Teksti Ulla Kervinen
Kuvat Antti Kähönen
 
Heti Piikkiön keskustan tuntumassa valkoisen pihaportin takana on Kirjon perheen vaalea omakotitalo. Sen ympärillä on puutarha samettinurmineen, huvimajoineen ja ruusuistutuksineen. Jyri Kirjon vanhemmat ostivat peltotontin alkujaan kesäpaikaksi 1937. Jyri kiinnostui puutarhanhoidosta jo nuorena. Soili-vaimon mielestä Jyri oli todellakin perheen varsinainen viherpeukalo, vaikka Soili itsekin on innokas puutarhaihminen.
 
Lukuisat pikkutaimet ovat ehtineet varttua pihalla aikuisiksi puiksi. Vanhat puut Jyri Kirjo tapasi kaataa pois ja istuttaa tilalle uudet. Esimerkiksi 1970 istutetun, sittemmin kaadetun kuusen paikalla kasvaa nyt nuoria timanttituijia.
 
Talon takaa Jyri sahasi pois pari koivua, jotka hän oli tuonut pihalle pikku poikana polkupyörällä. Samoihin aikoihin ilmestyi pihalle ukkomansikkaa hiekkakuorman mukana. Sitä on nyt joentörmä täynnä. Se on hyvä peitinkasvi, joka ei kaipaa hoitamista. Kirjon pihalla sitä oli pitkään vain yhdessä paikassa, mutta vähitellen se levisi koko rinteeseen. Se jyrää rikkaruohot nopeasti alleen.
 
Pihan alapuolella virtaa Hepojoki, jota pitkin pääsee moottoriveneellä puolentoista kilometrin päähän merelle. Joesta otetaan puutarhaan kasteluvettä alkukesällä, mutta syksyllä vesi muuttuu meriveden takia liian suolaiseksi. Rannassa oli aikaisemmin valtavasti liejua, ja siksi sinne ajettiin kuormakaupalla kiviä. Luonnonkiviä on käytetty muutenkin paljon, päällystetty niillä ja liuskekivillä kulkuteitä sekä oleskelupaikkoja.
 
Huoliteltu pihamaa on ihastuttanut ohikulkijoita jo vuosikausia
Huoliteltu pihamaa on ihastuttanut ohikulkijoita jo vuosikausia. Vanhat pihakuuset korvattiin aikoinaan timanttituijilla ja palloiksi leikatut hopeapajut pylväshaavoilla.

Pihasuunnitelma on oma

Pihamaan linjat ovat selkeät ja viimeistellyt. Talon edessä on komea nurmikko ja tarkasti rajattuja, kaarevia hiekkakäytäviä. Vasemmalla puolella on oleskelupaikka, jonne Jyri teki pihakalusteet. Samalla puolella on leikkimökki ja perennapenkki, jossa riittää väriä keväästä pakkasiin asti. Oikealla puolella on yli kymmenen vuotta vanha huvimaja kalusteineen. Majan mallin Jyri teki pahvista puhdetöinä tupakkakaupassa, jonka hänen isänsä perusti Turkuun jo 75 vuotta sitten. Hän rakensi majan itse. Sen edessä on keinu, jonka juurella punertavat metsämansikat ja kukkivat ketunleivät.
 
Ohikulkijat ovat kyselleet rautakehikkoisen, rautatolppiin tuetun pihaportin alkuperää. Sekin on Jyrin tekemä ja järjestyksessä jo kolmas versio. Kipsipatsaat ovat perua lapsuudesta. Jyri suojasi ne venelakalla, jotta ne kestävät paremmin sateita. Talveksi ne viedään varastoon.
 
Suihkulähteen veden solina vilvoittaa mukavasti poutapäivinä
Suihkulähteen veden solina vilvoittaa mukavasti poutapäivinä. Sadesäällä voidaan vetäytyä huvimajan suojaan.

Piha jakautuu erilaisiin tiloihin, ”puutarhahuoneisiin”. Pienen puron yli vie valkoinen kaarisilta, ja alhaalla joen partaalla on ikioma ”Niagaran putous”. Joen vartta mukailee puiden varjostama polku, ja polun toisessa päässä on pihan huoltopaikka. Siellä ovat myös hyötytarha, kompostit ja pikkuriikkinen kasvihuone, jossa kasvatetaan taimia ja ruusuja.

 
Pyöreän ruusupenkin salaisuus
Talon edessä on pyöreä penkki, jossa kukkivat heti heinäkuussa punaiset Kaarina-ruusut. Ne kasvavat ämpäreissä, ja ne viedään keväällä kylmään kasvihuoneeseen heti, kun ämpärit saadaan irti maasta. Sillä tavalla ne saadaan aloittamaan kukinta jo heinäkuussa. Ruusujen kasvihuonekauden ajaksi samoihin koloihin tuodaan kasvihuoneesta ämpäreissä kasvatetut, kukkivat tulppaanit. Kun tulppaanit ovat kukkineet, kasvihuoneesta tuodaan penkkiin kukkaan puhjenneet ruusuämpärit.
 
Syksyllä Kaarina-ruusut peitellään turvepehkulla ja latvoja lyhennetään. Yleensä turpeen päälle jäävät versot kuolevat, mutta mustuneet latvat leikataan keväällä pois terveeseen tynkään asti. Jo huhtikuussa kannattaa osa turpeesta kaapia ruusujen juurelta pois ja pakkasten mentyä kastella haalealla vedellä. Ruusut saavat joka vuosi erikoisravinteita kompostia.
 
Daaliat kukkivat vuodesta toiseen,
Daaliat kukkivat vuodesta toiseen, kun juurakot kannetaan syksyllä kellariin talvehtimaan.

Hiiri puutarhaopettajana

Runkoruusut talvehtivat perinteisesti kellarissa. Kerran sinne pääsi hiiriä, jotka söivät silmut ja järsivät kuorta, mutta ruusut eivät siitä piitanneet, vaan kasvattivat uudet silmut ja kukkivat entistä komeammin. Jyri otti opikseen: ruusujen versoihin kevättalvella kehittyvät valkoiset idut kannattaa nyppiä maaliskuussa pois.
 
Runkoruusut nostetaan kellariin vasta marraskuussa, jotta pakkanen ehtii tappaa ötökät. Kerran ruusut unohtuivat ulos parinkymmenen asteen pakkaseen ja paakut jäätyivät, mutta ruusut kukkivat kuten ennenkin. 50–60 sentin kesäkasvaimista leikataan aina noin puolet pois, ja heikoimmat oksat katkaistaan vain 10-senttisiksi tai vieläkin lyhemmiksi. Seuraavan kesän kasvua varten jätetään keväällä yleensä jäljelle vain 5–6 hyvää oksaa. Samat runkoruusut ovat kukkineet yli 30 vuotta. On tärkeää, että niiden annetaan olla kevättalvella mahdollisimman pitkään kylmässä kellarissa.
 
Vinkkejä:
1. Sammal pysyy poissa nurmikosta, kun ilmastoit ja lannoitat nurmikon erikoisravinteilla.
2. Ruusujen talvisuojaukseen käy edullinen, lannoittamaton turve, joka sopii myös maanparannukseen, sillä ravinteet ja kalkki lisätään joka tapauksessa.
3. Jos pylväshaavan tai muun pilarimaisen pensaan oksat repsottavat alkuvuosina, kierrä oksien ympärille muovilla päällystettyä, rautakaupasta tuttua kuparilankaa, jolla on hyvä vetolujuus.
4. Kastele havupuita ja alppiruusuja keväisin haalealla vedellä, kun olet ensin tarkistanut, ettei maassa ole routaa. Varsinkin nuoret havukasvit kaipaavat keväisin kastelua ja varjostusta.
5. Jos köynnöshortensia ei kuki kunnolla, lisää juure lle turvetta, sillä kasvi kaipaa hapanta maata.