Rakennuksesta ei tehdä kosteaa pulloa, vaan kyse on vetokohtien paikantamisesta. Materiaalit sinänsä saavat olla miten hengittäviä tahansa. Ilmanvaihdon on oltava hallittu ja riittävä.

Tyypillisiä vuotokohtia ovat ikkunat, uudet tai vanhat, sekä niiden rakenteet ja ikkunoiden vierukset eli karmin lämpöeristeet. Lisäksi vetoa voi tulla kaikista läpivienneistä sekä katto-, nurkka- ja lattialistojen raoista eli huoneen rakenneliitoksista. Esimerkiksi jalkalistan takaa saattaa puhaltaa kylmää ilmaa, mikä jäähdyttää lattiat ja aiheuttaa asukkaille tunteen kylmästä, vaikka lämpötila korkeammalta mitattuna olisikin mukavat 23 astetta. Rakenteiden ja villojen välistä tuleva ilma on epäpuhdasta. Lisäksi ylimääräinen kylmä ilma kiihdyttää ilmankiertoa ja kalliisti lämmitetty ilma karkaa ulos ennen aikojaan.

Laaksonen painottaa vedon vaikutuksia. Veto vaikuttaa pintaverenkiertoon ja aiheuttaa helposti viluisuuden tunnetta. Vedon vuoksi huoneen lämpötilaa voidaan joutua nostamaan jopa 24-26 asteeseen, jotta tunne vastaisi oleskelua 21-22 -asteisessa vedottomassa tilassa. Inhimillisen viihtyvyyden alaraja kulkee Laaksosen mukaan 21 asteessa.

– Lämpötilan nostamisella vedon tunteen vuoksi on merkittäviä energiataloudellisia seurauksia. Asukkaan lompakossa jokainen lisäaste tuntuu noin 5 prosentin kustannusnousuna. Käyttämättä jätetty energia on edullisinta ja kuormittaa ympäristöä vähiten.

Riittävästi puhdasta korvausilmaa

– Tiivistämisestä ja ilmanvaihdosta tulee tehdä selkeä suunnitelma. Vuotokohdat selvitetään infrapunamittarin, lämpökameran tai vetomittarin avulla viileällä säällä, jotta lämpötilaero päästään huomaamaan. Olisikin erinomaista, jos esimerkiksi taloyhtiöillä ja omakotiyhdistyksillä olisi yksi tällainen laite lainattavissa asukkaille.

– Kun vuotokohdat ovat selvillä, ne tiivistetään. Jalkalistan liitosrakenteeseen voidaan laittaa elastista massaa ja painuneet villoitukset täyttää. Rakennuksen lämpöeriste on kuin villapaita tuulisella ilmalla. Ilman tiiveyttä siitä tuulee läpi, Laaksonen kuvaa.

Tiivistämisestä ja riittävästä ilmanvaihdosta Laaksonen on ollut mukana kirjoittamassa jo 80-luvulla Kauppa- ja teollisuusministeriön ikkunoiden ja ovien tiiveysopasta. Ilmanvaihdon terveydellisistä vaatimuksista on olemassa selvät ohjeet.

Ikkunatiivisteisiin jätettyjä rakoja Laaksonen nimittää ”köyhän miehen korvausilmaksi” ja suosittaa niitä vain väliaikaisiksi ratkaisuiksi. Jos sellainen kuitenkin pitää tehdä, se tehdään tuuletusikkunaan, jotta suuret lasipinta-alat eivät jäähtyisi. Ulkoikkunan yläkulmiin jätetään noin yhden sentin raot ja alavaakaan keskelle noin 5 sentin rako. Sisäikkunaan jätetään keskelle ylös viiden sentin rako. Jos ikkuna suhisee tai ujeltaa, sisäikkunan rakoa voidaan hieman suurentaa, kunnes suhina lakkaa ja korvausilmaa pääsee riittävästi asuntoon.

– Sekä painovoimaisessa ilmanvaihdossa että koneellisessa poistossa paras ratkaisu on manuaalisesti säädettävät korvausilmaventtiilit, jotka sijoitetaan mahdollisimman kauas ilmanpoistosta, yleensä huoneiden perälle seinän yläosaan. Venttiilissä tulisi olla EU:n suosittama F7-suodatin, joka poistaa ilman epäpuhtauksia eli pienhiukkasia, katupölyä ja siitepölyä.

Kestävä tiivistysratkaisu ikkunoihin

Ikkunat tiivistetään siten, että sisäpuolesta tehdään höyrytiivis ja ulkopuolesta vesitiivis.
– Tiivistyksen määrä harvenee pitkin matkaa sisältä ulospäin mentäessä. Tärkeää on varmistaa, että tiiviste on riittävän paksu ja että liitoskohtiin ei jää rakoja. Hyvällä tiivistyksellä on selkeä vaikutus ikkunan elinkaareen. Toimivilla ratkaisuilla huoltovälejä voidaan selvästi pidentää. Myös ikkunan U-arvoon saadaan huomattava muutos.

– Kun höyryn ja pesuvesien pääsy lasin ja puitteen välisiin pieniin rakoihin tai karmiliitoksiin estetään, puu ei pääse kostumaan eikä maali irtoile alustastaan. Tämä on selvää ulkopinnalla, mutta elastinen tiivistysmassa on tarpeen myös ikkunan sisäpinnalla. Lisäksi ulkoikkunan, karmin ja maalipinnan kestävyyttä voidaan parantaa esimerkiksi vesinokallisella kittilistalla, joka asennetaan ulkopuitteen alavaakaan eli kohtaan, johon sateen ja auringon rasitukset voimakkaimmin kohdistuvat ja joka ohjaa valuvan veden suoraan ikkunan vesipellille.

Onko sitten väliä, mitä tiivistettä väleihin laitetaan? Tiivisteitä on monen näköisiä, muotoisia, paksuisia ja värisiä. Laaksosen mukaan erot ovat suuret erityisesti kestävyydessä
– Silikonitiivisteiden väri-, koko- ja mallivalikoima on runsas. Kerran asennettuina ne säilyttävät elastisuutensa ja toimivat noin 20 vuotta. Yksi tiivistekoko käy melko vaihteleviin rakoihin, koska tiiviste on rakenteeltaan hyvin sopeutuvainen. EPDM-massiivikumitiivisteen tiiveyskesto on lyhyt, enintään seitsemän vuotta. Itseliimautuva EPDM-solukumitiiviste ei yleensä ole riittävän paksua rakoon nähden ja sen tiiveyskesto on vieläkin lyhyempi, noin puolesta vuodesta vuoteen. Heikko kestävyys on seurausta litistyvästä ja väsyvästä rakenteesta, jolloin tiiviste ei enää seuraa rakoa, vaikka olisikin paikoillaan. Huolellinen työ ja kalliimpi silikonitiiviste maksavat itsensä ajan kuluessa monin verroin takaisin. Maalikaan ei silikonitiivisteeseen tartu, joten sitä ei tarvitse poistaa ikkunoiden huoltomaalauksen yhteydessä. Silikonitiivisteitä saa hyvin varustetuista rauta- ja maalikaupoista.

Massoiksi Laaksonen suosittaa seuraavia aineita: lasituksiin neutraalia silikonia, ulkoikkunoiden kittauksiin Monoa ja karmiliitoksiin polymeerimassaa. Jos käytetään pellavaöljykittiä, kittausten kunto on tarkistettava säännöllisesti. Sisäpuolen vuorauslistojen tiivistämiseen soveltuu akryylimassa tai ylimaalattava elastinen massa.

Lisää tietoa: Mauri Laaksonen, Valoa Ikkunoista, Alfamer ja www.ikkuna-asiantuntija.fi

Mauri Laaksonen on ollut tiiveyden kanssa tekemisissä pitkään sekä teoriassa että käytännössä. Hänen asiantuntemustaan on hyödynnetty useissa kohteissa arvorakennuksista ja taloyhtiöistä tavallisiin pientaloihin. Laaksonen myös luennoi ja kouluttaa aiheesta ammattilaisia ja messuvieraita. Parhaillaan hän laatii opetussisältöä ikkunankorjaajan ammattitutkintoon johtavaan koulutukseen. Laaksosen menetelmä pohjautuu 80-luvun VTT:n ja Kauppa- ja teollisuusministeriön tutkimuksiin. Vuosia käytössä ollut tiiveysajattelu ja tiivistystapa on Laaksosen mukaan osoittautunut toimivaksi.

Vuotoilman määrä on merkittävä

Motivan energiatehokkuusasiantuntija Antti Kokkosesta Laaksosen neuvot kuulostavat järkeviltä. Tiiveyden merkittävimpiä seurauksia ovat hänen mielestään vedon tunteen vähenemisen tuoma mukavuus sekä energiansäästö, joka syntyy ilmanvaihdon hidastumisella tai sillä, että ilman vetoa matalampi sisälämpötila tuntuu sopivalta.

– Tiivistäminen ei ole mahdoton kustannus ja maksaa varmasti itsensä helposti takaisin. Tärkeää on myös olemassa olevien tiivisteiden kunnossapitäminen, Kokkonen sanoo.

Matalaenergiarakentamisessa kiinnitetään huomiota tiiveyteen, mutta varsinaisia vaatimuksia sen suhteen ei ole.
– Rakennuksen vuotoilmanvaihtoa eli hallitsematonta ilmanvaihtoa voidaan mitata. Ilmavuotoa pidetään hyvänä, jos sitä kuvaava luku on yksi. Tämä tarkoittaa, että tietyissä paineoloissa rakennukseen vuotaa tilavuutensa verran ilmaa tunnissa, mikä on samaa suuruusluokkaa kuin hallitulla ilmanvaihdolla pyritään vaihtamaan. Tavallisissa paineoloissa vuotoilman määrä on pienempi, mutta luku kertoo kuitenkin sen, että kyse on merkittävistä määristä.

Motivan Energiatehokas koti -sivuilla on tarjolla tietoa uudisrakentajille.
www.energiatehokaskoti.fi -> Suunnittelu -> Ilmanpitävyys.

Yleistä tietoa ikkunoista ja energiasta löytyy osoitteesta www.energiaikkuna.fi.