Leena Hokka

Kun Leena Hokka lähtee viljelypalstalleen, hän ottaa mukaansa matkatarvikkeita vähintään muutamaksi päiväksi. Klaukkalassa Uudellamaalla asuvan Leenan viljelypalsta nimittäin sijaitsee Päijät-Hämeessä, lapsuudenkodin kupeessa. Toukokuussa pellolle perustettu, reilun aarin kokoinen palsta vaatii viipymään maisemissa vähintään parin viikon verran. Kylvöt vievät aikaa, eikä kaikkia kasveja voi kylvää tai istuttaa samaan aikaan. Etäviljelijä peittää kylvöksensä harsolla, jonka alla pikkuiset taimet pärjäävät itsekseen suurimman osan kesäkuuta. Joskus tosin käy niin, että kaikki siemenet eivät idä kuivuuden takia.

– Hämmästyn aina, miten nopeasti kasvu edistyy! Onneksi vanhempani hoitavat palstan tarkkailun, joten mitään kamalan yllättävää ei pääse käymään, Leena kiittelee.

Pieniä katastrofin alkuja saattaa esiintyä, kuten silloin, kun jokin kasvi on venähtänyt suuremmaksi kuin harso antaa myöten, ja sitten litsahtanut kasaan harson painosta. Tuholaisiskut ovat onneksi osuneet vain kaaleihin.

Kesän parhaimmaksi ajaksi Leena muuttaa asumaan kesäpaikkaansa, lähemmäs palstaansa, joten viljelykset eivät joudu olemaan oman onnensa varassa kaiken aikaa. Viime kesänä kastelu vaati paljon enemmän aikaa kuin tavallisesti, eikä Leena usko, että olisi pärjännyt ilman sadetinta.


Leena on kiinnostunut erikoisuuksista ja harvinaisuuksista. Ristikukkaisia vihanneksia on palstalla paljon, esimerkiksi kutkuttavan värisiä kaaleja.

Harrastus alkoi päärynöistä

Pienestä pitäen kasvimaata kitkemään joutunut Leena innostui puutarhaharrastuksesta vasta aikuisena, vuonna 1994, kun hän luki Kotipuutarhasta päärynäpuista. Hänellä oli usean vuoden ajan omakotipiha, jolla hän harrasti koristeviljelyä ja hedelmäpuita. Myöhemmin tuli kokeiltua hetken aikaa parvekeviljelyäkin, muttei se riittänyt.

Luettuaan Brigitte Steinin Dekorative Küchengärten -kirjan Leena innostui koristeellisista hyötykasveista. Siemenvaihtoharrastuksen myötä ystävätär Itävallasta lähetti hänelle harvinaisia tomaatinsiemeniä kokeiltavaksi.
– En innostunut ja vähän loukkaannuinkin, että kuvitteliko ystävättäreni minun kiinnostuvan tomaateista?

Mutta pakkohan siemenet oli kylvää, että lahjasta voisi kiittää ja kertoa antajalle, mitä siemenistä tuli. Niiden myötä Leena innostui tomaateista. Hän ei oikein tiedä mitä tapahtui, mutta koristetarhat eivät enää kiinnosta entisen lailla. Nykyään Leena on hyötyviljelijä, jonka vihannestarha tosin rakentuu esteettisin perustein. Kaunosieluinen hyötytarhuri haluaa todistaa, että vihanneksillakin saa kaunista aikaan.

Puolet palstasta on muototarhaa barokkimaisen säännönmukaisine ruutuineen, toinen puoli on jaoteltu vapaammalla kädellä piirrettyihin lohkoihin. Kosteutta pidättäviä katteita palstalla on paikoissa, joihin niiden käyttö sopii, mutta tarkkaan harkitut kylvökuviot eivät sen alta aina erotu.


Etäviljelijä levittää alkukesäksi palstansa päälle harsoa, joka suojaa taimia kuivumiselta ja kylmyydeltä.


Leenan palsta on aina vain yhden kesän mittainen projekti. Latva-artisokat ja muut kylvetään joka vuosi uuden suunnitelman mukaan.

Yleissuunnitelma palstalle on hyvissä ajoin valmiina, ja Leena on haalinut siemenetkin jo vuodenvaihteessa. Hänen viljelyksissään on paljon ristikukkaisia, joille tarpeellinen vuorottelu vaatii pohtimista.

Taimikasvatus on niin mukavaa, että Leena haluaa tehdä sen itse. Siten puutarhahommat voi aloittaa jo tammikuussa, jolloin multiin pääsevät latva-artisokan siemenet. Aikaisiin viljelyksiin sopivat Leenasta esimerkiksi paprikat. Ne eivät venähdä liikaa pituutta pitkän kasvatusajan myötä. Siksi tomaatit saavat odottaa vuoroaan pitkälle kevääseen.

Leenan 1970-luvun kerrostalokodin isot ja hieman vetoisatkin ikkunat ovat kuin luodut taimikasvatukseen. Parvekkeella pikkutaimet saavat ensikokemuksensa ulkoilmasta.


Osan sadosta Leena tallettaa siemenpankkiin. Ruusupavun siemeniä saattaa sujahtaa myös siemenkiertokirjeisiin.

Ei vain tuotantoa

Koristeellisessa kasvitarhassa on aina sekä perushelppoja että haastavia hyötykasveja, mutta myös kukkia. Lajikkeet vaihtuvat vuosittain, koska Leena haluaa kokeilla mahdollisimman monia. Valikoimaan kuuluu aina ainakin herneitä, porkkanoita ja salaatteja sekä muita lehtivihanneksia, jotka kasvavat ja peittävät maan nopeasti. Korkeakasvuisia ja mahtipontisen suuria yksilöitä sekä muita kiinnostavia muotoja tarhasta pitää Leenan mielestä myös löytyä.
– Palstalla pitäisi olla mukava oleskella, ettei toiminta siellä ole vain tuotantoa.


Loppukesällä Leenan palsta muistuttaa viidakkoa. Etualalla kirjavalehtistä perunkoisoa ’Splash of Cream’, kehikkoa pitkin kiipeää keltapalkoinen sokeriherne ‘Golden Sweet’.

Alussa palstalle piti saada kaikkea mahdollisimman erikoista, mutta nykyään Leena on kiinnostunut enemmän vihanneksista itsestään, vaikka joskus vieläkin ulkonäkö ajaa valinnoissa hyödyn edelle.

Viime kesänä Leenan piti välttämättä saada mahdollisimman korkeaa maissia. Isokokoinen Bloody Butcher -lajike vaikutti jo nimensäkin puolesta hauskalta. Vaikka kesä oli ihanteellinen, hän ennätti nähdä vain yhden verenpunaisen tähkän, koska lajike ei ollutkaan sokerimaissia, vaan jotakin intiaanien leipämaissilajiketta. Maissit venähtivät kolmimetrisiksi ja muodostivat Leenasta kuitenkin hienon tilanjakajan.

Useimmat tarhan hyötykasvit ovat hyvin satoisia. Niiden hyödyntämistä on täytynyt opetella, jotteivät ne jäisi vain silmänruoaksi. Papusadon Leena kuivaa, mutta suurin osa kuivatuista jää siemenpankkiaineistoksi tai vaihtokaupan välineiksi. Muutaman Leena sujauttaa myös siemenkiertokirjeisiin.

Palstaviljelyn yksivuotinen viljelytahti viehättää Leenaa.
– Kun puutarha on vain yhden kesän luomus, se saa huoletta jäädä talven alle. Ei kaduta, vaikka kaikki siellä tuhoutuu talven tullessa.

Miten saan oman palstan?

Palstaviljelyyn tarkoitetut maat ovat yleensä kuntien ja kaupunkien omistuksessa. Oman seudun palstaviljelymahdollisuuksista saat parhaiten tietoa ottamalla yhteyden kotipaikkasi rakennustoimeen.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.