Tuttu uutismies Keijo Leppänen valitsi vuonna 2006 Espooseen valmistuneen kivitalonsa lämmitysmuodoksi pellettilämmityksen.
Puumassan käsittely on siistiä puuhaa. Pieni metallinen kilahdus kertoo, että pellettipapana on saapunut polttimelle.
Puumassan käsittely on siistiä puuhaa. Pieni metallinen kilahdus kertoo, että pellettipapana on saapunut polttimelle.

Talossa on pinta-alaa runsaat 200 neliötä sekä korkeita tiloja, joihin mahtuu myös kuutioita. Pellettijärjestelmä sijaitsee tontin vanhassa rakennuksessa noin 10 metrin päässä uudesta talosta. Lämmönjakotapana on vesikiertoinen lattialämmitys. Pellettikattilan lämminvesivaraajan rinnalle on liitetty pieni vanha lisävaraaja, jolla taataan lämpimän käyttöveden riittävyys viisihenkiselle perheelle.

 
Tie kohti pellettejä kulki sattuman kautta, kun tuore tontinomistaja eksyi väärälle kojulle Oulun asuntomessuilla vuonna 2005. – Vaimoani odotellessa kahvihetkien lomassa piipahdin eräällä osastolla selvittelemässä maalämpöpumppuihin liittyviä asioita. Myyjä nosti päätään kamiinan takaa ja kertoikin myyvänsä pellettipolttimia. Jäin kuuntelemaan ja pian piirtelin paperille tontin kaavaa tiedustellakseni sopivaa siilonpaikkaa. Täytyy sanoa, että Virroilta kotoisin olevana maalaispoikana ajatus puulla lämmittämisestä miellytti minua, vaikka vihreys ei alun perin ollut johtoajatukseni, Keijo kertoo.
 
Tontilla seisovan vanhan rakennuksen ovea siirrettiin ja tuulikaapista muokattiin siilo, jonka rakenne on hyvin pysty. Pohjan kallistus on jopa enemmän kuin 45 astetta ja putki tulee polttimelle lähes vaakasuorassa. – Timpurit tekivät siilon 23 millin filmivanerista paikan päällä. Viisto pohja verottaa hieman 5–6 kuution kokonaistilavuutta. Laitteiston investointikustannukset asennuksineen olivat 6 000 euron luokkaa. Pellettiä kuluu noin kuutio kuukaudessa. Siilo täytetään kaksi kertaa vuodessa. Muuhun ylläpitoon kuuluu kattilan nuohoaminen ja tuhkaaminen kolmen viikon välein, mikä vie aikaa muutaman minuutin, Keijo kuvaa.
 
– Olen hyvin tyytyväinen valintaani. Laite on alkukankeuden jälkeen toiminut moitteetta ja lämpöä on riittänyt. Uskon myös, että jos joskus myymme talomme, pellettilämmitys on sille vain eduksi.
 
Entä miten Keijo Leppänen arvioi pelletin hinnan kehittyvän tulevaisuudessa? Hän siteeraa vastaukseksi omaa tekstiään: ”Yksi nostaa energiaveroja, toinen muistuttaa päästökaupan velvoitteista ja kolmas miettii, onko kesällä satanut liikaa vai liian vähän, jotta voisi tarkistaa tariffeja. Yhteensä ne merkitsevät kai 50 prosentin korotusta sähkölaskuun. Viherrän yhä enemmän ja tunnen lievää vahingoniloa. Ahneus voi toki iskeä Vapoonkin, mutta se ei ole samalla tapaa pahasta. Perustan oman pellettitehtaan. Kyllä Suomessa puuta ja papanoita riittää.”
 
Lisää Keijo Leppäsen ajatuksia rakentamisesta teoksesta Kotitehtävä (Otava 2007).