Niin, tämä tapahtui kun olin hyvin pieni. Elikkäs, oli kaunis kesäpäivä ja olimme perheen kanssa isovanhempieni luona kylässä. Pihassa kasvoi nuori omenapuu, joka olisi parin vuoden päästä tehnyt jo omenia.
Menimme sinne omenapuun luokse ja ukki karsi siitä hieman oksia puutarhasaksilla. Kateltii siinä vähän aikaa ja sitten lähettiin siitä johki muualle juttelee. Siinä aikuisten jutellessa olin ottanut ukin sakset ja mennyt omenapuuta, ukin esimerkin mukaisesti, karsimaan. Pian vanhempani huomasivat että olin omenapuun luona touhuumas jotain. Aikuiset tuli sit siihen ja mitä he näkivät; minä, pieni tyttönen, puutarhasakset kädessäni lähes oksista paljaan omenapun vieressä hymyssä suin ylpeänä viherpeukalona. Ukki varsinkin oli varmasti onnessaan, hän pystyttikin puun ympärille suoja-aidan ja vasta nyt muutama vuosi sitten suostui ottamaan sen pois. Että tämmöinen viherpeukalo minä olin jo pienenä.