Hätiköity päätös.
Ostimme uuden omakotitalon ”tee itse pihamaa” -periaatteella. Kevään tullen kävimme puutarhalta valikoimassa parhaan mahdollisen ja monilajikkeisen (6) eri lajikkeista oksaa kannattelevan ja jo valmiiksi kukkivan hedelmäpuun. Siis omenapuun.

Kevät, kesä ja talvi kului hitaanlaisesti, kauankaivattuja omenia odotellessa. Mutta yhtään omenaa ei sikiöitynyt puuhumme. Tuli seuraava kevät ja minä tulin hankkineeksi voimasakset ja leikkelin kaksimetristä puutamme, niinkuin puutarhurin kirjassamme kehotettiin tekemään. Siis lyhentelin oksia.

No, hedelmätön puummehan kukki kevätauringossa, joskin laiskanlaisesti. Mutta mutta. Syksyn tullen, meille niin rakas puu kuivui kasaan ja siinä samalla kuivuivat meidän unelmamme kuudesta eri omenalajikkeesta. Jälkiviisaat sanovat, että pitää olla vähintään kaksi omenapuuta pihallaan ja paljon hyttysiä, ennenkuin pölyyntyminen onnistuu. Mitenkähän lie.