Maa-artisokan hennosta silmusta kasvaa muhevassa maassa jopa kolmimetrinen verso.

Yksi päivä keväällä vastaa viikkoa kesällä ja syksyllä. Lannoitusta, jakamista ja istuttamista riittää. Kasvualustat olisi hyvä kunnostaa valmiiksi jo syksyllä, mutta onneksi keväälläkin voi perustaa penkkejä monivuotisille hyötykasveille.

Maa-artisokan paras talvehtimispaikka on maassa, sillä mukuloissa ei ole lainkaan tiivistä, haihdutusta ehkäisevää kuorta. Kovatkaan pakkastalvet eivät palelluta mukuloita. Suurin uhka ovatkin myyrät. Kun kasvin antaa levitä hyötytarhaan, ainakin osa sadosta säilyy myyriltä. Joskus maa-artisokat kehotetaan nostamaan syksyllä ja varastoimaan kuoppaan kasvimaalle. Mikä herkkukätkö myyrille!

Maa-artisokan mukulat löytyvät mullasta

Maa-artisokat voi istuttaa myöhään syksyllä tai keväällä heti maan sulettua. Mukulat löytää helposti kuihtuneiden versojen avulla. Toukokuussa silmuista kasvaa hauraita ja helposti katkeilevia versoja.

Maa-artisokat istutetaan riveihin 10–15 sentin syvyyteen ja 40 sentin välein. Voimakaskasvuinen, jopa kolmimetriseksi venähtävä kasvi vaatii kunnon lannoitusta, joten yleislannoitetta voi annostella kourallisen rivimetrille. Kasvupaikka on eduksi vaihtaa vuosittain tai ainakin kahden vuoden välein.

Pottua kankaaseen

Perunan mukuloita idätetään 2–3 viikkoa viileähkössä ja valoisassa paikassa. Tällöin iduista kehittyy tanakoita ja vajaan parin sentin mittaisia. Jos käytössä on lämmin paikka, idätysaikaa ei kannata pitkittää.

Perunan kivennäislannoite tai yleislannoite sekoitetaan mukuloiden päälle tulevaan multakerrokseen.

Katekankaita kannattaa hyödyntää myös varhaisperunalla. Perunat taimettuvat nopeasti, kun ne istutetaan lämpimään maahan kymmenen sentin syvyyteen. Kaksinkertainen harso nopeuttaa kasvuunlähtöä.

Potuista kehittyy kauniita ja puhtaita, kun mukulat peittää puiden lehdillä. Jos palanutta kompostimultaa riittää, sitä kannattaa levittää myös perunapenkkiin. Puoliraaka, puutarha- tai talousjätteistä koottu kompostimulta sopii lannoitteeksi maan pinnalle.



Klikkaa tästä ja selaa tämän jutun kuvagalleriaa >

Parsan juurakot maahan

Kaikki edut, kuten hyvä ravintoarvo, parempi maku ja helppohoitoisuus, ovat vihreän parsan kasvattamisen puolella. Valkoista parsaa saa, jos kasvattaa taimet kohopenkeissä ja multaa ne.

Parsan juurakot kuivuvat helposti, joten avojuuriset taimet kannattaa istuttaa kosteaan turpeeseen, jos niitä joudutaan säilyttämään muutamia päiviä pitempään. Taimet hyötyvät myös parin tunnin liotuksesta.

Jatkossa kymmenestä taimesta voi odottaa nelihenkiselle seurueelle parsa-aterian viikossa sesongin ajan. Reilun metrin korkuisiksi kasvavat parsat sopivat hyötytarhan reunaan aidanteeksi. Paikka on syytä miettiä tarkkaan, sillä rapeajuurista kasvia kannattaa siirtää vain parin vuoden sisällä istutuksesta.

Maa parannetaan ja kalkitaan 60 sentin syvyydeltä. Mitä paksumpi kasvualusta, sen parempi. Koska parsan annetaan kasvaa samassa paikassa jopa vuosikymmeniä, kompostimullan ja muun eloperäisen aineksen levityksessä ei säästellä. Hentokasvuinen parsa jää helposti toiseksi, joten monivuotisten rikkaruohojen valtaamaan maahan taimia ei kannata istuttaa.

Juurakot istutetaan 40 sentin välein noin 10 senttiä syvän vaon pohjalle. Parsan pitkät juuret oiotaan joka suuntaan kuin hämähäkin koivet. Vaon pohjalle voi halutessaan muotoilla kummun. Silmut peitellään viiden sentin syvyyteen. Taimen kohdalle jää matala vako, joka täytetään vähitellen hyvällä kompostimullalla syksyyn mennessä.

Mitä enemmän multaa juurien päälle tulee, sen parempi on kasvin talvenkesto. Toisaalta syvä istutus siirtää sadonkorjuun alkamista myöhemmälle kevääseen. Ensimmäisinä vuosina taimet vaativat kastelua, mutta myöhemmin juuristo tunkee syvälle ja laajalle vedenottoon. Ruohosilppu on kasville mieluista lannoitetta.

Parsan versot ovat kylmänarkoja

Parsan kasvu käynnistyy keväällä, kun maan lämpötila nousee 5–8 asteeseen. Ensimmäisinä keväinä kylmänarat versot kannattaa suojata hallalta, sillä jo 0…+3 astetta vioittaa solukkoa. Kolmen asteen pakkanen palelluttaa versot kokonaan. Nuorelle taimelle tämä voi koitua kohtalokkaaksi. Harso kannattaa virittää tukikeppien varaan, jotta rapeat versot eivät katkea tuulisella säällä.

Taimien pitää antaa vahvistua ennen kuin niistä aletaan korjata versoja. Nuoren taimen sadonkorjuu aloitetaan vähitellen niin, että vasta kolmantena kautena vahvimmista taimista leikataan yksi noin 15-senttinen verso. Myynnissä on myös kookkaita taimia, joista voi odottaa jo seuraavana keväänä maistiaisia.

Vanhojenkin kasvustojen satoa saa kerätä korkeintaan juhannukseen saakka. Liian pitkä korjuuaika verottaa kasvin vararavintoa, jota tarvitaan versojen kasvattamiseen. Samalla talvenkestävyys heikkenee ja versoista kasvaa ohuita.

Keitetyn parsan lisäksi kannattaa kokeilla versojen kypsentämistä paistinpannussa. Halkaistut parsat ruskistetaan kevyesti esimerkiksi rypsiöljyssä tai voissa. Päälle rouhitaan merisuolaa ja mustapippuria. Kevätherkku on valmis. 

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.