Mieheni, silloin vielä tuleva sellainen, on aina ollut tarkka hankkimistaan tavaroista. Hän ostaa aina laatua hinnasta välittämättä. Ensimmäisenä yhteisenä kesänämme 1992 yritin sitten hiukkasen vaikuttaa tähän jokseenkin hinnakkaaseen tapaan, koska meillä molemmilla oli rahat vähissä.

”Eikö nyt kävisi sellainen vähän halvempi grilli, kokeillaanko miten ne toimii.” No, kokeiltiin. Ostettiin punainen pallogrilli alennuksesta. Hyvillä mielin sitten grillaamaan, mitäpä lienee gourmetia pallogrilliin ahdettu – lopulta sillä ei ollut kovinkaan paljon väliä…

Hetken sytyttelyjen ja manailujen jälkeen hiilet saatiin liekkeihin, kuten koko grillikin: punainen vehje oli tulessa, mustanpuhuvana liekkien nuolemana ilmestyksenä, joka nosti vaikuttavan savupilven kohti taivaita rivitalon pihalta.

Pallogrilli lähti, ja minä opin läksyni. Laatu saattaa maksaa, mutta on kuitenkin mukavampi grillata vartaita kuin — sitä grilliä.