Sattuu niitä kömmähdyksiä kokeneellekin kokille uusien reseptien kanssa…
Oli juhannusaatto ja jo anivarhain aamulla heräsimme intoa puhkuen kaivamaan pihamme reunustalle reippaan kokoista kuoppaa. Ei, tarkoituksenamme ei ollut hoitaa viimeisiä istutuksia ennen mittumaaria, eikä edes kaivaa toiselle sitä kuuluisaa kuoppaa johon itse lopulta lankeaisimme. Ehei, tarkoituksenamme oli valmistaa oikeaoppista rosvopaistia kaikkien taiteen sääntöjen ja kokki Kolmosen ohjeiden mukaan.

Kärpäset surisivat ja hikeä pukkasi kovaa maata lapiolla nävertäessämme. Ilma oli seisovan helteinen ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Saatuamme kuoppamme viimein valmiiksi ja paistimme ahkeran uurastuksen jälkeen kuoppaan siippani kiirehti omille asioilleen ja itse jäin valvomaan hiillosta.

Eipä aikaakaan kun Saarenmaanvalssin hyräilyni keskeytti lähestyvän ukkosen kumu ja pian tulikin jo taivaan täydeltä ämmiä äkeet selässä. Rankasti taivaalta tullut vesi valui tietenkin myös paistikuoppaamme – eihän luonnon voimille mitään voinut.

Illalla sukulaiset tulivat kieliään lipeksien jo ennalta luvatun ja erikoisen herkun toivossa juhannusta juhlimaan. Kuopan pohjalta kaivettiin juhlaväen ihmeteltäväksi nokinen ja musta lihakönkäre.

Hauskaahan meillä lopulta oli naamat nokisina rosvopaistiamme järsiessä – ja vaikka paisti ei ihan onnistuneimmasta päästä ehkä ollutkaan, niin syöjät ainakin näyttivät ihan aidoilta leirielämää viikkoja viettäneiltä rosvoilta ja olivat saunan tarpeessa.