Maalämpö – tutustu maalämmön hyötyihin

Lämmitys

Maalämpö on suhteellisen uusi ja joillekin vielä tuntematon lämmitysjärjestelmä. Siksi se kaipaa lähempää tutustumista. Lue lisää!

Maalämpö on maaperään varastoituneen auringosta peräisin olevan lämpöenergian hyödyntämistä. Energia voi olla kallioperässä, pintamaahan tai järviveteen varastoituneena. Hyödyntäminen tapahtuu lämpöpumpun avulla. Maalämmöllä on mahdollista säästää lämmityskustannuksissa jopa 70–80 % verrattuna esimerkiksi öljylämmitykseen.

Maahan upotetussa keruuputkistossa kiertää jäätymätön neste, joka lämpenee muutaman asteen matkansa aikana. Keruupiirin nesteestä saatava lämpö höyrystää lämpöpumpussa kiertävän kylmäaineen. Höyrystyneen kylmäaineen painetta nostetaan kompressorilla, jolloin myös sen lämpötila nousee. Kylmäaine lauhtuu lämpöpumpun lauhduttimessa jälleen nesteeksi, jolloin se luovuttaa lämpöä lämmönjakoverkkoon ja lämpimään käyttöveteen.

Lämpöpumpun avulla voidaan kesäaikana myös jäähdyttää

Maalämpöpumppu pannuhuoneessa.

Maalämpöpumppu kiinteistön pannuhuoneessa.

Valtaosaan lämpöpumpuista voidaan kytkeä lisäosia, joiden avulla pumppua käytetään jäähdyttämiseen. Jos jäähdytystarve on suurta, tarvitaan näiden lisäksi vielä tuuletinmuuntaja sekä viemäriliitäntä.

Maalämpöpumppu voidaan asentaa esimerkiksi kodinhoitohuoneeseen, mutta huoltotöiden kannalta erillinen tekninen tila on suositeltavampi. Vesikiertoinen lattialämmitys soveltuu erityisen hyvin maalämpöpumpun lämmönjakotavaksi, sillä siinä lämmitysverkkoon menevän veden ei tarvitse olla niin lämmintä kuin patteriverkossa. Tämä parantaa lämpöpumpun hyötysuhdetta.

Maalämmön perustamiskustannukset tuntuvat korkeilta, mutta sijoitus maksaa itsensä tavallisesti 5-10 vuoden sisällä. Suuntaa antavana laskentakaavana voi pitää, että jos tämä lämmitystapa vaatii toimiakseen 1 kWh:n, se antaa takaisin kolminkertaisena ilmaiseksi.

Yleinen harhaluulo lämpökaivoista on, että lämpö ei riitä kaikille jos naapurustossa on jo tehty porauksia. Tämä ei pidä paikkaansa. Maaperän kyky varastoida lämpöä on lähes ääretön – lämpöä riittää kaikille.

Maalämpö maaperään poraamalla

Energiakaivo ja keräyssilmukka

Maalämpö – energiakaivo ja keräyssilmukka pintamaahan kaivettuna.

Tavallisin maalämpölähde on 90–200 metriä syvä porakaivo (energiakaivo), koska sitä varten vaaditaan vain pieni pinta-ala ja se sopii lähes kaikenlaisille tonteille. Tapaa pidetään ekologisimpana ja varmimpana menetelmänä. Joillakin paikkakunnilla energiakaivon poraaminen on luvanvaraista.

Maalämpö pintalämpöjärjestelmänä

Maapintalämpöjärjestelmän asennus, eli silmukan maahankaivaminen vaakasuoraan, vaatii suuren maapinta-alan. Syvyyttä kaivannoille tulee silti, sillä silmukka on kaivettava routarajan alapuolelle. Maa-aineksen tulee olla tyypiltään sellaista, että se kerää vettä, siksi niityt tai pellot käyvät tarkoitukseen hyvin. Maanpinnan entistäminen vaatii työtä ja aikaa.

Järvilämpö

Jos tontti sijaitsee vesistön rannassa, vaihtoehdoksi käy järvilämpö. Sekin luokitellaan maalämmöksi, koska menetelmällä kerätään lämpöenergiaa järvenpohjalta samaan tapaan kuin maaperästä. Keräyssilmukka, jonka tehtävänä on kerätä energiaa, ankkuroidaan järven pohjalle, josta se taltioi ja jalostaa 4–5 asteisen veden lämpöenergiaa. Järvilämmön keräämisessä on rajoituksensa. Yksi niistä on, että järvi ei saa olla niin matala, että se jäätyy talvella pohjaa myöten, sillä silloin järvilämpö ei toimi.

 

Lähde: Suomela – Oman talon käsikirja.


Julkaisuun liitetyt avainsanat:

maalämpö maalämpökaivo maalämpöpumppu

Ei liitettyjä avainsanoja.