Kuinka valita pientalon lämmitysmenetelmä
Pientalon lämmitysmenetelmän valinta on visainen juttu. Tarjolla on monta vaihtoehtoa, eikä kukaan tiedä, mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Eri energiamuotojen hintasuhteet voivat muuttua, ja ilmaston lämpeneminen saattaa muuttaa tilannetta. Vaikka tuntemattomia tekijöitä on paljon, lämmitysjärjestelmän valintaan pitää paneutua huolellisesti.
Teksti Clas von Bell ja Martti Tala
Piirros Seppo Salo
Kuvat valmistajien ja maahantuojien
 
Pientalojen lämmitysmuodot ovat vuosien kuluessa vaihdelleet merkittävästi. Vielä 1900-luvun alkupuolella käytössä olivat vain puulämmitys ja myöhemmin hiili ja koksi. Öljylämmitys alkoi yleistyä vasta 1960-luvulla ja sähkölämmitys sitäkin myöhemmin. Viime aikoina on pientalorakentajan ulottuville tullut aivan uusia vaihtoehtoja, kuten maalämpö ja ilmalämpöpumput, aurinko, hake ja pelletit. Ei siis ihme, että omakotitalon lämmitysmuodon valinta on monelle vaikeaa.
 
Heti alkuun on korostettava sitä, että ei ole olemassa yhtä ainoaa lämmitystekniikkaa, joka olisi paras ratkaisu kaikkiin taloihin ja kaikkiin tilanteisiin. Onhan lämmitysjärjestelmän käyttöaika kymmeniä vuosia, eikä kukaan meistä pysty ennustamaan tulevia tilanteita. Esimerkiksi kustannusvertailussa pitää arvioida tulevia kuluja, ja niitä on vaikea ennustaa viimevuotisten kustannusten perusteella. Oikeastaan ainoa täysin varma asia kustannusvertailussa on se, että hyvä eristys ja hyvin suunniteltu ilmanvaihto pienentävät lämmityskuluja, oli lämmitystapa mikä hyvänsä. Omakotitalon rakentamista suunniteltaessa kannattaa siis lähteä liikkeelle energiaa säästävistä ratkaisuista, talon paikasta ja auringon lämmön hyödyntämisestä alkaen. Kevätauringon lämmön saa parhaiten hyödyksi, jos talon isommat ikkunat ovat etelän ja pienemmät pohjoisen puolella.
 
Tulisija kannattaa ilman muuta rakentaa, mutta se pitää sijoittaa oikein. Kun tulisija on keskellä taloa, piippu tai sydänmuuri lämmittää asuntoa eikä ulkoseinää. Lämpötaloudellisesti on myös järkevämpää sijoittaa asuinpinta-ala kahteen kerrokseen kuin yhteen isoon. Vasta sitten, kun nämä perusasiat ovat selvillä, voi alkaa miettiä lämmitysvaihtoehtoja tarkemmin. Sitä paitsi huonetilan lämmitys on vain osa lämmitystä. Kuumaa vettä tarvitaan niin talvella kuin kesälläkin. Lämmitysjärjestelmän vaihtaminen jälkikäteen voi olla monimutkainen projekti, ellei muutosvaihtoehtoa ole huomioitu jo lämmitysjärjestelmää suunniteltaessa.
 
Lattialämmitystä varten on valmis pohjalevy, johon asennetaan lämmityskaapeli
Lattialämmitystä varten on valmis pohjalevy, johon asennetaan lämmityskaapeli. Ebecon levy (kuvassa) on tarkoitettu laatta- ja luonnonkivilattioille. Edustaja Zirox.

Lämmitysjärjestelmä on kokonaisuus

Lämmitysjärjestelmää valittaessa täytyy ottaa huomioon monta seikkaa. Energiamuoto – sähkö, öljy, puu tai aurinko – on vain osa kokonaisuutta. Energiamuodon lisäksi pitää valita lämmönkehitysmenetelmä, kuten kattila tai jokin muu menetelmä. Kolmas ratkaistava asia on lämmön varastointi ja jakelu koko asuntoon. Kun kaikki nämä seikat on ratkaistu, on valmiina vasta päälämmitysjärjestelmä. Sen lisäksi on syytä pohtia tukilämmitysjärjestelmää. Ilmanvaihto on talon lämmitysjärjestelmän keskeinen osa, joten sitäkin on mietittävä samaan aikaan. Esimerkiksi ilmanvaihtoon kuuluva lämmön talteenottojärjestelmä on samalla osa talon lämmitysjärjestelmää.
 
Lämmitysmenetelmän valinnan lähtökohdaksi asumisviihtyvyys
Suomessa kaikkia asumuksia pitää lämmittää tavalla tai toisella. Vaikka jotain tilaa ei käytettäisi aktiivisesti asumiseen, lämpöä tarvitaan pitämään kosteus kurissa. Lämmitystavan valinnassa on helppo kiinnittää huomiota vain energiansäästöön. Lämmitys rakennetaan kuitenkin asujaa varten eikä vain energiansäästöjen takia. Hyvässä asunnossa pitää olla hyvä asua, olipa ulkona kylmä tai kuuma. Miellyttävä lämpötila ja ilmanvaihto tarkoittavat eri ihmisille eri asioita. Joku häiriintyy pienestäkin vedosta, toinen taas nukkuu vuodet läpeensä ikkunat auki.
 
Lämmitystä suunniteltaessa onkin lähdettävä liikkeelle asukkaista. Ongelmalliseksi tilanteen tekee se, että useimmissa perheissä yksi tykkää lämpimästä, toinen viileämmästä. Aikoinaan eri huoneiden lämpötilaa pystyttiin säätämään vain tuulettamalla. Nykyään lämmönsäätö on aina huonekohtainen, oli lämmitysjärjestelmä mikä tahansa. Joka huoneeseen säädetään juuri siihen tilaan sopiva lämpötila. Näin lämpöä ei mene hukkaan.
 
Lämmityksen tavoitteena on tasainen lämmönjako
Useimmissa lämmitysjärjestelmissä lämpö kehitetään yhdessä paikassa ja jaetaan huoneisiin jollain soveltuvalla menetelmällä. Poikkeus on huonekohtainen sähkölämmitys, jossa lämpö tuotetaan lämmitettävässä huoneessa. Useimmiten lämmöntuotantoon käytetään kattilaa, joka lämmitetään öljyllä, puulla, hakkeella, pelleteillä tai sähköllä. Myös kaukolämpö toimii vastaavalla tavalla, mutta siinä lämpö kehitetään keskitetysti ja siirretään kaukolämpöverkosta talon omaan lämmitysverkkoon. Vesikeskuslämmityksen säätö muuttui merkittävästi, kun otettiin käyttöön patterikohtaiset termostaattiventtiilit.
 
Lämpöpumpun sisätiloihin tuleva järjestelmä on jääkaappi-pakastimen näköinen.
Lämpöpumpun sisätiloihin tuleva järjestelmä on jääkaappi-pakastimen näköinen. Kuvassa on Carrier 30 NQ-malli.

Aikaisemmin koko asunnon lämpötila säädettiin yhdellä termostaatilla, mutta patterikohtaisilla termostaattiventtiileillä lämpö voidaan säätää huonekohtaisestikin. Näin esimerkiksi makuuhuoneiden lämpö saadaan alhaisemmaksi kuin oleskelutilojen. Lieden tuottama lämpö taas sulkee keittiön patterin, joka muuten lämmittäisi keittiötä turhaan. Varhaisimpien lämmitysjärjestelmien ongelma oli lämmönjako. Uunilämmityksessä joka huoneeseen tarvittiin uuni. Koska ilmanvaihto oli painovoimainen, lämmintä ilmaa ei voitu siirtää kunnolla tilasta toiseen. Ikkunoiden edessä ja lattialla oli aina kylmää, katonrajassa lämmintä. Vasta vesikeskuslämmitys mahdollisti lämmön helpon siirtämisen lämmönlähteestä joka huoneeseen. Lämpöpatterit voitiin sijoittaa ikkunoiden alle, jolloin huonosti tiivistetyistä ikkunoista hohkaava kylmä ilma sekoittui patterin lämmittämään ilmaan, mikä pienensi vedon tunnetta.

 
Nykyisin vesikeskuslämmitys toteutetaan yhä useammin lattialämmityksenä tai yhdistelmänä, jossa osassa huoneita on patterilämmitys ja osassa lattialämmitys. Näin voidaan tehdä, koska nykyiset ikkunat ovat tiiviimpiä ja eristävät lämpöä paremmin kuin keskuslämmityspattereiden alkuaikoina. Vesikeskuslämmityksessä käyttövesi lämpiää samalla kuin lämmitysvesikin. Toinen tapa jakaa lämpöä on huonekohtainen sähkölämmitys. Silloin joka huoneessa on oma sähkölämmitys, jonka lämmitystehoa säädetään huonekohtaisesti. Lämpö saadaan huoneeseen joko lattia-, patteri-, katto- tai ikkunalämmityksellä. Sähköpatterit voivat olla joko virtauspattereita tai öljytäytteisiä. Öljytäytteinen sähköpatteri lämmittää samalla tavalla kuin vesikeskuslämmityksen patteri. Virtauspatterissa ilma virtaa patterin läpi.
 
Sähkötoimisessa lattialämmityksessä lämmityskaapelit asennetaan tavallisesti betonilattiaan. Varaavassa järjestelmässä lattia lämmitetään yösähköllä ja lämpö varautuu betoniin. Patterilämmityksessä sähköpatterit sijoitetaan ikkunoiden alle, ikkunalämmityksessä taas ikkunalasin pinnassa on läpinäkyvä lämmitettävä kalvo. Ilman pattereita tullaan toimeen sähkötoimisessa kattolämmityksessä. Silloin sisäkattoon asennetaan lämpökalvo, joka heijastaa lämmön alas huoneeseen.
 
Lämpöä voidaan jakaa myös siirtämällä lämmintä ilmaa kanavia pitkin huoneisiin. Myös lattialämmitys voidaan toteuttaa ilmalämmityksenä. Silloin lämmin ilma kiertää lattiaan rakennetuissa kanavissa ja lämmittää lattian.
 
Puupellettikattila on tavallisen kattilan kokoinen ja näköinen
Puupellettikattila on tavallisen kattilan kokoinen ja näköinen. Kuvassa Termocalin malli TermaxPellet25.

Vaivaton tai vielä vaivattomampi lämmitysjärjestelmä?

Vaivattomuus on tärkeä lämmitysjärjestelmän valintaperuste. Siinä missä joku haluaa mahdollisimman vaivattoman ja automaattisesti säätyvän lämmityksen, toinen puuhailee mielellään talon lämmityksen parissa. Kaikkein vaivattomin on suora tai varaava sähkölämmitys. Se toimii vuodesta toiseen ilman huoltoa. Asukkaan pitää vain säätää termostaatista haluttu lämpötila. Sähkölämmitys on myös rakennusvaiheessa mutkaton ja helppo asentaa, eikä se vaadi suuria teknisiä tiloja. Toinen ääripää on puulämpöön perustuva vesikeskuslämmitys. Rakennuksessa pitää olla pannuhuone ja pannuhuoneessa kattila, johon pitää lisätä puita usein. Polttopuille täytyy olla varastotilaa. Kaukolämpö on yhtä vaivaton kuin sähkölämmitys. Myös öljylämmitys ja lämpöpumput ovat vaivattomia lämmitysmuotoja.
 
Uusin lämmitysmuoto on pellettilämmityskattila. Vaikka se on kehitetty melkein automaattiseksi, se vaatii hieman enemmän viitseliäisyyttä kuin öljylämmitys. Pelletit vaativat lisäksi melko suuren kuivan varastotilan, jonka sijoittaminen jälkikäteen vanhaan taloon voi olla vaikeaa. Lämmitysmenetelmän valinta on siis aina myös elämäntapakysymys. Juuri siitä syystä kattila varustetaankin nykyään usein sähkövastuksilla, jotta rakennus ei pääse jäähtymään edes pitkien poissaolojen aikana.
 
Toinen järjestelmä tasaa ja varmistaa
Poikkeustilanteiden varalta on järkevää suunnitella taloon toinenkin lämmitysmenetelmä. Silloin pitkäksikään venähtänyt sähkökatko ei aiheuta pakkaskautenakaan voittamattomia ongelmia. Poikkeustilanteessa perinteinen puulämmitys pääsee oikeuksiinsa, oli lämmityslaitteena sitten varaava takka tai muu uuni, kamiina tai vaikka puuhella. Myös öljykattilat voivat olla kaksipesäisiä eli kaksoiskattiloita, jolloin toisessa pesässä voi polttaa puuta. Melkein kaikkiin pientaloihin rakennetaankin nykyään jonkinlainen tulisija tuki- ja varalämmitysmuodoksi.
 
Tulisijojen lisäksi käytetään täydentävinä ratkaisuina muun muassa tuloilman lämmitystä joko sähköllä tai vesikierrolla, ilmalämpöpumppua ja aurinkokerääjää. Ilmalämpöpumppu toimii vain silloin, jos ulkoilma on lämpimämpää kuin -15 astetta. Ilmalämpöpumppujen tehovalikoima on nykyisin selvästi aikaisempaa suurempi. Poistoilmalämpöpumppu tuottaa lämpöä ulos puhallettavasta ilmasta. Siitä saatava lämpö ei kuitenkaan riitä rakennuksen päälämmönlähteeksi.
 
Lämmitysjärjestelmän valinnan ratkaisee usein rakennusvaiheen taloudellinen tilanne. Jos rahat ovat tiukalla, tekee mieli päätyä lämmitysjärjestelmässä investointikustannuksiltaan halvimpaan ratkaisuun. Rakennusvaiheen säästö voi kuitenkin vuosien mittaan ruveta kaduttamaan. Omakotitalon lämmitysjärjestelmän hankinta pitäisikin suunnitella pitkällä tähtäyksellä. Ongelmana on vain se, ettei kukaan tiedä varmasti, millä hinnalla mitäkin energiaa on saatavilla esimerkiksi vuonna 2020.
 
Artikkelin asiantuntijana toimi diplomi-insinööri Juhani Heljo Tampereen teknillisen yliopiston Rakentamistalouden laitokselta.