Mummon pensailla puutarhaan tuoksuvaa tunnelmaa
Kesän kukkapensaiden ihanuus on taatusti herättänyt monta mielitekoa pihan laittajalle. Nyt vain tuumasta toimeen, sillä syksyllä on hyvä aika istuttaa muistorikkaat isoäidin pensaat tulevien kesien iloksi omalle pihamaalle.
Teksti Sinikka Neuvonen
Kuvat Inger Palmstierna, Karin Berglund ja Naturbild
 
Syysistutus sopii mainiosti useimmille pensaille, ja erityisen hyvin se sopii vanhoille suomalaisille, kestäville pensaille. Mitä pohjoisemmaksi mennään, sitä tärkeämmäksi käy taimien kotimaisuus. Ne ovat sopeutuneet ilmastoomme ja ehtineet valmistautua talveen. Ne selviävät talvesta varmemmin kuin keskieurooppalaiset tuontitaimet. Taimien kotimaisuudesta kannattaa varmistua jo kauppoja tehtäessä.

Etelä-Suomessa sulan maan kausi jatkuu jopa marras-joulukuulle. Pohjoisessa syksy koittaa kuitenkin aikaisemmin, ja kun maa alkaa kohmettua, puutarhatyöt on unohdettava siltä vuodelta.

Syysistuttaja pääsee monessa asiassa helpommalla kuin kevään herättämä. Taimikaupan myyjällä on paremmin aikaa, taimet ovat hyväkuntoisia, aurinko paistaa lempeästi, kosteutta on yllin kyllin sekä ilmassa että maassa. Syksyn pensasistutusten ei tarvitse ehtiä juurtua maahan, ja keväällä ne ovat heti valmiina lähtemään kasvuun, kun maa on sulanut.

 
Anna nenän valita parhaan tuoksuinen pensas omaan pihaan
Pihasyreenin kukinta-aikaan, etelässä jo juhannuksen alla, syreenipensaiden paljous tulee esiin todella hyvin. Kylänraitteja ja pihapiirejä kehystävät iki-ihanat, tuoksuvat kukkaputoukset. Liilakukkainen kantamuoto on tavallisempi, mutta joukkoon kannattaisi aina istuttaa myös valkoista Alba-lajiketta. Ne ovat hyvä pari ja korostavat raikkaasti toisiaan. Valkokukkainen menestyy vielä V vyöhykkeellä, kestävämpi liilakukkainen pärjää Lapissakin, VII vyöhykkeellä.

Myös tuoksuvat vanhan ajan jasmikepensaat ovat kukkineet suomalaisilla pihoilla jo 1800-luvulla. Vanhoja pensaskantoja selvitelleet tutkijat ovat löytäneet meiltä puolen sataa erilaista jasmikelajia ja -lajiketta, mikä kertoo niiden taannoisesta suosiosta.

Tätä nykyä taimikaupan valikoima on vähäisempi, mutta uuttakin on tarjolla. Kestävät, kotimaiset FinE-lajikkeet, loistojasmike Tähtisilmä ja hovijasmike Tuomas tuoksuvat vain miedosti, mutta ovat koristearvoltaan omaa luokkaansa. Vahvempien aistielämysten ystävä päätyy ehkä valitsemaan voimakkaasti mansikalta tuoksuvan pikkujasmikkeen Erectus-lajikkeen tai voimakasaromisen kameliajasmikkeen. Kaikki jasmikkeet kukkivat parhaiten täydessä auringossa ja kosteahkossa multamaassa.

 
Maxima on ikivanha neidonruusulajik
Jalomuotoinen ja raikastuoksuinen Maxima on ikivanha neidonruusulajike. Se menestyy vielä IV vyöhykkeellä.

Mummon ruusupensaita ei voi vastustaa

Ruusut tekevät pihasta puutarhan – niin varmaan isoäidinkin aikaan ajateltiin, sillä vanhoja, kestäviä pensasruusuja on suomalaisilta pihoilta löytynyt lukemattomia erilaisia ja kaikkialta, aina Lappia myöten.

Pimpinellaruusuihin kuuluva juhannusruusu, kerrannaiskukkainen Plena-lajike on kruunaamaton kansallisruusumme, pari sataa vuotta sitten todennäköisesti Venäjältä meille tullut. Ihanasti tuoksuva, kermanvalkoisena kukkiva joka pihan ylpeys on harvinainen jo Ruotsin puolella, missä sitä kutsutaankin nimellä Finlands vita ros, Suomen valkoinen ruusu. Punakukkainen sukulaislaji, heikosti tuoksuva suviruusu Poppius on myös vanha pensas, jota nykyisin on taas myynnissä. Yhdessä nämä kaksi ovat sangen soma pari. Samaan aidanteeseen voi valita vielä voimakastuoksuisen papulanruusun eli Staffa-lajikkeen tai tuoksuvan Juhannusmorsian-lajikkeen, sekin FinE.

Kurtturuusujen tuoksun aistii jo kesä-heinäkuun vaihteessa vaikka auton ikkunasta kaupunkiliikenteessä. Kurtturuusu ja sen Hansa-lajike kuuluvat myös vanhoihin pensasruusuihimme. Heinäkuun puolivälissä aloittelee kukintaansa neidonruusun Minette-lajike, meillä mustialanruusuna tunnettu ihanasti tuoksuva, vaaleanpuna-kukkainen ruusupensas. Sateisilla säillä sen nuput eivät vain tahdo aueta, vaan pilaantuvat herkästi.

Vanhat ruusut eivät paljon hoitoa kaipaa, eivätkä ne tarvitse edes erikoishyvää kasvumaata, ja juhannusruusu ja kurtturuusu viihtyvät jopa karuissa oloissa. Parasta ruusupensaan hoitoa on pitää pensaan alusta puhtaana heinistä ja nokkosista. Vuotuinen lannoittaminen ja kuivien oksien leikkaaminen riittävät, ja kunhan paikka on täysin aurinkoinen, myös kukinta on runsasta.

 
Tuoksuvat jasmikepensaat ovat heinäkuun tärkeimpiä kukkijoita
Tuoksuvat jasmikepensaat ovat heinäkuun tärkeimpiä kukkijoita. Nimisekaannusta lukuunottamatta oensaalla ei ole jasmiinin kanssa muuta yhteistä kuin tuoksu – jasmiinihan on köynnösmäinen huonekasvi.

Mitä ovat FinE-lajikkeet?

FinE on Maatalouden tutkimuskeskuksen tavaramerkki, joka tulee sanoista Finnish Elite. Tunnus on toistaiseksi myönnetty seitsemälletoista koristepensaalle, joiden pitkäaikaisen tutkimuksen ja valintatyön perusteella tiedetään soveltuvan hyvin suomalaisiin puutarhoihin. Ne ovat talvenkestäviä, kauniita ja terveitä pensaita. FinE-taimet tunnistaa tavaramerkistään, ja niitä saa hyvin varustetuista taimistoista ja taimimyymälöistä.
 
Syysistuttajan tärkeät ohjeet
  • Varo seisovan veden vaaroja. Jos maa on tiivistä, myös istutuskuopan pohjalle kertyy seisovaa vettä, joka tappaa juuriston. Savisessa maassa ja alavalla paikalla on parasta kaivaa laakea kuoppa, kuohkeuttaa se, täyttää loivaksi kummuksi tai harjuksi hyvällä mullalla ja istuttaa siihen.
  • Peruslannoita ja kalkitse maa, mutta älä käytä typpipitoisia lannoitteita syksyllä.
  • Jätä istutusleikkaus kevääseen.
  • Istutusta voi jatkaa niin pitkään kuin maa on sulaa. Istuta kuitenkin tuontitaimet ja arat pensaat mieluummin keväällä.