Miekkaliljojen eli gladiolusten mukulat voi istuttaa yksitellen potteihin tai muutaman kappaleen ryhmissä tilaviin ulkoruukkuihin.

Valtaosa keväällä istutettavista sipuli- ja mukulakasveista rakastaa auringonpaistetta ja suojaisaa kasvupaikkaa. Ruukussa niillä on mieluisat oltavat. Hentojen jaloleinikkien ja kruunuvuokkojen kukinta pääsee astiassa myös oikeuksiinsa, kun niiden ei tarvitse kilpailla kukkapenkkien kasvattien kanssa huomiosta ja kasvutilasta.

Sipuli- ja mukulakasvien runsaasta valikoimasta löytää vaivatta mieluisan lajin kaikenkokoisiin istutusastioihin. Tuoksumiekkoja ja gladioluksen eli miekkaliljan korkeita lajikkeita kannattaa istuttaa reilunkokoisiin ruukkuihin ja tukea näyttävästi esimerkiksi pajupunoksella. Daalioiden ja värililjojen matalille lajikkeille riittää halkaisijaltaan parinkymmenen sentin kokoinen ruukku, kun taas muhkeimmat lajikkeet kaipaavat kunnon multatilaa.


Jämäkkä pajupunos tukee tuoksumiekan pitkät varret.

Iloa esikasvatuksesta

Esikasvatus ei ole kaikille lajeille välttämätöntä, mutta siitä on hyötyä kevätmukuloille etenkin viileinä ja sateisina kesinä. Lyhytkin esikasvatus nopeuttaa kukintaa, sillä lämpimässä kasvit juurtuvat nopeasti ja lähtevät sutjakkaasti kasvuun.

Etelä-Suomessa voi monia lajeja istuttaa suoraan lämpimille seinustoille ja ruukkuihin, mutta pohjoisessa esikasvatus on onnistumisen edellytys. Ulkona viileässä mullassa juurtuminen vie aikaa, joten versojen ilmaantumista saa odottaa helposti kolme viikkoa.

Esikasvatusajan pituus riippuu käytössä olevasta valoisasta tilasta. Esimerkiksi lämpimässä gladioluksen mukuloille riittää reilun parin viikon esikasvatus, mutta viileähköllä kuistilla niitä voi kasvattaa kuusikin viikkoa.

Pitkästä kukinta-ajasta haaveilevan kannattaa valita sekä aikaisia että myöhäisiä lajikkeita ja istuttaa mukulat useassa erässä ruukkuihin ja suoraan avomaalle.


Ruostekukka on suojaisten ja lämpimien paikkojen laji. Sirokukkaisesta kasvista tulee 50–80-senttinen.


Erikoisen tiikerikukan kukasta saa nauttia vain päivän. Noin 40-senttisen kasvin kukat ovat valkoisia, keltaisia tai punaisia. Laji sopii myös huonekasviksi.
 


Nerinen kookkaat sipulit istutetaan syvälle multaan. Nerine on leikkokukkanakin käytetty vaaleanpunakukkainen, siro kasvi.

Laatikkoon tai ruukkuun

Sipuleita ja mukuloita voi istuttaa yksitellen ruukkuihin tai muutaman kappaleen ryhmissä laatikoihin ja potteihin. Pienet sipulit on vaivattominta istuttaa muutaman kappaleen ryhmiksi. Jos taimet on myöhemmin tarkoitus erotella istutuslaatikosta, taimiväliksi jätetään lähes 10 senttiä.

Kun tilaa on runsaasti, sipulit ja mukulat istutetaan suoraan reilunkokoisiin ulkoruukkuihin. Reheväkasvuiset lajit, kuten kanna ja daalia, hyötyvät syvästä ruukusta, joka täytetään ravinteikkaalla mullalla.

Ruukun pohjalle tai sivuun voi piilottaa kananlantarakeita turvaamaan lehtevien kasvien ravinteiden saantia. Pienikokoiset, vain reilun kuukauden taimikasvatusajan vaativat lajit pärjäävät pussimullan sisältämillä ravinteilla koko esikasvatusajan.

Moni karttaa taimien kasvatusta kukkasipuleista ja mukuloista epäonnistumisen pelossa. Se ei kuitenkaan ole sen vaativampaa kuin siementen kasvattaminen taimiksi.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.