Tiivis talo säästää energiaa
Hyvin eristetty, tiivis ja kosteusteknisesti toimiva talo on tavoite, johon pientalojen lämmöneristyksessä tänä päivänä pyritään. Työn suunnitteluun ja toteuttamiseen kannattaa uhrata muutama ylimääräinen euro, sillä hyvin tehty eristys maksaa itsensä takaisin.
TEKSTI ANNE KYTÖLÄ
PIIRROKSET SEPPO SALO
Omakotitalojen eristys on nyt toista luokkaa kuin muutama vuosikymmen sitten. 1970-luvun standardien mukaan ulkoseiniin riitti 100-millinen eristekerros. Nyt puurunkotalon seinässä käytetään mineraalivillaa tai puukuitueristettä noin kaksinkertainen määrä. Eikä kerroksen paksuus yksin riitä. Nyt pyritään siihen, että talo on ilmatiivis eli rakennuksesta ei pääse vuotamaan ilmaa ulos, ei eristeen läpi, ei saumoista eikä läpivienneistä.
Kun rakennetaan huolellisesti eristetty, tiivis talo, jossa on koneellinen ilmanvaihto ja lämmön talteenottojärjestelmä, saadaan energiapihi koti. Rakentaja huomaa energiansäästön edut kukkarossaan, mutta energiansäästöllä on kauaskantoisempiakin vaikutuksia. Motivan koordinoima Energiatehokas koti -hanke kannustaa rakentamaan energiatehokkaita taloja muun muassa siksi, että energiaa säästämällä vähennetään kasvihuonekaasupäästöjä.
Kolme eniten käytettyä eristeen ja ilmansulun yhdistelmää ovat: mineraalivilla ja muovihöyrynsulku tai rakennuspaperi, puukuitueriste ja rakennuspaperi, sekä polyuretaanieriste, joka toimii samalla ilmansulkuna. Jonkin verran taloja eristetään myös esimerkiksi pellavakuitutuotteilla. Vanhojen talojen seinissä on käytetty esimerkiksi sahanpurua tai vaikka sammalta tai turvetta.
Rakennustutkimus RTS:n selvityksen (2005) mukaan suurin osa omakotirakentajista eristi mineraalivillalla. Villasta alle puolet oli kivi- ja kolmannes lasivillaa. Mineraalivillaa ja puukuitueristeitä käytetään yleensä puurunkotaloissa. Mineraalivilla on yleinen myös talopaketeissa. Polystyreeniä (EPS) tai polyuretaania (PUR) käytetään lähinnä kivitaloissa.
Valitse eristemateriaali vapaasti
Tampereen teknillisen yliopiston rakennetekniikan laitos on tutkinut eristysmateriaalien toimivuutta vuosia. Laitoksella on muun muassa selvitetty puurunkoisten pientalojen ilmatiiviyttä. Viime vuonna julkaistun tutkimuksen mukaan elementtirakenteiset talot ovat paikalla rakennettavia taloja tiiviimpiä, ja materiaaleista tiiveimmän tuloksen saa aikaan polyuretaanilla. Mineraalivillatalot ovat hieman tiiviimpiä kuin puukuitueristeiset talot.
Eristekerrosten väliin ei saa jäädä ilmarakoja
Ilmatiiviyden kannalta on oleellista, että rakenteessa on yhtenäinen ilmansulkukerros. Mineraalivilla ja puukuitu tarvitsevat erillisen ilmansulkukalvon, joka toimii samalla riittävänä höyrynsulkuna. Polyuretaania käytettäessä ilma- ja vesihöyrytiiviys saavutetaan saumaamalla eristelevyt toisiinsa uretaanivaahdolla.
Kaikkia eristysmateriaaleja käytettäessä voidaan saavuttaa erittäin hyvä ilmatiiviys, kunhan ilmansulkukerros asennetaan ja saumat tiivistetään huolellisesti. Energiansäästön kannalta ei siten ole väliä, valitsetko mineraalivillan, polyuretaanin vai puukuitupohjaisen eristeen. Valinnan ratkaisee ensisijaisesti arkkitehtuuri ja se, mitä tulevat asukkaat haluavat.
Vertaile hintoja, kokonaisuus ratkaisee
Rautakaupan rakentajapalvelusta saatujen hintatietojen mukaan puhallettava selluvilla maksaa noin 26 euroa / kuutio, mineraalivilla 7–8,50 euroa / neliö ja polyuretaanilevy runsaat 20 euroa / neliö. Hinnat eivät kerro eristyksen kokonaishinnasta vielä mitään, sillä eristysmateriaalin lisäksi tarvitset tuulensuojalevyjä, höyrynsulkumuovia ja muita tarvikkeita. Ratkaisut vaikuttavat hintaan: on eri asia laittaa seinään kaksi 100-millistä mineraalivillalevyä kuin 150- ja 50-milliset levyt, vaikka eriste on lopulta aivan yhtä paksu.
Kysele ja vertaile ja pyydä tarjouksia. Rautakauppojen ensimmäinen hinta ei yleensä ole viimeinen. Älä vertaile vain materiaalikustannuksia, sillä kokonaisuus ratkaisee. Ota laskelmissa huomioon myös työn hinta ja keskity elinkaariajatteluun. Voi olla, että joudut rakentamisvaiheessa maksamaan suurelta tuntuvan summan, mutta ajan mittaan säästät rahaa, kun talosi lämmityskustannukset ovat hyvän eristyksen ansiosta alhaisemmat.
Ota eristäminen huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Hanki taitava rakennesuunnittelija, joka osaa katsoa piirustuksista, millaiset ratkaisut sopivat parhaiten taloosi. Lopputuloksesta tulee sitä parempi – ja talosta tiiviimpi – mitä paremmin kaikki yksityiskohdat osataan ottaa huomioon jo alussa. Hyvä rakennesuunnittelija näkee myös ongelmakohdat ja osaa miettiä, miten niistä selvitään.
Kun sitten rakennat, suojaa rakennustyömaalla odottavat eristysmateriaalit huolellisesti sateelta ja kosteudelta.
Palkkaa myös työmaalle asiansa osaavia ammattilaisia, ja valvo heidän tekemisiään. Eriste on saatava paikoilleen niin, ettei ilmarakoja synny. Eriste asetetaan tiiviisti runkotolppien väliin, ja tarkistetaan, ettei ilma pääse vuotamaan ulos ilman- tai höyrynsulun saumoista.
Lämmöneristämisen ongelmakohtia ovatkin saumat, liitoskohdat ja läpiviennit. Putkien ja savupiipun läpiviennit sekä sähköasennukset tehdään usein eristämistöiden jälkeen, ja samalla aiheutetaan reikiä ilmansulkuun. Monikerroksisissa, puurakenteisissa rakennuksissa ilma pääsee usein karkaamaan välipohjan ja ulkoseinän liitoskohdasta. Hyvällä suunnittelulla ongelmia voidaan ehkäistä etukäteen. Reikien tekemiseltä voidaan välttyä työjärjestystä muuttamalla, ja läpivienneissä voidaan käyttää kauluksia.
Kunnollinen eristys säästää energiakustannuksiaMilloin remontoimaan vanhan täalon eristyksiä?
Vanhan talon eristyksiä on aika ryhtyä parantamaan siinä vaiheessa, kun lämmityslasku alkaa tuntua liian suurelta. Huonon eristyksen tuntee yleensä myös jaloissaan: lattianrajassa vetää. Lattia tuntuu kylmältä, koska kylmä ilma painuu alaspäin. Todellinen syy voi kuitenkin olla muualla.
Vuotokohdat voi paikantaa lämpökameratutkimuksella, mutta jos tiedetään, mitä materiaalia seinissä, ylä- ja alapohjassa on käytetty lämmöneristeenä, lämmöneristyskyky ja sen parantamistarpeet saadaan selville laskennallisesti.
Vanhan talon lisäeristäminen on taloudellisesti järkevintä tehdä silloin, kun taloa remontoidaan muutenkin. Ilmatiiviyttä voidaan usein parantaa ilmarakojen tilkitsemisellä eikä varsinaista lisäeristämistä välttämättä tarvita.
Siitä, miten ulkoseinät kannattaisi lisäeristää, on olemassa vastakkaisia näkemyksiä. Museovirasto suosittelee vanhojen talojen korjaajia asentamaan lisäeristyksen mieluiten sisäpuolelle, koska ulkopuolinen lisäeristys muuttaa talon ulkonäköä. Rakennusteknisessä mielessä talon ulkopuolelle tehtävää lisäeristämistä pidetään toisaalta turvallisempana, sillä sisäpuolinen lisäeristäminen voi aiheuttaa kosteuden tiivistymistä rakenteisiin. Museovirastonkin ohjeissa todetaan, ettei sisäpuolisen
eristekerroksen paksuus saa ylittää 50 millimetriä. Materiaalivalinnoissa on hyvä kunnioittaa vanhaa: mineraalivilla ja polyuretaani eivät sovi vanhaan hirsitaloon.
Asiantuntijoina artikkelissa toimivat yliassistentti Juha Vinha Tampereen teknillisen yliopiston rakennetekniikan laitokselta, (03) 3115 2832, juha.vinha@tut.fi, sekä Valtion teknillisen tutkimuskeskuksen VTT:n sisäilmaston ja talotekniikan osaston asiakaspäällikkö Jyri Nieminen, 020 722 4922, jyri.nieminen@vtt.fi.
Lähteitä ja lisätietoja