Mansikat, aamukaste ja palkkapäivä.
Olin noin 9-vuotias, kun aloitin ihanan kesätyöni naapurin mansikkapellolla. Isompien tyttöjen houkuttelemana lähdin mansikanpoimijaksi. Ajatukset olivat ruusuisia moisesta työstä. Saisi syödä niin paljon kuin jaksaa mansikoita ja poimimisen mukaan saisi palkkaa.

Aamulla kello 7 aloitimme poiminnan aamukosteuden vielä ollessa melkoinen. Märät mansikanlehdet raapivat käsiä, kylmäkin oli. Päivällä aurinko porotti ja jatkuva pissahätä vaivasi, kun mansikoita heitteli suuhun tasaiseen tahtiin..

Päivä, jota odotin oli tietysti palkkapäivä. Olimme lähdössä kesälomareissulle Norjan lappiin perheeni kansssa. Summaa jonka 3 viikon työstä sain en muista. Rahan arvon tulin huomaamaan karvaasti kun matkamuistoa yritin ostatella. Sain koko 3 viikon palkalla n. 7-8 cm:n pienen koristepuukon. Pienimmän mitä koko kaupasta löytyi.

No, rahahan ei tee tietenkään onnelliseksi, ja aina talven aikana muistoihin tulivat vain ne mansikkapellon valoisat puolet: aurinko, ihanat mansikat ja palkkakin. Vuosi vuoden perään menin aina samaan kesätyöpaikkaani, jossa olin yhteensä n. 10 vuotta. Aika kultaa muistot jo talvenkin jälkeen.. varsinkin kun on kyseessä puutarhassa tehtävä työ!