siistin, ohuen silikoniviivan.


7. Silikonitiiviste,
tässä tapauksessa 8 millin paksuinen, asetetaan liimaan. Sitä ei saa venyttää, sillä se vetää itsensä pian kasaan, jolloin tiivistys jää lyhyeksi. Kulmissa tiiviste katkaistaan ja aloitetaan saman tien uudestaan ilman rakoja.


8. Ulkopuitteen tiivisteeseen
jätetään aina tuuleentumisraot, kaksi alas ja kaksi ylös. Tässä ikkunassa alaosan alumiinilista on rei’itetty, joten alatiivisteeseen ei tarvita rakosia. Yläosan reunoihin ne sen sijaan jätetään. Raoksi riittää muutaman sentin pätkä. Jos ikkunan leveys on yli 1,5 metriä, ylävaakaan jätetään kolme tuuleentumisrakoa. Tämän jälkeen ikkuna suljetaan, jotta liima leviää ja tarttuu tiivisteeseen ja avataan hetken kuluttua, jotta voidaan tarkistaa, että tiiviste on paikoillaan. Ikkunaa on hyvä pitää avoinna noin viisi minuuttia, jotta liima ehtii kuivua.


9. Keskimmäisen puitteen tiivistys
sisintä ikkunaa vasten oli tehty hyväksytysti, joten se jäi melkein ennalleen – ylävaakaan leikattiin kaksi pientä tuuleentumisaukkoa eli kaksi vähemmän kuin ulkopuitteessa.


10. Sisäikkunassa on hieman poikkeuksellisesti kaksi tiivisteen paikkaa
, toinen tyypillisesti huulloksessa ja toinen kyntteessä. Molemmat tiivistetään ja silikonimassa levitetään liimaksi, kuten aiemminkin. Alavaakaan asennettiin liuku, jonka puute havaittiin ulkoikkunaa avattaessa.


11. Tiiviste asetellaan paikoilleen
, kuten ulkopuitteenkin kohdalla. Tällä kertaa tiivisteenä on 6 millin paksuinen silikonitiiviste, sillä sinitarramittaus tuotti hieman ulkopuitetta ohuemman tuloksen. Sisäpuitteen tiivisteeseen ei jätetä aukkoja, sillä tiivistyksestä tehdään höyrytiivis.


12. Lopuksi ikkunalasien ja puitteiden väliset raot ja karmiliitokset tiivistetään
elastisella massalla, jotta kosteus tai pesuvedet eivät pääse väleihin. Jos työssä käytetään silikonia, se ei saa olla etikkapohjaista. Ulkoikkunan lasin ja puitteen väliset raot tullaan joka ruudun kohdalla massaamaan puitteen molemmin puolin huoltomaalauksen yhteydessä. Sisäpuolen vuorauslistat kannattaa tiivistää esimerkiksi elastisella tai akryylimassalla, sillä tiiviistä ikkunasta veto siirtyy helposti karmin ja seinän väliin.