Nopea ilmastonmuutos voi vaatia lajien leviämisen avustamista

Piha

Avustetussa leviämisessä laji siirretään uudelle sopivalle elinalueelle, jos alkuperäinen alue muuttuu kelvottomaksi ilmastonmuutoksen vuoksi. Lue lisää!

Eliölajien leviämisen avustamista on ehdotettu keinoksi turvata lajeja, joita ilmastonmuutos vaarantaa. Tämä on synnyttänyt runsaasti keskustelua eri tieteenaloilla, sekä puolesta että vastaan.

– Kyseessä on niin uusi menetelmä, ettei sitä ole toistaiseksi juuri sovellettu käytännössä, mutta sitä on tutkittu ympäri maailmaa kymmenkunta vuotta. Tutkijat eivät kuitenkaan ole aina käyttäneet menetelmästä samaa määritelmää tai edes samaa termiä, mikä osaltaan vaikeuttaa yhteisymmärrykseen pääsemistä, kertoo tohtorikoulutettava Maria Hällfors Luonnontieteellisestä keskusmuseosta Luomuksesta.

Miten avustettu leviäminen eroaa muista kasvien siirtotavoista?

Avustettu leviäminen eroaa muista vakiintuneemmista luonnonsuojelutarkoituksessa tehtävistä siirroista. Tässä menetelmässä lajeja siirretään vain alueille, joille niiden oletettaisiin siirtyvän itsekseen ilmastonmuutoksen myötä.

Kohdelajeja on avustettava, koska ilmastonmuutos on niille liian nopeaa, eli ne eivät ehdi tai pysty sopeutumaan uusiin olosuhteisiin tai siirtyä uusille alueille. Esimerkiksi ihmisten aiheuttamat esteet, kuten kaupungit ja viljelymaat, voivat hidastaa tai kokonaan estää siirtymisen.

Jos laji ei pysty elinalueensa heikentyessä leviämään itse eikä ihmisen avustamana uudelle alueelle, se kuolee sukupuuttoon, jolloin luonnon monimuotoisuus vähenee.

Avustettu leviäminen - Ruijanesikko

Avustettu leviäminen -tutkimushankkeessa selvitetään myös ilmaston vaikutusta lajien elinkykyyn siirtokokeiden avulla. Kesällä 2013 perustettiin siirtokokeet kuuteen kasvitieteelliseen puutarhaan. Testilajina käytetään mm. Perämeren rannoilla kasvavaa uhanalaista ruijanesikkoa (Primula nutans ssp. finmarchica). (Kuva: Laura Hiisivuori/Luomus)

Myös luonnonsuojelulainsäädäntöä voidaan joutua muuttamaan

Jonkin lajin yksilöiden siirtäminen herättää kysymyksiä muun muassa vastaanottavalle alueelle aiheutuvista ekologisista riskeistä. Lisäksi leviämisen avustaminen haastaa pohtimaan alkuperäisluonnon suojelun filosofis-eettisiä kysymyksiä luonnon arvoista.

Nykyinen luonnonsuojelulainsäädäntömme, joka pitkälti pohjautuu lajien säilyttämiseen alkuperäisillä alueillaan, voidaan joutua uudistamaan monin osin.

– Alan tutkimus ja keskustelu ovat monitieteellisiä. Jotta yhteisiin suosituksiin voitaisiin päästä, eri alojen edustajien tulisi pystyä keskustelemaan keskenään ja ymmärtämään toisiaan. Täsmälliselle käsitteistölle on siis suuri tarve, Hällfors tähdentää.

Termistön yhdenmukaistaminen tärkeää

Noin 850 tieteellisessä julkaisussa on ehdotettu peräti 40 erilaista englanninkielistä nimitystä toimille, joissa eliöitä siirretään uusille alueille ilmastonmuutoksen takia.
Suomalainen tutkimusryhmä, johon kuuluu biologeja, filosofeja ja oikeustieteilijöitä, rajasi tästä joukosta nimenomaan monimuotoisuuden suojeluun tähtäävän menetelmän ja arvioi sille sopivimmaksi jo yleisessä käytössä olevan termin ’assisted migration’.

Termin suomennokseksi ryhmä esittää ’avustettu leviäminen’.

Avustetulla leviämisellä tarkoitetaan luonnon monimuotoisuuden turvaamistarkoituksessa tehtävää siirtoa, jossa ilmastonmuutoksen vuoksi vaarantunutta lajia tai sen populaatiota suojellaan siirtämällä sitä nykyisen esiintymisalueensa ulkopuolelle alueelle, jolle se ennusteiden mukaan siirtyisi ilmaston muuttuessa, jos leviämiseen olisi riittävästi aikaa eikä leviämiselle olisi ihmisen aiheuttamia esteitä. (suomennos määritelmästä julkaisussa Hällfors ym. 2014).

 

Lisätietoja: www.luomus.fi/avustettu-leviaminen


Julkaisuun liitetyt avainsanat:

avustettu leviäminen ilmastonmuutos kasvien siirto ruijanesikko

Ei liitettyjä avainsanoja.