mansikan kasvupaikka Hyvin kasvuun lähteneet mansikan taimet istutettuna paririviin muovikatteessa.

Paikka ei kuitenkaan saa olla liian umpinainen ja kokonaan tuulilta suojattu, koska silloin kasvusto pysyy sateen jälkeen pitkään kosteana ja on otollinen paikka monille sienitaudeille ja tuholaisille. Kasvupaikka ei myöskään saisi viettää liian jyrkästi, koska mansikan juuristo ankkuroituu rinnemaahan huonosti. Lisäksi sadevedet huuhtelisivat taimien tyveltä mullat pois ja silloin niiden kasvu jäisi kituliaaksi ja taimet pieniksi.

Jos mansikka joudutaan istuttamaan tasamaalle, maan on oltava erityisen hyvin ojitettu, jotta sadevesi ei jäisi seisomaan taimien tyvelle. Tämän välttämiseksi taimille kannattaa silloin muotoilla matala penkki, johon ne istutetaan. Seisova vesi penkkirivien välissäkin on pahasta, ja se on johdettava pois mansikkamaalta.

Mansikkamaata ei myöskään pidä perustaa niin lähelle puita ja pensaita, että niiden juuret yltävät mansikkamaalle. Esimerkiksi hedelmäpuiden juuret yltävät vähintään yhtä kauas kuin oksien kärjetkin. Mansikka ei pärjää puille ravinteista kilpailtaessa. Erityisen hankalia ovat suuret lehtipuut, esimerkiksi koivu, jonka juuret kulkevat lähellä maan pintaa ja ulottuvat hyvin laajalle alueelle. Tällaisten puiden juurten ulottuville ei kannata istuttaa mansikkaa eikä mitään muutakaan ilman erityistoimenpiteitä.

Jos muuta kasvupaikkaa ei kuitenkaan ole tarjolla, puiden juuret kannattaa eristää alueelta, jonne niiden ei toivota kasvavan. Puun ympärille kaivetaan 2-3 metrin etäisyydelle rungosta noin puolen metrin syvyinen oja ja samalla juuria myös lyhennetään. Ojan reunoille levitetään kaksin kerroin paksua rakennusmuovia, tervapahvia tai juurimattoa. Ne estävät juurten tunkeutumista mansikkamaalle ja myös monien juuririkkakasvien kuten juolavehnän, vuohenputken tai apilan leviämistä ympäristöstä mansikkamaalle.

Kuva yllä: Hyvin kasvuun lähteneet mansikan taimet istutettuna paririviin muovikatteessa. Paririvi- istutus sopii lajikkeille, jotka eivät ole kovin voimakaskasvuisia eivätkä alttiita harmaahomeelle. 


Ukkomansikka Vanhoissa puutarhoissa saattaa tavata vielä ukkomansikkaa


Kuva:
Vanhoissa puutarhoissa saattaa tavata vielä ukkomansikkaa. Ukkomansikan korkeat kukinnot valkoisine kukkineen saattavat peittää koko maan, mutta satoa niihin ei silti kehity. Kukat ovat yksineuvoisia emikukkia.
Mansikkaa voidaan kasvattaa hyvin monenlaisessa maassa. Parhaiten se kuitenkin menestyy hikevässä, runsasmultaisessa hietasavimaassa. Jos maa on liian savinen, mansikka kärsii helposti liiasta kosteudesta, koska sadevesi jää seisomaan maan pinnalle. Maa on silloin hapeton ja liian tiivis ja mansikan juuristo kärsii. Suurimmat talvivauriot esiintyvät juuri liian savisilla ja märillä mailla. Jäykkää savimaata kannattaa kuohkeuttaa ennen mansikan istuttamista. Lisäämällä hiekkaa, turvetta, kompostia tai kuorirouhetta ja sekoittamalla sen hyvin koko ruokamultakerrokseen maasta saadaan ilmava, mutta silti ravinteikas. Näitä maanparannusaineita tarvitaan suhteellisen paljon, 3-10 kuutiota aarille, jotta niillä olisi jotakin vaikutusta. Liikaa niitä ei voida koskaan antaa.

Jos maa sattuu olemaan kovin hiekkaista – mikä on kyllä aika harvinaista – siihen kannattaa lisätä samoja maanparannusaineita ravinteiden pidätyskyvyn parantamiseksi. Hiekkaisessa maassa kasvavat kaikkein makeimmat mansikat.

Uutta mansikkamaata ei pidä perustaa vanhan paikalle ja jos mahdollista, ei aivan sen viereenkään. Mansikkamaakin ”väsyy” vuosien mittaan ja uudet taimet eivät vain suostu kasvamaan enää samassa paikassa. Mansikan vanhoissa lahoavissa juurissa on myös lahottavia sieniä ja ne siirtyvät helposti uusien taimien juuriin. Lisäksi lähellä olevasta vanhasta mansikkamaasta saattaa siirtyä haitallisia tuholaisia ja tauteja uudellekin maalle. Mansikkamaata ei myöskään pidä perustaa paikkaan, missä edellisinä vuosina on kasvatettu perunaa. Näillä on yhteisiä, juuristoa lahottavia sieniä. Mansikka saa ne nopeasti juuriinsa ja kasvusto alkaa näivettyä. Muilla kasveilla, esimerkiksi keittiövihanneksilla, ei ole tällaista haitallista vaikutusta.

Artikkelin sisältö on ote kirjasta Kotipuutarhan hedelmät ja marjat (© Meeri Saario ja Kustannusosakeyhtiö Tammi 2008 ISBN 978-951-31-4147-9). Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Tammen kanssa.

Lisätietoja: www.tammi.fi