Viiniköynnöksiä muovihuoneessa Köynnökset ovat talvehtineet hyvin ilman erityistä talvisuojausta

Vaikka viiniköynnökset muualla maailmassa leikataan vähän ennen talven tuloa, on osoittautunut, että meidän oloissamme köynnökset kannattaa leikata vasta talven jälkeen, koska leikattaessa kasvista poistuu valtavasti ravinteita ja talvehtimisen kannalta meillä kaikki on tarpeen. Lisäksi kevättalven leikkauksen yhteydessä näkee paremmin, mitkä versot ovat kuivuneet ja mitkä ovat elinkelpoisia.

Tärkeää kuitenkin on, että leikkaukset tehdään, kun versot ovat vielä täydessä talvilevossa. Myöhemmin keväällä, kun silmut ovat puhkeamassa, puutuneita versoja ei pidä enää leikata, koska silloin ne vuotavat voimakkaasti.Pohjoisamerikkalaisia viiniköynnöksiä kasvatetaan ja leikataan eri tavoin kuin Euroopassa kasvavia aitoviiniköynnöslajikkeita. Pohjois- Amerikassakin leikkaustapoja ja -malleja on hyvin monenlaisia lajikkeesta ja kasvuoloista riippuen. Tässä esitetty leikkaustapa on Pohjois- Amerikassa yleisimmin käytetty, ns. sateenvarjomalli (ks. kuva ja piirrokset).

Kuva yllä: Viiniköynnöksiä muovihuoneessa aikaisin keväällä (yllä). Köynnökset ovat talvehtineet hyvin ilman erityistä talvisuojausta.

Kuva alla: Viiniköynnöksen vaatimaa lämpösummaa voidaan nostaa myös rakentamalla suoja-aita taimien ympärille. Aitaus vastaa lämmintä talon seinustaa. Aitauksessa ovat ehtineet kypsyä kaikki varhaisimmat lajikkeet. 

 


Suoja-aita Viiniköynnöksen vaatimaa lämpösummaa voidaan nostaa myös rakentamalla suoja-aita taimien ympärille

Vaikka viiniköynnökset muualla maailmassa leikataan vähän ennen talven tuloa, on osoittautunut, että meidän oloissamme köynnökset kannattaa leikata vasta talven jälkeen, koska leikattaessa kasvista poistuu valtavasti ravinteita ja talvehtimisen kannalta meillä kaikki on tarpeen. Lisäksi kevättalven leikkauksen yhteydessä näkee paremmin, mitkä versot ovat kuivuneet ja mitkä ovat elinkelpoisia.

Tärkeää kuitenkin on, että leikkaukset tehdään, kun versot ovat vielä täydessä talvilevossa. Myöhemmin keväällä, kun silmut ovat puhkeamassa, puutuneita versoja ei pidä enää leikata, koska silloin ne vuotavat voimakkaasti.Pohjoisamerikkalaisia viiniköynnöksiä kasvatetaan ja leikataan eri tavoin kuin Euroopassa kasvavia aitoviiniköynnöslajikkeita. Pohjois- Amerikassakin leikkaustapoja ja -malleja on hyvin monenlaisia lajikkeesta ja kasvuoloista riippuen. Tässä esitetty leikkaustapa on Pohjois- Amerikassa yleisimmin käytetty, ns. sateenvarjomalli (ks. kuva ja piirrokset).

Kuva yllä: Viiniköynnöksiä muovihuoneessa aikaisin keväällä (yllä). Köynnökset ovat talvehtineet hyvin ilman erityistä talvisuojausta.

Kuva alla: Viiniköynnöksen vaatimaa lämpösummaa voidaan nostaa myös rakentamalla suoja-aita taimien ympärille. Aitaus vastaa lämmintä talon seinustaa. Aitauksessa ovat ehtineet kypsyä kaikki varhaisimmat lajikkeet. 

 


Viiniköynnöksen taimen leikkaaminen

Ensimmäisten vuosien aikana köynnökseen annetaan kasvaa 2-3 pitkää pystyversoa, jotka typistetään noin 1-1,4 metrin korkeudelta. Nämä ovat myöhemmin köynnöksen rankoja. Niihin kasvatetaan sivurangat verson yläpäähän ikään kuin T-kirjaimeksi. Näistä sivurangoista kasvatetaan vuosittain satoa tuottavat versot. Kevättalven leikkauksessa kuitenkin suurin osa versoista poistetaan ja kuhunkin sivurankaan jätetään vain 1-3 kesän aikana kasvanutta, voimakasta versoa, jotka typistetään niin, että kuhunkin jää vain 7-8 silmua. Tällaista pitkää versoa kutsutaan juoksijaksi ja sen silmuista kasvaa seuraavana vuonna satoa kantavat versot. Sivurankaan jätetään vielä pari 2-3 silmulle typistettyä versontappia, joista seuraavana kesänä kasvatetaan uudet juoksijat. Viiniköynnös on leikattava niin voimakkaasti, että siihen jää kaikkiaan vain 60- 70 silmua, voimakaskasvuisiin lajikkeisiin vieläkin vähemmän. Lähes kaikista köynnökseen jääneistä silmuista kasvaa kesän aikana pitkät versot, joten köynnökseen ei saa jättää silmuja ylen määrin.

Viiniköynnös kestää hyvinkin voimakasta leikkaamista ja voikin sanoa, että leikkaamalla sitä ei saa tapettua. Etenkin ensimmäisinä vuosina taimen tyveltä kasvaa keväällä runsaasti ns. vesiversoja. Ne poistetaan sitä mukaa kuin niitä ilmaantuu. Toisinaan joku niistä jätetään kasvamaan, jos halutaan kasvattaa uusi ranka vanhan tilalle. Myös kaikki päärankojen varteen, T-haaran alapuolelle kasvavat versot poistetaan. Tällä tavoin leikattu köynnös muistuttaa kevättalven leikkauksen jälkeen T-kirjainta ja kasvukauden lopulla sateenvarjoa.

Kuva yllä: Pohjoisamerikkalaiset lajikkeet leikataan eri tavalla kuin Euroopassa kasvatettavat aitoviinilajikkeet. Kasvatusmallia kutsutaan sateenvarjomalliksi.

Piirros 23 alla: Viiniköynnöksen taimen leikkaaminen 2.-3. vuotena.


Pohjoisamerikkalaiset lajikkeet leikataan eri tavalla kuin Euroopassa kasvatettavat aitoviinilajikkeet

Ensimmäisten vuosien aikana köynnökseen annetaan kasvaa 2-3 pitkää pystyversoa, jotka typistetään noin 1-1,4 metrin korkeudelta. Nämä ovat myöhemmin köynnöksen rankoja. Niihin kasvatetaan sivurangat verson yläpäähän ikään kuin T-kirjaimeksi. Näistä sivurangoista kasvatetaan vuosittain satoa tuottavat versot. Kevättalven leikkauksessa kuitenkin suurin osa versoista poistetaan ja kuhunkin sivurankaan jätetään vain 1-3 kesän aikana kasvanutta, voimakasta versoa, jotka typistetään niin, että kuhunkin jää vain 7-8 silmua. Tällaista pitkää versoa kutsutaan juoksijaksi ja sen silmuista kasvaa seuraavana vuonna satoa kantavat versot. Sivurankaan jätetään vielä pari 2-3 silmulle typistettyä versontappia, joista seuraavana kesänä kasvatetaan uudet juoksijat. Viiniköynnös on leikattava niin voimakkaasti, että siihen jää kaikkiaan vain 60- 70 silmua, voimakaskasvuisiin lajikkeisiin vieläkin vähemmän. Lähes kaikista köynnökseen jääneistä silmuista kasvaa kesän aikana pitkät versot, joten köynnökseen ei saa jättää silmuja ylen määrin.

Viiniköynnös kestää hyvinkin voimakasta leikkaamista ja voikin sanoa, että leikkaamalla sitä ei saa tapettua. Etenkin ensimmäisinä vuosina taimen tyveltä kasvaa keväällä runsaasti ns. vesiversoja. Ne poistetaan sitä mukaa kuin niitä ilmaantuu. Toisinaan joku niistä jätetään kasvamaan, jos halutaan kasvattaa uusi ranka vanhan tilalle. Myös kaikki päärankojen varteen, T-haaran alapuolelle kasvavat versot poistetaan. Tällä tavoin leikattu köynnös muistuttaa kevättalven leikkauksen jälkeen T-kirjainta ja kasvukauden lopulla sateenvarjoa.

Kuva yllä: Pohjoisamerikkalaiset lajikkeet leikataan eri tavalla kuin Euroopassa kasvatettavat aitoviinilajikkeet. Kasvatusmallia kutsutaan sateenvarjomalliksi.

Piirros 23 alla: Viiniköynnöksen taimen leikkaaminen 2.-3. vuotena.


Satoikäinen viiniköynnös ennen leikkaamista ja leikkaamisen jälkeen

Leikkaamatta jätetty köynnös tuottaa lukumääräisesti paljon rypäleterttuja, mutta ne jäävät pieniksi ja heikkolaatuisiksi. Leikkaamaton, liian tiheä köynnös on myös altis harmaahomeelle. Kesän aikana köynnös tuottaa valtavasti uusia versoja. Niitä suurin osa joudutaan poistamaan, koska muuten, etenkin muovihuoneessa, köynnös alkaa varjostaa itse itseään. Kaikki heikot ja tyveltä ja rangasta puhjenneet versot poistetaan kokonaan repäisemällä.

Muovihuoneessa kasvavia viiniköynnöksiä ei tarvitse talvisuojata maahan taivuttamalla. Köynnökset ehtivät tuleentua muovihuoneessa niin hyvin, että ainakin Etelä-Suomessa ne ovat kestäneet -25 °C:n pakkasia. Myös muovihuoneen katemuovi on jätetty talveksi paikoilleen. Ainoastaan taimien tyvelle on levitetty jonkin verran kuivaa, köynnöksen omaa lehtikariketta eristeeksi. Erittäin kylminä talvina on vaarana, että juuristo saa vaurioita, koska muovihuoneessa ei ole lunta maan katteena, mutta mitään talvivaurioita ei silti ole koskaan esiintynyt. Pohjoisamerikkalaisia viiniköynnöksiä on kasvatettu Etelä-Suomessa lämmittämättömässä muovihuoneessa jo yli 20 vuoden ajan.Piirros 24 yllä: Satoikäinen viiniköynnös ennen leikkaamista ja leikkaamisen jälkeen. Sateenvarjomalli.

Artikkelin sisältö on ote kirjasta Kotipuutarhan hedelmät ja marjat (© Meeri Saario ja Kustannusosakeyhtiö Tammi 2008 ISBN 978-951-31-4147-9). Artikkeli on tuotettu yhteistyössä Kustannusosakeyhtiö Tammen kanssa.

Lisätietoja: www.tammi.fi