IPM-kukkamessuilla Saksan Essenissä floristit käyttivät asetelmissaan runsaasti paitsi kukkivia sipulikukkia myös niiden sipuleita. Tämä herkullisen värikäs hyasinttiasetelma oli yksi messuilla esilläolleista töistä. Kuva Teija Tuisku

Ruukkupuutarhaan hyödetty, tuoksuva pastellinvärinen hyasintti-istutus onkin varsinainen yllättäjä keväisen kotipihan kasvivalikoimissa. Raikkaaseen ulkoilmaan levittyvän tuoksun aistii huomattavasti miedompana kuin huoneessa tuoksuvan hyasintin.

Keski-Euroopassa hyasinttia käytetään runsaasti puistojen kukkaryhmissä. Tiiviit ja kookkaat kukkatertut muodostavat massaistutuksina näyttäviä väripintoja, ja ryhmistä ympäristöön levittyvä tuoksu on miellyttävä. Mataliin koristekasveihin yhdistettynä kasviryhmän kukinta-aika alkaa aikaisin. Hyasintit kukkivat, kun pensaat availevat vasta lehtiään ja perennat työntävät versojaan maanpinnalle. Painavat kukkavarret saavat tukea ympärillä olevista kasveista, ja kukinnan jälkeen lakastuvat versot peittyvät yhä tihenevän lehdistön lomaan.

Ulos istutetut hyasintin sipulit tarvitsevat menestyäkseen vettä läpäisevän, kalkkipitoisen ja multavan kasvualustan. Kukkasipulit istutetaan aikaisin syksyllä syvälle maahan. Parhaiten talvehtivat harvakukintoiset alkuperäislajit, jos niiden sipuleita on onnistunut löytämään. Eräässä helsinkiläispihassa samat hyasintit ovat selvinneet kukkapenkissä menestyksekkäästi jo parikymmentä vuotta.

Hyasintti tarvitsee kukinnan aikana ja lehdessä ollessaan runsaasti ravinteita kerätäkseen voimaa kookkaaseen sipuliin seuraavaa kukintaa varten. Pienehköt ja keskisuuret, käsittelemättömät sipulit soveltuvat parhaiten ulkoistutuksiin. Sipulin kuoren väri kertoo kukan värin: se voi olla valkoinen, keltainen, punavioletti tai violetti. Myös lajike-erot näkyvät sipulissa. Niiden muoto vaihtelee lajikkeittain korkeasta matalaan ja kapeakantaisesta leveäkantaiseen.

Suotuisissa olosuhteissa kukkasipulin tyvelle muodostuu hankasilmuista pikkusipuleita, joista vuosien kuluessa kehittyy uusia kukkavanoja tuottavia yksilöitä. Hyasintin sipulien kasvu on hitaampaa kuin esimerkiksi tulppaanin, ja siksi kaupallisessa viljelyssä joudutaan viljelymenetelmin nopeuttamaan sipuleiden kehitystä.

Seuraavan vuoden kukkasilmu näkyy jo keväällä kukkavarren tyvessä. Se on muodostunut edellisellä kasvukaudella. Kukkasipuleiden hyvinvoinnista onkin huolehdittava pitkäjänteisesti, jos toivoo samojen sipuleiden kukkivan vuodesta toiseen.

Toinen tapa on istuttaa muutama uusi sipuli vuosittain ja kukittaa niitä yksivuotisina. Näin kukinnot säilyvät suurina. Sipulit voi myös nostaa syksyllä maasta ja talvettaa sisällä viileässä kellarissa ruukkuun istutettuina. Ruukun voi siirtää keväällä lämpimään, jolloin kukkavarret kehittyvät maassa olevia sipulikukkia aikaisemmin värittämään parveketta ja pihaa.

Leikkohyasintti on viime vuosina yleistynyt keväisissä kukkakimpuissa. Tuoksunsa vuoksi se saa osakseen ylenpalttisesti huomiota. Hyasintin kukat ovat joko yksinkertaisia tai kerrannaisia. Kukkaterttujen varsi on mielenkiintoinen, rakenteeltaan litteä, kuin kahdesta rinnakkaisesta varresta muodostunut.

Hyasintin voi taittaa leikkokukaksi myös puutarhasta. Tällöin täytyy kuitenkin jättää lehtiä jäljelle, jotta sipuli saa niiden avulla kerättyä kasvuvoimaa seuraavan vuoden kukintaa varten.

Ensimmäisen kerran kukkiva hyasintti nähtiin kukkakaupan ikkunassa Helsingissä jouluna 1879. Kukkatarjonta oli tuolloin todella vähäistä, ja asiakkaita viehätti hyasintin huumaava tuoksu. Tänä päivänä kuluttajat saavat valita perinteisen vaaleanpunaisen hyasintin lisäksi lukuisia muita värejä halunsa mukaan niin sisälle kuin ulkopuutarhaankin. Kukan tuoksu on edelleen sama – se alkuperäinen.


Erivärisiä Hyacinthus orientalis -lajikkeita on runsaasti. Ulos istutettuina kukinnot harvenevat vuosi vuodelta, ja kasvit alkavat muistuttaa luonnonlajeja. Kukinta-aika ajoittuu yleensä toukokuun loppupuolelle, joskin se hieman vaihtelee keväästä ja kasvupa

Ruukkupuutarhaan hyödetty, tuoksuva pastellinvärinen hyasintti-istutus onkin varsinainen yllättäjä keväisen kotipihan kasvivalikoimissa. Raikkaaseen ulkoilmaan levittyvän tuoksun aistii huomattavasti miedompana kuin huoneessa tuoksuvan hyasintin.

Keski-Euroopassa hyasinttia käytetään runsaasti puistojen kukkaryhmissä. Tiiviit ja kookkaat kukkatertut muodostavat massaistutuksina näyttäviä väripintoja, ja ryhmistä ympäristöön levittyvä tuoksu on miellyttävä. Mataliin koristekasveihin yhdistettynä kasviryhmän kukinta-aika alkaa aikaisin. Hyasintit kukkivat, kun pensaat availevat vasta lehtiään ja perennat työntävät versojaan maanpinnalle. Painavat kukkavarret saavat tukea ympärillä olevista kasveista, ja kukinnan jälkeen lakastuvat versot peittyvät yhä tihenevän lehdistön lomaan.

Ulos istutetut hyasintin sipulit tarvitsevat menestyäkseen vettä läpäisevän, kalkkipitoisen ja multavan kasvualustan. Kukkasipulit istutetaan aikaisin syksyllä syvälle maahan. Parhaiten talvehtivat harvakukintoiset alkuperäislajit, jos niiden sipuleita on onnistunut löytämään. Eräässä helsinkiläispihassa samat hyasintit ovat selvinneet kukkapenkissä menestyksekkäästi jo parikymmentä vuotta.

Hyasintti tarvitsee kukinnan aikana ja lehdessä ollessaan runsaasti ravinteita kerätäkseen voimaa kookkaaseen sipuliin seuraavaa kukintaa varten. Pienehköt ja keskisuuret, käsittelemättömät sipulit soveltuvat parhaiten ulkoistutuksiin. Sipulin kuoren väri kertoo kukan värin: se voi olla valkoinen, keltainen, punavioletti tai violetti. Myös lajike-erot näkyvät sipulissa. Niiden muoto vaihtelee lajikkeittain korkeasta matalaan ja kapeakantaisesta leveäkantaiseen.

Suotuisissa olosuhteissa kukkasipulin tyvelle muodostuu hankasilmuista pikkusipuleita, joista vuosien kuluessa kehittyy uusia kukkavanoja tuottavia yksilöitä. Hyasintin sipulien kasvu on hitaampaa kuin esimerkiksi tulppaanin, ja siksi kaupallisessa viljelyssä joudutaan viljelymenetelmin nopeuttamaan sipuleiden kehitystä.

Seuraavan vuoden kukkasilmu näkyy jo keväällä kukkavarren tyvessä. Se on muodostunut edellisellä kasvukaudella. Kukkasipuleiden hyvinvoinnista onkin huolehdittava pitkäjänteisesti, jos toivoo samojen sipuleiden kukkivan vuodesta toiseen.

Toinen tapa on istuttaa muutama uusi sipuli vuosittain ja kukittaa niitä yksivuotisina. Näin kukinnot säilyvät suurina. Sipulit voi myös nostaa syksyllä maasta ja talvettaa sisällä viileässä kellarissa ruukkuun istutettuina. Ruukun voi siirtää keväällä lämpimään, jolloin kukkavarret kehittyvät maassa olevia sipulikukkia aikaisemmin värittämään parveketta ja pihaa.

Leikkohyasintti on viime vuosina yleistynyt keväisissä kukkakimpuissa. Tuoksunsa vuoksi se saa osakseen ylenpalttisesti huomiota. Hyasintin kukat ovat joko yksinkertaisia tai kerrannaisia. Kukkaterttujen varsi on mielenkiintoinen, rakenteeltaan litteä, kuin kahdesta rinnakkaisesta varresta muodostunut.

Hyasintin voi taittaa leikkokukaksi myös puutarhasta. Tällöin täytyy kuitenkin jättää lehtiä jäljelle, jotta sipuli saa niiden avulla kerättyä kasvuvoimaa seuraavan vuoden kukintaa varten.

Ensimmäisen kerran kukkiva hyasintti nähtiin kukkakaupan ikkunassa Helsingissä jouluna 1879. Kukkatarjonta oli tuolloin todella vähäistä, ja asiakkaita viehätti hyasintin huumaava tuoksu. Tänä päivänä kuluttajat saavat valita perinteisen vaaleanpunaisen hyasintin lisäksi lukuisia muita värejä halunsa mukaan niin sisälle kuin ulkopuutarhaankin. Kukan tuoksu on edelleen sama – se alkuperäinen.


Ulkona suurikaan kimppu hyasinttejä ei tuoksu liian voimakkaasti vaan oikeastaan yllättävän vienosti. Vaaleankeltainen City of Haarlem -lajike sopii hyödettäväksi ruukuissa jo pääsiäiseksi. Kukat vaalenevat vanhetessaan. Kuva Teija Tuisku

Ruukkupuutarhaan hyödetty, tuoksuva pastellinvärinen hyasintti-istutus onkin varsinainen yllättäjä keväisen kotipihan kasvivalikoimissa. Raikkaaseen ulkoilmaan levittyvän tuoksun aistii huomattavasti miedompana kuin huoneessa tuoksuvan hyasintin.

Keski-Euroopassa hyasinttia käytetään runsaasti puistojen kukkaryhmissä. Tiiviit ja kookkaat kukkatertut muodostavat massaistutuksina näyttäviä väripintoja, ja ryhmistä ympäristöön levittyvä tuoksu on miellyttävä. Mataliin koristekasveihin yhdistettynä kasviryhmän kukinta-aika alkaa aikaisin. Hyasintit kukkivat, kun pensaat availevat vasta lehtiään ja perennat työntävät versojaan maanpinnalle. Painavat kukkavarret saavat tukea ympärillä olevista kasveista, ja kukinnan jälkeen lakastuvat versot peittyvät yhä tihenevän lehdistön lomaan.

Ulos istutetut hyasintin sipulit tarvitsevat menestyäkseen vettä läpäisevän, kalkkipitoisen ja multavan kasvualustan. Kukkasipulit istutetaan aikaisin syksyllä syvälle maahan. Parhaiten talvehtivat harvakukintoiset alkuperäislajit, jos niiden sipuleita on onnistunut löytämään. Eräässä helsinkiläispihassa samat hyasintit ovat selvinneet kukkapenkissä menestyksekkäästi jo parikymmentä vuotta.

Hyasintti tarvitsee kukinnan aikana ja lehdessä ollessaan runsaasti ravinteita kerätäkseen voimaa kookkaaseen sipuliin seuraavaa kukintaa varten. Pienehköt ja keskisuuret, käsittelemättömät sipulit soveltuvat parhaiten ulkoistutuksiin. Sipulin kuoren väri kertoo kukan värin: se voi olla valkoinen, keltainen, punavioletti tai violetti. Myös lajike-erot näkyvät sipulissa. Niiden muoto vaihtelee lajikkeittain korkeasta matalaan ja kapeakantaisesta leveäkantaiseen.

Suotuisissa olosuhteissa kukkasipulin tyvelle muodostuu hankasilmuista pikkusipuleita, joista vuosien kuluessa kehittyy uusia kukkavanoja tuottavia yksilöitä. Hyasintin sipulien kasvu on hitaampaa kuin esimerkiksi tulppaanin, ja siksi kaupallisessa viljelyssä joudutaan viljelymenetelmin nopeuttamaan sipuleiden kehitystä.

Seuraavan vuoden kukkasilmu näkyy jo keväällä kukkavarren tyvessä. Se on muodostunut edellisellä kasvukaudella. Kukkasipuleiden hyvinvoinnista onkin huolehdittava pitkäjänteisesti, jos toivoo samojen sipuleiden kukkivan vuodesta toiseen.

Toinen tapa on istuttaa muutama uusi sipuli vuosittain ja kukittaa niitä yksivuotisina. Näin kukinnot säilyvät suurina. Sipulit voi myös nostaa syksyllä maasta ja talvettaa sisällä viileässä kellarissa ruukkuun istutettuina. Ruukun voi siirtää keväällä lämpimään, jolloin kukkavarret kehittyvät maassa olevia sipulikukkia aikaisemmin värittämään parveketta ja pihaa.

Leikkohyasintti on viime vuosina yleistynyt keväisissä kukkakimpuissa. Tuoksunsa vuoksi se saa osakseen ylenpalttisesti huomiota. Hyasintin kukat ovat joko yksinkertaisia tai kerrannaisia. Kukkaterttujen varsi on mielenkiintoinen, rakenteeltaan litteä, kuin kahdesta rinnakkaisesta varresta muodostunut.

Hyasintin voi taittaa leikkokukaksi myös puutarhasta. Tällöin täytyy kuitenkin jättää lehtiä jäljelle, jotta sipuli saa niiden avulla kerättyä kasvuvoimaa seuraavan vuoden kukintaa varten.

Ensimmäisen kerran kukkiva hyasintti nähtiin kukkakaupan ikkunassa Helsingissä jouluna 1879. Kukkatarjonta oli tuolloin todella vähäistä, ja asiakkaita viehätti hyasintin huumaava tuoksu. Tänä päivänä kuluttajat saavat valita perinteisen vaaleanpunaisen hyasintin lisäksi lukuisia muita värejä halunsa mukaan niin sisälle kuin ulkopuutarhaankin. Kukan tuoksu on edelleen sama – se alkuperäinen.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.