Perintökivet
Täällä Tervolassa oikaistiin rautatietä. Olin aina ihaillut vanhaa, kaunista Louejoen ylittävää rautatiesiltaa. Lapsena, kun isompien silmä vältti, kävin jopa urheilemassa tällä sillalla. Jännähän se oli ja kauhistuttavaa: alla oli vuolas virta, vettä piisasi. Kaikki näytti silloin vielä niin moninverroin suuremmalta.

Viimein oli sillan vuoro täysin palvelleena antaa periksi kehitykselle. Se purettiin.
Sain silloin tietää, että isoisoisäni oli ollut tuota siltaa tekemässä, hän oli yksi kivityömiehistä. Niinpä otin luurin käteen ja luikertelin lankoja pitkin työmaalle varaamaan näitä suuria kivenjärkäleitä itselleni. Onnistuin.
Portaat kemijokeen
Meillä on nyt isot, tukevat ja komeat kiviportaat Kemijokeen. Kun astelen niitä ylös- tai alaspäin, oli ilma kylmä tai lämmin, niin jalkapohjiani kummasti lämmittää. Kivi tuntuu jopa pehmeältä. Näinköhän isoisoisäni huolehtii etteivät jalkani vain palele, ja että polkuni on pehmeä.