Säästääkö tulisija lämmityskustannuksia?
Pientaloissa on usein lisälämmönlähteenä tulisija. Kannattaako sitä käyttää lämmitykseen vai meneekö puulämpö harakoille?
Teksti Clas von Bell ja Martti Tala

Suomalainen omakotiasukas joutuu lämmittämään taloa suurimman osan vuotta. Keskimääräisen talon lämmittämiseen kuluu vuodessa energiaa 15 000-20 000 kilowattituntia. Taloussähköä kuluu noin 5 000 kilowattituntia, ja sama määrä tarvitaan veden lämmitykseen. Luvuista näkee, että säästö voi olla huomattava, jos pystyy pienentämään lämmitysenergian määrää.
Vaikka lämmityskausi on pitkä, huipputehoa tarvitaan hyvin eristetyssä omakotitalossa keskimäärin vain viikko vuodessa. Suurimman osan ajasta, noin 240 vuorokautta, käytetään tehosta alle puolet. Satakunta vuorokautta tullaan toimeen ilman lämmitystä. Vuodessa on siis keskimäärin vain muutama viikko sellaista aikaa, että yli puolet tehosta on tarpeen. Juuri silloin täydentävästä puulämmityksestä on eniten hyötyä.
 
Tulisijan lämmitystehoon vaikuttavat monet tekijät
Motivan laskelmien mukaan taloudet, jotka käyttävät puuta sähkön rinnalla, säästävät sähkölämmityskustannuksissa keskimäärin 15 prosenttia eli 1 700 kilowattituntia lämmityskaudessa. Talot ja tulisijat ovat kuitenkin niin erilaisia, että Motivan lukema on vain keskiarvo. Tulisijan lämmitystehoon vaikuttavat monet, talosta taloon vaihtelevat tekijät, kuten talon, piipun ja tulisijan rakenne, ilmanvaihto, lämmitystapa, puun laatu ja kosteus sekä säätila. Todellinen säästö saadaan siis selville vain kokeilemalla. Vertailukelpoisten tulosten saaminen kotioloissa on kuitenkin melkein mahdotonta. Kannattaa silti hankkia jonkinlainen näppituntuma eri lämmitystapojen vaikutuksesta energiankulutukseen. Voi esimerkiksi kokeilla, kuinka pitkälle syksyyn tullaan toimeen tulisijan lämmöllä. Mitä pidemmälle syksy kuluu, sitä enemmän säästyy muuta energiaa. Jos poltettavan puun saa omasta metsästä tai muuten maksutta tai halvalla, voi säästö olla merkittäväkin. Jos taas joutuu maksamaan puusta markkinahinnan, säästö pienenee oleellisesti.
 
Tulisijalla on väliä
Puulämmitykseenon tarjolla monenlaisia tulisijoja, kevyistä kamiinoista järeisiin uuneihin. Yhtä mallia ei kuitenkaan voi yksiselitteisesti julistaa muita paremmaksi. Valtion Teknillisessä Tutkimuskeskuksessa (VTT) on tutkittu, miten erilaiset tulisijat toimivat. Tulokset auttavat arvioimaan eri mallien soveltuvuutta eri tilanteisiin. VTT ryhmitteli kokeessa tulisijat neljään ryhmään: kevyt, keskiraskas, raskas ja massiivinen tulisija. Kevyt tulisija painaa alle 1 000 kiloa, keskiraskas painaa 1 000-1 500 kiloa, raskas noin 2 000 kiloa ja massiivinen yli 2 000 kiloa.
Kevyet tulisijat sopivat esimerkiksi loma-asuntoihin ja muihin sellaisiin tiloihin, jotka halutaan nopeasti lämpimäksi. Mitä raskaampi tulisija on, sitä kauemmin ja tasaisemmin se luovuttaa lämpöä. Kevyt mökkitakka ei varaa lämpöä juuri lainkaan, vaan luovuttaa melkein kaiken lämmön huoneeseen jo polttovaiheessa. Siksi lämmitysteho hiipuu muutamassa tunnissa, ellei tulta pidetä yllä jatkuvasti.
Massiivinen varaava tulisija sen sijaan lämpenee hitaasti, ja palovaiheessa saadaan lämpöä huoneeseen vain suuluukun kautta. Toisaalta hyvin lämmitetty massiivinen varaava tulisija voi lämmittää toista vuorokautta.
VTT:n kokeiden perusteella sekä lämmityslaitteiden että talon rakenteiden massiivisuus vaikuttavat merkittävästi lämpöolosuhteiden hallintaan. Tämä korostuu erityisesti, kun käytetään tulisijoja lisälämmönlähteenä. Koska tulisijan hetkellinen lämmitysteho saattaa polttovaiheessa nousta 1-4 kilowattiin, lämpö pitää varastoida johonkin, etenkin silloin, kun lämmitystarve ei ole suuri.

Lisätietoja aiheesta löytyy mm. Internetistä, www.vtt.fi ja www.motiva.fi.

Puun kosteus vaikuttaa lämmitystehoon
Merkittävä tekijä tulisijojen lämpötaloudessa on poltettava puu. Eri puulajien lämpöarvot poikkeavat toisistaan vain vähän, mutta sitäkin enemmän lämpötalouteen vaikuttaa puun kosteus. Jos polttopuun kosteus on 15 prosenttia, sen lämpöarvo on 4,3 kilowattituntia kiloa kohden, mutta jos saman puun kosteus onkin 25 prosenttia, on lämpöarvo enää 3,6 kilowattituntia. Kuivasta puusta saadaan kuitenkin energiaa vain 3,2 kilowattituntia, koska puun polttohyötysuhteeksi arvioidaan 75 prosenttia. Jos keskimääräinen omakotitalo tarvitsisi vuorokaudessa halutun lämpötilan ylläpitämiseksi 48 kilowattituntia energiaa, energian tuottamiseen tarvittaisiin 15 kiloa puuta vuorokaudessa. Kun yksi pinokuutiometri halkoja painaa runsaat 500 kiloa, motti riittäisi noin kuukaudeksi.
 
Avotakka ei ole lämmityslaite
Eräs energiatalouden hullutuksia oli avotakkojen yleistyminen 1960-luvulla. Silloin haettiin kodikasta liekkien loimotusta, eikä kukaan ajatellut, että avotakka ei ole lämmityslaite. Jos avotakassa ja varaavassa uunissa poltetaan sama määrä puuta, avotakalla saadaan lämmitysenergiasta hyötykäyttöön vain 5-10 prosenttia, kun hyvän varaavan uunin hyötysuhde on 65-75 prosenttia. Avotakka säteilee polttovaiheen aikana lämpöä voimakkaasti. Siksi tulee tunne, että se lämmittää hyvin. Puun palaminen avotakassa vaatii kuitenkin niin paljon ilmaa, että huoneesta virtaa jatkuvasti lämmintä ilmaa piipun kautta ulos. Tilalle tulee ulkoa kylmää ilmaa. Lämpöä karkaa vielä hiilloksen hiivuttua, koska häkävaaran takia pitää odottaa tovi, ennen kuin pellin voi sulkea.