• Kylmä kasteluvesi on parempi valuttaa maahan kuin kaataa kasvuston päälle. Se on kasville lempeämpi tapa.  Sienitautien esiintymisen kannalta suurin merkitys on säätilalla. Kostean hautova sää lisää harmaahomeen esiintymistä enemmän kuin liikakastelu. Kasvuston nopeasta kuivumisesta on kuitenkin etua, joten lehtiä ei kannata kastella märäksi myöhään illalla.
  • Kesäkukkien vedentarve vaihtelee suuresti. Säännöllinen kastelu ja lannoitus pitävät yllä kukintaa. Hyvin kuivuutta sietäviä lajeja ovat esimerkiksi amppelirusokki, hopealanka, piiankieli, amppeliolkikukka, hopeayrtti, hopeavillakko ja pelargoni. Kookas ruukku helpottaa kasvien hoitoa.
  • Pensasmustikka kärsii helposti kuivuudesta, sillä sen juuristo kasvaa maan pintakerroksessa. Sekä puutarhavadelma että pensasmustikka hyötyvät maan kattamisesta ja kastelusta. Kuivassa paikassa versonta on niukkaa ja marjojen kehitys häiriintyy. Hillittykasvuiseen perusrunkoon vartetut omenapuut ovat pienijuurisia ja vaativat kastelua kuivina kausina. Tyrnillä kuivuus pienentää marjakokoa ja satomäärää. Kuivassa paikassa ilman kastelua se tuottaa satoa vain niukasti.
  • Vihanneksilla on suuria eroja kastelutarpeessa. Esimerkiksi rukola ja retiisit muuttuvat kitkeriksi, jos ne kärsivät kuivuudesta. Tomaatille, kurkuille ja kurpitsoille on tärkeää saada tasaisesti vettä kukinnan ja hedelmien kasvun aikana. Lehtevät kasvit myös haihduttavat runsaasti. Kesäkurpitsa on monien muiden vihannesten tapaan arka liikamärkyydelle. Veden valtaamassa maassa juuristo kärsii hapenpuutteesta.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.