Perheelläni oli 70-luvun alussa omakotitalo Etelä-Savossa. Olin itse tuohon aikaan ihan pikkupoika, mutta muistiini on piirtynyt seuraavanlainen muisto, joka liittyy puutarhan, tai oikeammin kasvimaan hoitoon.

Siihen aikaan oli vielä varsin tavallista, että pihat olivat melko suuria ja osa siitä oli kasvimaakäytössä. Niin meilläkin, eli äitini innokkaana puutarhurina kasvatti kaikennäköistä, perunoita, vihanneksia, juureksia, marjoja ja tietenkin kukkia.

Joka kevät muokattiin, käännettiin maata ja istutettiin. Syksyllä, kun sato oli korjattu, valmisteltiin seuraavaa kasvukautta. Tuohon kuului myös lannoittaminen, joka siihen aikaan oli tavallisimmin sitä itseään, eli lantaa. Meille sitä toimitti eräs paikallinen, hevosnainen nimeltään Eeva. Hän toi kuorman hevosenlantaa, tietenkin omalla kauramoottorillaan ja puisilla kärryillä. Kun kuorma oli tyhjennetty keskelle perunamaata, pyysi äitini Eevaa kahville. Totta kai saappaat piti saada puhtaaksi, ennenkuin taloon sisälle mentäisiin. Eeva katseli sopivaa nurmitupasta, mihin kenkänsä siivoaisi ja löysikin mieleisensä.

Kahvit juotuaan Eeva lähti ja äitini tuli katsomaan, millaista tavaraa oli tullut levitettäväksi. Kun hän näki mihin Eeva oli saappaansa puhdistanut, hän kauhistui. Kaivon vieressä kasvanut ruohosipulipuska oli joutunut kohteeksi. Äitini sanoi, että nyt on sitten ruohosipuli pilalla, saa keväällä laittaa uuden.
Toisin kuitenkin kävi. Kun seuraava kevät koitti, niin ruohosipuli kasvoikin tuuheampana kuin ikinä, olihan se saanut oikein teholannoituksen Eevan saappaista!