Pientaloasujan asialla – Nuohous ja hormisaneeraus ehkäisee paloja ja säästää energiaa

Lämmitys

Säännöllinen tulisijojen ja savuhormien nuohous lisää paloturvallisuutta sekä pienentää energialaskua ja ympäristöhaittoja. Huonokuntoisen hormin voi kunnostaa massaamalla tai saneerausputkilla.

Kun pientalojen kiireisin lämmityskausi taittuu kesään, alkavat mökkisaunojen puukiukaat puolestaan hehkua kuumina. Suomessa syttyy vuosittain satoja tulisijoista ja savuhormeista alkunsa saanutta tulipaloa. Näistä noin puolet syttyvät kiukaista. Yleisin tulisijapalon syttymisen syy on nokipalo, jonka paras ehkäisykeino on säännöllinen nuohous. Vakuutuskaan ei välttämättä korvaa palovahinkoja, jos nuohooja ei vieraile talossa tarpeeksi usein.

– Paloturvallisuustaso on Suomessa melko hyvä. Nuohoustoiminnalla ehkäistään tehokkaasti tulisijoista ja savuhormeista aiheutuvia palovahinkoja, Nuohousalan Keskusliiton toimitusjohtaja Juhani Jyrkiäinen kertoo.

Merkittävää energiansäästöä

Tulisijoihin kertynyt noki ja tuhka muodostavat eristävän kerroksen tulipesään ja tulisijan kiertoihin, jolloin lämpö ei siirry huoneilmaan tehokkaasti. Polttoaineen kulutus lisääntyy nokikerroksen paksuuden mukaan. Useimmissa pientalojen lämmityskattiloissa ohutkin nokikerros nostaa energiankulutusta noen koostumuksesta riippuen 5–15 %. Kolmen tuhannen öljylitran vuosikulutuksella tämä tarkoittaa 150–450 öljylitraa vuodessa.

– Lämmityskattilan voi puhdistaa itsekin, mutta ammattilaisen taidoilla ja välineillä tulipinnat puhdistuvat tehokkaammin. Vähentynyt polttoaineen kulutus korvaa aiheutuneet kustannukset moninkertaisesti, Jyrkiäinen toteaa.

Pienentyneellä energialaskulla on myös ekologinen merkitys: se vähentää ympäristöhaittoja ja vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin myös tulevaisuudessa.

– Esimerkiksi ilmastonlämpenemiseen liittyvät ongelmat johtuvat pääosin energiantuotannosta. Rikkidioksidi- ja typpipäästöihin voidaan vaikuttaa poltto- ja puhdistustekniikoilla, mutta hiilidioksidipäästöihin vain polttamalla vähemmän polttoainetta. Yksinkertaisinta energiansäästöä onkin se, että otamme lämmön käyttämästämme polttoaineesta mahdollisimman hyvin talteen.

Vaarallinen nokipalo leviää nopeasti

Jyrkiäinen muistuttaa, ettei puulla lämmittäminen ole geeneissä sukupolvelta toiselle siirtyvä taito, vaan jokaisen pitää opetella se itse. Onnettomuuksien syynä onkin usein osaamattomuus. Nuohooja opastaa mielellään tulisijan oikeassa käytössä.

Tulisijan karstoittuminen ja nokeutuminen johtuu epätäydellisestä palamisesta, mihin on yleensä syynä huono tai kostea puu, poltettavat roskat ja väärä palamisilmamäärä.

– Jos ilmamäärä on liian pieni, happi ei riitä puun nopeaan palamiseen. Epätäydellinen palaminen näkyy nokeentumisena: noki on palamatta jäänyttä hiiltä. Pahimmillaan savukanaviin ja savupiipun pinnoille tiivistynyt noki ja piki syttyvät palamaan, Jyrkiäinen sanoo.

Nokipalo on erittäin vaarallinen, sillä kuumuus savuhormissa nousee nopeasti korkeisiin lukemiin, mikä voi aiheuttaa savuhormin halkeamisen ja tulipalon leviämisen hormin lähellä oleviin rakenteisiin. Liiallinen nokeutuminen heikentää myös lämmitysjärjestelmän energian sitomiskykyä ja lyhentää tulisijan käyttöikää.

– Kaiken kukkuraksi epätäydellinen palaminen voi kääntää puun polton ekologisuuden päälaelleen: epäpuhtaan palamisen seurauksena piipusta tupruaa haitallisia hiukkaspäästöjä ja kasvihuonekaasuna tunnettua hiilidioksidia.

Puunpolton pienhiukkaspäästöt ovat kasvava ongelma. Pienpoltto on liikenteen ohella yksi merkittävimmistä pienhiukkaslähteistä Suomessa. Jyrkiäinen kuitenkin huomauttaa, että pienhiukkasongelmat tulevat esiin pääasiassa isommissa kaupungeissa ja taajamissa. Maaseudulla ja haja-asutusalueilla, joissa puulämmitystä on paljon, päästöillä ei ole niin suurta vaikutusta.

Taitamattomasta tulisijan käytöstä johtuvat myös häkämyrkytykset, kun savupelti on suljettu liian aikaisin. Hengenvaarallista häkää on vaikea havaita, koska se on hajuton, mauton ja näkymätön kaasu. Häkä palaa niin kauan kuin sininen liekki on näkyvissä hiilien seassa.

Nuohoojat-100315-0004

Hormisaneeraus massaamalla tai putkituksella

Nuohouksen yhteydessä nuohooja tarkistaa myös hormien ja tulisijojen rakenteet sekä suojaetäisyydet. Etenkin vanhoissa taloissa pitää varmistaa, että hormien läpiviennit väli­ ja yläpohjassa on tehty oikein ja paloturvallisesti. Jos nuohooja suosittelee hormisaneerausta, siihen kannattaa ryhtyä erityisesti paloturvallisuuden takia.

– Tyypillinen hormisaneerauskohde on 1970-­lukulainen tai sitä vanhempi talo. Jos hormisto on rapautunut niin, että se vuotaa viereisiin hormeihin tai esimerkiksi yläpohjan purueristeisiin, on hormiremontin kanssa kiirehdittävä, Jani Isopahkala kertoo.

Vanha savuhormi voidaan kunnostaa hormisaneeraus­ putkilla tai massaamalla. Ilmanvaihtohormien kunnosta­miseen voidaan käyttää myös sukitusmenetelmää, mutta savuhormeihin sukitus ei paloturvallisuussyistä sovi.

Putkitusta käytetään useimmiten keskuslämmityskat­ tilan palohormeissa ja joissakin uuninhormeissa.

– Jousto­ teräsputki tai jäykkä moduuliputki tiivistää hormin niin, etteivät savukaasut pääse hormin vuotojen kautta leviämään rakenteisiin. Yleensä putki ujutetaan yläkautta hormin sisään ja alapäähän laitetaan päätelaippa, joka tiivistetään siten, etteivät savukaasut pääse muuta kuin putkea pitkin ulos. Piipun yläpäähän laitetaan myös laippa, jotta sadevesi ei pääse putken ja hormin väliin, Krister Söderlund sanoo.

Massaaminen tarkoittaa hormiston seinämien laastipin­ noittamista. Hormipinnoitus voidaan tehdä kaikenlaisiin tii­lihormistoihin, tosin laasteissa on sopivuuseroja.

– Massaus eli hormipinnoitus on paras korjausmenetelmä, kun hormin halkaisijan ei haluta pienenevän. Ohut laastikerros tukkii kaikki savu­ ja palokaasuvuodot, vahvistaa piipun raken­netta sekä parantaa lämmön varaavuutta. Sileämpi sisäpinta myös parantaa vetoa, Isopahkala toteaa.

– Hormien rapautumista kannattaa ennaltaehkäistä piipun päälle asennettavalla sadehatulla, jolloin sadevesi ei pääse hormeihin. Lisäksi käyttämättömät hormit on hyvä tukkia piipun yläpäästä, Söderlund vinkkaa.

Teksti: Elina Turunen, kuvat: Nuohousalan keskuliitto / Markku Ojala


Julkaisuun liitetyt avainsanat:

hormi hormisaneeraus nuohooja nuohota nuohous piippus savupiippu

Ei liitettyjä avainsanoja.