Kun kuluttaa enemmän kuin syö, laihtuu väistämättä. Kestävyysjuoksu jos mikä on kuluttavaa ja siksi myös laihduttavaa – ja mikä parasta, tulokset näkyvät vyötärönseudulla yllättävänkin nopeasti.
Keräsimme 5 kultaista sääntöä juoksuharrastuksen aloittamiseen.
 
1 Hanki kunnon välineet
Laadukkaat ja ennen kaikkea juuri sinun jalkaasi ja tapaasi askeltaa sopivat juoksutossut ovat tärkein varusteesi – ne ovat juoksijan paras ystävä. Konsultoi asiantuntevaa urheiluvälinekauppiasta, joka osaa kertoa tarvitsetko tossuihisi pronaatiotukea vai et. Vääränlaiset tossut vievät juoksemisesta ilon ja kipeyttävät jalat.
Myös harjoitusvaatteisiin on syytä kiinnittää huomiota. Lököttävässä college-puvussa hölkkääminen on piinaa viimeistään silloin kun hiki puskee pintaan. Nykypäivän urheilualusasujen ja juoksuvaatteiden huipputekniset materiaalit kykenevät siirtämään hien iholta vaatteen pintaan. Myös kelvollisiin juoksusukkiin kannattaa satsata.
 
2 Käy lääkärillä ennen harjoittelun aloittamista
Terveydentilan perustarkastus kannattaa suorittaa ennen kuin ryhtyy treenaamaan tosimielellä. Lääkäriltä kannattaa myös kysyä neuvoa sopivan rasitusmäärän löytämiseksi harjoittelun alkuun.
 
3 Tee harjoittelusta tavoitteellista
Et tarvitse viimeisen päälle hiottua ja pikkutarkkaa harjoitusohjelmaa eikä tavoitteen tarvitse olla seuraava Helsinki City Marathon, mutta pienet tavoitteet ja välietapit tuovat ryhtiä treenaamiseen. Omaa kehitystäkin on helpompi seurata, kun silloin tällöin osallistuu vaikkapa lähiseudulla järjestettävään hölkkäkilpailuun ja käy pelkästään treenimielessä vetäisemässä esimerkiksi 15 kilometrin maantiekisan. Numerolappu rinnassa tuo aina oman värinän harrastukseen vaikkeivät omat tavoitteet olisikaan kilpaurheilullisia.
 
4 Harjoittele säännöllisesti
Satunnainen hölköttelykin on toki parempaa kuin täysi juoksemattomuus, mutta vasta säännöllinen harjoittelu tuo tuloksia – oli tavoitteena sitten laihtuminen tai kunnon nostaminen. Sinun ei tarvitse harjoitella viittä tai kuutta kertaa viikossa, mutta 2-3 säännöllistä lenkkiä viikossa tekee harjoittelustasi jo säännöllistä.
 
5 Muista lepo
Vähintään yhtä tärkeää kuin treenaaminen on lepo. Silloin elimistösi palautuu ja on valmis seuraavaan treenikertaan. Muutaman viikon säännöllisen juoksemisen jälkeen huomaat myös, että yöuni maistuu aikaisempaa paremmin etkä enää nuku ”koiranunta”.
 
6 Syö kunnolla
Harjoittelun ja levon optimaaliseen suhteeseen liittyy myös harjoittelun ja syömisen oikea suhde. Taas kannattaa kysyä neuvoa lääkäriltä tai ravintoterapeutilta. Mitä enemmän treenaat, sitä enemmän sinun tulee syödä. Kova harjoittelu ja syömättömyys ovat lyhyt tie, jolle ei kannata lähteä.
 
7 Harjoittele monipuolisesti
Vaikka juokseminen olisi lempilajisi, kannattaa omaa harjoittelua maustaa säännöllisesti myös muilla harjoitteilla. Kuntosalia, uintia, aerobicia, salibandya, suunnistusta, hiihtoa… Lajikirjo on loputon ja jokaiselle löytyy varmasti mieleinen oheisharjoitusmuoto. Tällaiset extraharjoitukset tuovat yllättävästi lisäenergiaa, nostavat mielenvireyttä ja samalla pääset kehittämään sellaisiakin lihasrytmiä, jotka juostessa jäävät vähemmälle huomiolle.
 
8 Muista hyötyliikunta
Jätä auto talliin ja aja pyörällä töihin! Älä käytä hissiä vaan kävele! Arkinen hyötyliikunta tukee harjoittelua ja pieni syketason nosto muutaman kerran päivässä virkistää oloa.
 
9 Leiki huippu-urheilijaa – silloin tällöin
Mielenvirkeys nousee kummasti ja arkiset juoksulenkit saavat uutta potkua, kun kerran vuodessa saa leikkiä viikon verran ammattilaista. Korvaa seuraava rantaloma toisenlaisella etelänmatkalla: tee Kanarian-reissustasi ”harjoitusleiri” jolla juokset päivittäin ja teet juoksemista tukevia oheisharjoitteita kuntosalilla tms. Aikaa jää taatusti myös rannalla löhöilyyn ja nähtävyyksien ihmettelyyn. Viikon ”leirin” jälkeen kotoisissa loskakeleissäkin juokseminen maistuu astetta paremmalta – hyvin ruskettuneena!
 
10 Löydä ystävä
Urheilu on paritanssien jälkeen maailman toiseksi paras tapa löytää uusia ystäviä. Tai voit kannustaa vanhaa kaveria mukaan treenaamaan. Yhdessä juokseminen on loistava tapa vaalia ystävyyssuhdetta, ja paljon parjatusta kilpailuvietistäkään ei oikeasti ole haittaa – pieni kisa seuraavan nousu päälle tekee silloin tällöin hyvää itsekullekin. Tärkeintä on porukassakin juosta oman kunnon ja oman elimistön tuntemusten mukaan, ja vaalia kilpahenkisyyttä omaa kroppaansa kuunnellen.