Omenapuu – totta vai tarua? Asiantuntija vastaa.

Piha

Omenapuu -asiantuntija Anssi Krannila vastaa 14 kiperään omenapuukysymykseen. Lue vastaukset ja opi hoitamaan omenapuita oikein.

Puutarhaneuvos Anssi Krannila on Suomen tunnetuin pomologi eli omena-asiantuntija. Hän perusti 80-luvulla vaimonsa kanssa Hirvensalmen taimiston, joka lisää ja säilyttää vanhoja lajikkeita. Nyt Anssi vastaa yleisimpiin omenapuun hoitoa koskeviin kysymyksiin.

1. Edellisen kesän kuivuus näkyy ensi vuonna puiden kasvussa

Hellekesällä on vaikutusta. Kuiva kesä aiheutti veden vähyyttä puiden elävissä solukoissa, ja talven kireät ja kuivat pakkaset lisäävät veden haihtumista. Keväällä, kun kasvun pitäisi alkaa miltei räjähtämällä, vesivajaus tulee esteeksi. Kannattaa edesauttaa roudan sulamista juuristoalueelta. Nopeuta lumen sulamista tuhkalla ja kastele juuristoaluetta, kun maanpinta on sulanut muutaman sentin.

2. Omenapuun paras leikkausaika on keväällä ennen kasvuun lähtöä

En sanoisi paras vaan turvallisin. Kesäleikkaukset vaativat enemmän taitoa. Syysleikkaus jättää talveksi avoimia haavoja.

omenapuu ja jäkälä

Jäkälä ei aiheuta ongelmia omenapuulle, mutta se tarjoaa suojapaikkoja tuholaisille.

3. Iäkäs omenapuu on syytä nuorentaa rohkeasti

Puuta kannattaa aina nuorentaa ja leikata pystyjä isoja oksia pois, samoin kuin vanhojen oksien alas roikkuvia osia. Matalaksi pätkäisyä en suosittele, sillä se saa aikaan ylirehevää kasvua, pilaa puun ulkonäön ja lyhentää sen elinikää.

4. Omenapuun kevätruiskutus kannattaa

Varhaiskevätruiskutus on hyönteisten torjunnassa paras tapa. Puut ruiskutetaan vapun aikoihin kaksi kertaa viikon välein. Torjuntaan sopivat parafiiniöljyä tai tervaöljyä sisältävät valmisteet. Suuri nestemäärä on tärkeä, jotta munat tukehtuvat. Kotikonsti on ruiskuttaa kasvit seoksella, jossa on kymmenessä vesilitrassa kolme desiä rypsiöljyä ja loraus saippuapohjaista pesuainetta.

Lämpiminä kesinä punkit, kirvat ja omenakemppi ovat niin runsaslukuisia, että niiden imentä haittaa puuta tuntuvasti. Lisäksi hyönteisvioitukset altistavat hedelmiä ruvelle ja muumio taudille. Ruiskutusten huono puoli on, että ne tuhoavat myös tuholaisten luontaisia vihollisia, kuten petopunkkeja.

omenapuu köynnos

Köynnöksistä ei ole haittaa, kunhan ne eivät paketoi omenapuun latvusta.

5. Kookas taimi on pientä parempi ostos

Pääsääntöisesti näin on, mutta varo ylireheviä ja löyhäsolukkoisia, kasvihuoneessa tuottettuja taimia. Ne ovat ainakin syysistutuksiin talvenarkoja. Tasapainoinen ja hyväkulmainen oksisto on taimen kokoa tärkeämpi. Ellei sadon saantiin ole kiirettä, mallikkaimman puun kasvattaa piiskataimesta.

6. Kukkimattomuuden ja heikon kukinnan syynä on yleensä hoitamattomuus

Monesti päinvastoin. Ylihoidetut puut ovat usein kukkimattomia. Liika lannoitus, leikkaus ja kastelu rehevöittävät, ja tällöin kukinta jää heikoksi.

Hoitamattomat vanhat puut ovat usein kitukasvuisia, mutta ne kukkivat hyvinkin runsaasti. Hedelmät jäävät tosin pieniksi ja ne ovat usein kasvintuhoojien pilaamia.

nuori omenapuu

Etenkin nuori omenapuu hyötyy juuriston mulloksella pitämisestä ja kattamisesta.

7. Pölytys voi tuottaa ongelmia, vaikka pihalla ja naapurustossa on useita puita

Näin voi olla. Jos lähistöllä on omenapuita, ongelmat johtuvat harvoin itävän siitepölyn puutteesta. Mehiläiset ja kimalaiset ovat vähentyneet tuntuvasti. Kukkakärpäset ovat tehokkaita pölyttäjiä, mutta niiden lentomatka on lyhyt, eivätkä ne siirry puusta toiseen tehokkaasti. Myös sää voi estää pölyttäjien lennon. Ongelma on siis logistinen.

8. Hillittykasvuiset puut sopivat ahkeralle

Erityistä ahkeruutta ei vaadita. Kastele hillittykasvuista puuta ainakin heinä–elokuussa viikottain. Pari ämpärillistä vettä riittää. Kastelu palkitsee kookkailla ja mehevillä hedelmillä. Lannoita puuta vuosittain, jopa kesälläkin, sillä juuristo pysyy pienellä alalla.

9. Raakileharvennus kannattaa

Riippuu lajikkeesta. ’Pirja’, ’Huvitus’ ja Kaneli-lajikkeet eivät karista raakileita luontaisesti, joten runsasta raakilemäärää kannattaa harventaa. Jätä yhteen kannukseen vain kaksi alkua.

Leikkaa ylimääräisten raakileiden hedelmäkannat poikki juhannuksen jälkeen, kun hedelmät ovat 2–3 senttisiä. Se suurentaa hedelmien kokoa ja vähentää satovaihtelua.

10. Lannoitteet kannattaa kuopata juuristoalueella oleviin poteroihin

Siitä on etua, kunhan puun juuret eivät vaurioidu. Helpointa on iskeä maahan reikä rautakangella. Isolla puulla tarvitaan kymmenkunta koloa latvusvyöhykkeen alle. Kivennäislannoitteita annostellaan desi, rakeisia lantavalmisteita puolisen litraa reikää kohden. Kastelu saa liukenemisen alkuun.

Komposti sekä palanut karjan- ja hevosenlanta ovat hyviä lannoitteita hedelmäpuille. Ne kannattaa levittää katteeksi puiden alla olevalle mullokselle. Kastele lantakerros ja peitä se ohuelti mullalla tai ruohosilpulla.

11. Feromonipyydyksistä on etua pihlajanmarjakoin torjunnassa

Feromoni houkuttelee vain uroksia, ja nehän eivät muni. Pihlajan katovuosina naaras munii omenoihin. Mahdollinen kemiallinen torjunta on ajoitettava aikaan, jolloin munat ovat hedelmän pinnalla. Yleensä torjunta-aika on heinäkuun 10–20 päivän välillä. Kylminä kesinä muninta voi jatkua tätä pitempäänkin. Miedot aineet, kuten pyretriini ja mäntysuopa, eivät auta, mutta voimakkaat päivittäiset vesisuihkut karistavat osan munista.

Pullean toukan eli omenakääriäisen torjunnassa pyydyksistä on apua.

12. Muumiotauti on yleistynyt viime vuosina

Totta, se johtuu kemiallisen torjunnan vähentymisestä, jolloin kirvat, punkit, pihlajanmarjakoit ja kempit vioittavat hedelmiä. Myös ohutkuoristen kesälajikkeiden suosio lisää tautia.

Sienitauti leviää maassa tai puussa olevista sairaista hedelmistä kukinta-aikaan ja myöhemmin kesäitiöistä syksyyn saakka. Muumiotaudin itiö pääsee hedelmään haavapinnan kautta. Altteimpia lajikkeita ovat ’Valkea Kuulas’, ’Maikki’, ’Make’ ja ’Melba’. Kestävimpiä ovat esimerkiksi ’Syysjuovikas’ ja Kaneli-lajikkeet sekä kaikki ruvenkestävät lajikkeet.

Ilmalevitteiset itiöt lentävät puihin myös naapurista ja jopa naapurimaista. Muumiohedelmien keruu kannattaa oman viihtyvyyden takia ja etenkin, jos naapuritkin innostuvat keräämään niitä.

Hedelmät voi kompostoida lämpökompostorissa tai peitellä maahan. Lehtien kastelusta urealla on etua sekä muumiotaudin että omenaruven kannalta.

omenapuun tuki

Pidä tuki paikallaan 2–3 vuotta, hillittykasvuisilla puilla koko eliniän.

13. Omenaruvelle ei voi juuri mitään

Meillä on saatavana ruvenkestäviä lajikkeita, jotka ovat pääosin venäläistä alkuperää. Arimpia ruvelle ovat ’Melba’, ’Punainen Atlas’ ja ’Lobo’.

Puun pitäminen harvana ja ilmavana on tärkeää, jotta kasvusto kuivuu nopeasti. Rupisieni talvehtii maahan karisseissa lehdissä, joten lehdet kannattaa haravoida ja maan pinta kastella 3–5 prosenttisella urealiuoksella myöhään syksyllä. Kemiallinen torjunta on haastavaa, sillä itiölento alkaa toukokuussa ja jatkuu juhannukseen saakka. Lisäksi torjunta-ainepakkaukset ovat suuria.

14. Kesäomenat ovat parhaimpia kotipihaan

Kotipuutarhoissa kasvaa eniten kesälajikkeita, jotka kypsyvät samaan aikaan eivätkä säily. Olisi syytä suosia myös syys- ja talvilajikkeita, joiden käyttöaika on pitkä. Talvilajikkeita pitää kypsyttää viileässä 1–7 viikkoa ennen niiden käyttämistä. Kypsytyspaikaksi sopii loka–marraskuussa viileä ulkorakennus, jossa ei ole voimakkaita hajuja. Hedelmät säilyvät kotioloissakin jouluun saakka, jotkut lajikkeet jopa tätä pidempään.

Ykköskriteeriksi kotipuutarhojen lajikevalinnassa on nousemassa terveys, esimerkiksi ruvenkestävyys. Toinen valintaperuste on talvenkestävyys kyseisellä seudulla. Seuraavana tulevatkin jo omenien sopiminen tiettyyn käyttötarkoitukseen, esimerkiksi pöytäomeniksi tai mehuksi.

Puutarhaneuvos Anssi Krannila on Suomen tunnetuin pomologi eli omena-asiantuntija.

Puutarhaneuvos Anssi Krannila on Suomen tunnetuin pomologi eli omena-asiantuntija.

Tämä artikkeli on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden kanssa. www.kotipuutarha.fi


Julkaisuun liitetyt avainsanat:

Omena omenapuu omenapuun hoito pomologi

Ei liitettyjä avainsanoja.