Missä on kännykkä?
Kymmenkunta vuotta sitten eräänä lauantaiaamuna menin puutarhaan siirtämään punaherukkapensasta paikasta toiseen. Kaivoin kuopan uuteen paikkaan, laitoin pohjalle kompostimultaa ja täytin sen vedellä. Veden imeytyessä kaivoin pensaan ylös ja nostin isohkon pensaan syliini kunnon halausotteella. Laskin pensaan kuoppaan ja painelin mullat tiiviisti ympäriltä.

Kun menin sisälle, aioin soittaa kännykälläni. Luulin punaisen kännykkäni ollen mukana puutarhassa takkini povitaskussa, mutta sieltä sitä ei löytyt. Soitin mieheni kännykällä kännykkäni. Puhelu meni suoraan vastaajaan, joten puhelin ei ollut päällä. Omituista!

Kiersin kaikki paikat, missä olin aamun aikana käynyt: talon joka kolkka, autotalli, varasto ja puutarha edes takaisin. Kännykkää ei löytynyt.

Minulla oli muutaman tunnin sovittu meno siinä päivällä, joten jouduin vain hyväksymään kadonneen kännykän.

Kun tulin kotiin, mieleeni tuli ajatus – kännykkä ei voi olla missään muualla kuin punaherukkapensaan istutuskuopassa pensaan alla. Kaivoin aamulla istuttamani pensaan ylös ja kas…siellähän kännykkä oli akku irronneena. Kastemato luikerteli akun paikalla kännykän pohjassa. Minulla oli siis varsinainen matopeli!
Kännykkä oli ilmeisesti luiskahtanut siinä vaiheessa povitaskustani, kun olin kumartunut laskemaan pensasta sylistäni alas istutuskuoppaan.

Mieheni puhdisti ruotsalaisen kännykäni, kuivasi sen föönillä ja annoimme sen olla akku irtonaisena useita tunteja. Olin varma, ettei se enää toimisi, mutta ilokseni se käynnistyi aivan kuin ei mitään olisi tapahtunut.

Tuosta lähtien olen vähintäänkin muistanut laittaa vetoketjun povitaskussa kiinni, jos kännykkä on ollut mukana puutarhatöissä.