Sattuipa viime kesänä kummia…

Olimme perheen kanssa asuntoautolla reissussa, mukanamme ns. grillikeittiö, joka oli sekä sievä että kätevä. Yhtenä matkapäivänä sitten päätimme pysähtyä erään järven rantaan levikkeelle grillaamaan ja tauolle. Ei muuta kuin auto parkkiin ja grilliin pöhinät!!

Lapset seurailivat sorsien puuhailua rantavedessä, ne tulivat kovinkin lähelle kun niille heitti leivänpaloja. Yksi sorsa kuitenkin oli ylitse muiden; se käveli hyvinkin arvonsa tuntien reippaasti taukogrillimme ja -pöytämme viereen ja nappasi muina miehinä grillausta odottaneen jauhelihapihvin nokkaansa pöydältä.

Mieheni kanssa purskahdimme nauruun ja säntäsimme mokoman ruokarosvon perään, joka läpytteli karkuun sen minkä ehti. Lapset nauroivat katketakseen kun sorsa sitten päätti pyrähtää lentoon pihvi nokassaan, ihan kuin meitä pilkatakseen. Mekin lakkasimme jahtaamasta mokomaa, mutta naurusta ei meinannut sillä reissulla tulla loppua kun jokaisella taukopaikalla piti varmistaa ettei pihvi lähde lentoon… 🙂