Maanantaina olivat rapparipojat taas tulleet työpaikalle ja iltaan mennessä talo oli jo ihan harmaantunut. Käytiin myös läpi poikien asennusjälkeä ja pääosin jälki oli aivan loistavaa mutta ikkunoiden alaosien osalta ei ihan kunnian kukko laula… Kyse ei tietenkään ole kuin muutamasta millistä mutta… No pojat saavat ”kaivertaa” ne sovittuun mittaan, Se ei onneksi ole iso homma.

Pakko muuten mainita vielä rappauspoikiin liittyen, että ovat jostain syystä rikkoneet parissa päivässä enemmän uretaanipistooleita kuin kaiken ymmärryksen mukaan pitäisi olla mahdollista rikkoa niin nopeasti. Pojat eivät taida olla tottuneita ko. välineen käyttämiseen… Ainiin ja sunnuntain ohareillekkin oli kuulemma löytynyt ihan hyväksyttävä selitys… Selitys ei välttämättä ole painokelpoinen, joten sanotaan nyt siitä vaikka, että kaverit ovat kyllä aika velikultia.

Tuohon poikien touhun ihmettelyyn liittyen täytyy vielä mainita, että kun ollaan totuttu tekemään itse lähes kaikki hommat niin ajatus siitä, että tekevätkö nyt rapparit ”täydellistä” jälkeä vai ei, käy mielessä useasti. Tämä on varmaan tuttu tunne hartiapankkirakentajilla, vai onko? Toivottavasti pojat oikeasti ryhdistäytyy, ei ole kiva joka päivä huomata aina huolimattomuuden jälkiä. Jossain vaiheessahan se on pakko ottaa esiin selkeänä hinnan alenemisena, eihän homma voi toimia niin, että puheet ja teot eivät kohtaa, eivät lähellekään, eihän? Eihän me mitään pilkun ***** olla, eihän. Mutta sen arvion aika on sitten kun homma on valmis, emme ole menettäneet toivoa täydellisestä lopputuloksesta!

 

Tuloilmakanavan ritilä on neliön muotoinen.
Työmaapäällikkö oli ”hommannut” Meille tuloilmakanavan ritilän, ko. ritilä ei ole vielä myynnissä mutta työmaapäällikkö oli nähnyt mallikappaleen tukussa ja soittanut tehtaalle, josko sieltä saisi yhden ja sieltähän sai mahtavaa toimintaa… Pointtihan tässä on se, että ritilä on neliö, eikä pyöreä, kuten yleensä nähdään.

 

Ikkuna-aukkojen ulkopuolen alaosan kosteustiiveys on ratkaistu.
Täälläkin varmasti on ollut puhetta siitä, että Meitä jossain vaiheessa huolestutti ikkuna-aukkojen ulkopuolen alaosan kosteustiiveys, no siihen löytyi ratkaisu Ardexin laajasta valikoimasta. Nyt voidaan senkin osalta nukkua yöt rauhassa. Kyllä on tiiviin näköistä, eikös?

 

Sää muuttui sitten kertalaakista selkeästi kylmemmäksi, ikävä kyllä. Tämä vaikeuttaa rappareiden hommien etenemistä, sekä tietysti Meidänkin vielä tekemättömiä ”ulkohommia”. Jos monesti aiemmin ollaan todettu, että kyllä on säät suosineet niin nyt ne alkoivat sitten olemaan epäsuotuisat, nyt luotetaan rankasti rappareiden ammattitaitoon, että He hanskaavat homman himaan .

Kaikki ovet ovat nyt tulleet  ja niiden kiinnitys on alkanut! Vielä kerran täytyy kiittää Kaskipuuta upeasta venymisestä. Oviin liittyen lukitusjärjestelmä on selvinnyt lopullisesti ja se on vakuuttava, tänään on hyvä päivä siis.

Ja syy viimeviikolla mainittuun maalin suurempaan menekkiin kuin olimme ”laskeneet” oli tietenkin se, että maalasimme räystäitä paljon ”leveämmältä” kuin oli alun perin suunniteltu. Nyt kun lisäeristeet laitettiin seinälle niin maalatuista räystäistä jäi noin puolet piiloon.

Vähitellen pitäisi saada Solitolta tarkat järjestelmäkuvaukset niin taloautomaatiosta kuin AV-laitteistostakin, niitä odotellessa. Onneksi saatiin loput rasiat ja automaatiokaapelit paikan päälle.

 

Ulko-ovi on laadukas.
 

Rapparit aloittivat rappaamisen kunnolla perjantaina, hyvän näköistä toimintaa ja varsinkin tehokkaan, energiatehokkaan. Viikonlopuksi pojat lähtivät kalaan… Eli Meille jäi raksa kokonaan itsellemme ja sitä tarvitsimmekin. Ovien asentaminen ei ole kauhean nopeaa/helppoa puuhaa. On meinaa NIIN pätevän oloisia ovia, on paksuutta ja viimeistely on todella laadukasta! Alakerran terassin ovi oli kyllä todella jykevä, tai kaikki ovet ovat yhtä jykeviä mutta terassin ja parvekkeen ovissa on paljon lasia, nelinkertainen lasitus, nelinkertainen painokin melkein… Mutta kolmeen pekkaan ei ovien paino aiheuttanut juuri muuta kuin kunnioitusta.

Kuten ehkä blogia seuranneet ovat voineet päätellä, niin siitä lähtien kun telineet saatiin talon ympärille on hommaa riittänyt enemmän kuin tarpeeksi ja tämä on alkanut näkyä/tuntua ”projektiorganisaatiossakin”… No pakko vaan yrittää valaa uskoa joukkoon, pian on aika pienellä ”breikille”… Toivottavasti kaikki voivat vähän hengähtää ja ottaa iisisti muutaman hetken. Taas projekti osoittaa rankkuutensa ja kun ajatuksia ei saa oikein irti, varsinkaan nyt kun on niin paljon tehtävää niin lyhyessä ajassa.

Viikonlopun aikana saatiin ulko-ovet asennettua. Lauantaina painavimmat terassin ja parvekkeen ovet kolmeen pekkaan ja sunnuntaina Tero antoi ukkojen hoitaa kevyiden ovien asennukset kahteen pekkaan, mitä nyt välillä kävi kantelemassa avuksi… Sunnuntai oli kaiken kaikkiaan todella tehokas päivä, tosiaan ulko-ovet ”löysivät” paikkansa ja Tero liimaili ikkunapenkkilevyjä niin ala kuin yläkerrassa, sekä viimein pääsi teippailemaan aulan toisen kerroksen ikkunoiden uretaanisaumoja, oli tosiaan tehokas päivä…

Pienenä loppuhuomiona tähän viikkoon voisi olla vaikka se, että olemme nyt pari viikkoa soitelleet vastaavalle mestarillemme, että voisi tulla käymään… No ei oo näkynyt.

Seuraa Villa Unelman valmistumista! Tero Niemi ja Hanna Castrén-Niemi rakentavat Tuusulaan unelmiensa taloa, ”asumismukavaa passiivitaloa”. Tavoitteena on mm. aurinkoenergian ja taloautomaation laaja hyödyntäminen. Yksityiskohdat selkiytyvät sitä mukaa kun rakentaminen etenee. Lue lisää rakentamisen vaiheista, jokaista rakennusvaihetta on myös mahdollisuus kommentoida kunkin jutun jälkeen.