Milloin perennoja on hyvä jakaa?

Keväällä kannattaa jakaa syksyllä kukkivia lajeja, kuten syysleimuja (Phlox paniculata), päivänhattuja (Rudbeckia) ja osaa nauhuksista (Ligularia). Myös heinät ja saniaiset hyötyvät kevätjaosta, sillä syksyllä niiden juurten aktiivisuus laskee ja ne juurtuvat hitaammin. Jaa keväällä ja alkukesästä kukkivat lajit vastaavasti syksyllä.

Paras sää perennojen jakamiseen on pilvipouta, koska silloin jakotaimet eivät kuivahda kovin nopeasti. Tyyni ilma on ihanteellinen: kova tuuli lisää kasvien haihdutusta ja taimet nuutuvat herkästi. Sateella istuttaminen taas on märän mullan paakkuuntuessa hankalaa.

Heinäkuussa on usein niin helteistä, että kasvit kannattaa jättää rauhaan. Alkusyksy, elo-syyskuun vaihde, on ihanteellinen aika jakaa pionit. Ne juurtuvat silloin varmimmin, eikä kukintakaan häiriinny yhtä pahasti kuin keväällä jaettaessa. Jakaminen on yleisestikin syytä saada päätökseen viimeistään syyskuun alkupuolella, jotta jakotaimet ehtivät juurtua uusille kasvupaikoilleen ennen talven tuloa.

Mistä huomaan, milloin on syytä tarttua lapioon?

Hyvinvoiviin ja kasvupaikallaan kiltisti pysytteleviin perennakasvustoihin ei tarvitse koskea. Jakamisen aika on käsillä silloin, kun perennojen kukinta vähenee, kasvu heikkenee tai kasvusto alkaa harventua keskeltä. Monilajisissa ryhmissä eri lajit saattavat kasvaa toistensa sekaan niin voimakkaasti, että ilman jakamista ryhmä alkaa näyttää epämääräiseltä sekamelskalta. Joskus vain yksi lajeista leviää liikaa ja uhkaa vallata koko ryhmän.

Mitkä lajit vaativat muita useammin jakamista?

Matalajuuriset lajit, kuten ajuruohot (Thymus), patjarikot (Saxifraga Arendsii -ryhmä) ja härkit (Cerastium), hyötyvät jakamisesta muutaman vuoden välein. Muuten näiden kivikkokasvien kasvustot harvenevat keskeltä ja näyttävät ränsistyneiltä. Mätästävät lajit, kuten keijunkukka (Heuchera) ja harmaamalvikki (Lavatera thuringiaca), puolestaan muodostavat tiheitä ruusukkeita, jotka nekin kannattaa jakaa aika ajoin.


Kuunlijan juuristo on vahva ja tiivis. Tarvitaan ronskia otetta ja reipasta polkaisua, jotta paakku halkeaa lapiolla pienempiin osiin.

Milloin perennoja on hyvä jakaa?

Keväällä kannattaa jakaa syksyllä kukkivia lajeja, kuten syysleimuja (Phlox paniculata), päivänhattuja (Rudbeckia) ja osaa nauhuksista (Ligularia). Myös heinät ja saniaiset hyötyvät kevätjaosta, sillä syksyllä niiden juurten aktiivisuus laskee ja ne juurtuvat hitaammin. Jaa keväällä ja alkukesästä kukkivat lajit vastaavasti syksyllä.

Paras sää perennojen jakamiseen on pilvipouta, koska silloin jakotaimet eivät kuivahda kovin nopeasti. Tyyni ilma on ihanteellinen: kova tuuli lisää kasvien haihdutusta ja taimet nuutuvat herkästi. Sateella istuttaminen taas on märän mullan paakkuuntuessa hankalaa.

Heinäkuussa on usein niin helteistä, että kasvit kannattaa jättää rauhaan. Alkusyksy, elo-syyskuun vaihde, on ihanteellinen aika jakaa pionit. Ne juurtuvat silloin varmimmin, eikä kukintakaan häiriinny yhtä pahasti kuin keväällä jaettaessa. Jakaminen on yleisestikin syytä saada päätökseen viimeistään syyskuun alkupuolella, jotta jakotaimet ehtivät juurtua uusille kasvupaikoilleen ennen talven tuloa.

Mistä huomaan, milloin on syytä tarttua lapioon?

Hyvinvoiviin ja kasvupaikallaan kiltisti pysytteleviin perennakasvustoihin ei tarvitse koskea. Jakamisen aika on käsillä silloin, kun perennojen kukinta vähenee, kasvu heikkenee tai kasvusto alkaa harventua keskeltä. Monilajisissa ryhmissä eri lajit saattavat kasvaa toistensa sekaan niin voimakkaasti, että ilman jakamista ryhmä alkaa näyttää epämääräiseltä sekamelskalta. Joskus vain yksi lajeista leviää liikaa ja uhkaa vallata koko ryhmän.

Mitkä lajit vaativat muita useammin jakamista?

Matalajuuriset lajit, kuten ajuruohot (Thymus), patjarikot (Saxifraga Arendsii -ryhmä) ja härkit (Cerastium), hyötyvät jakamisesta muutaman vuoden välein. Muuten näiden kivikkokasvien kasvustot harvenevat keskeltä ja näyttävät ränsistyneiltä. Mätästävät lajit, kuten keijunkukka (Heuchera) ja harmaamalvikki (Lavatera thuringiaca), puolestaan muodostavat tiheitä ruusukkeita, jotka nekin kannattaa jakaa aika ajoin.


Taponlehden (Asarum europaeum) jakotaimella on terhakat juuret. Elokuun loppu on paras aika toukokuussa kukkivan lajin jakamiseen. Hidaskasvuisena sitä kuitenkin tarvitsee jakaa vain harvoin.

Milloin perennoja on hyvä jakaa?

Keväällä kannattaa jakaa syksyllä kukkivia lajeja, kuten syysleimuja (Phlox paniculata), päivänhattuja (Rudbeckia) ja osaa nauhuksista (Ligularia). Myös heinät ja saniaiset hyötyvät kevätjaosta, sillä syksyllä niiden juurten aktiivisuus laskee ja ne juurtuvat hitaammin. Jaa keväällä ja alkukesästä kukkivat lajit vastaavasti syksyllä.

Paras sää perennojen jakamiseen on pilvipouta, koska silloin jakotaimet eivät kuivahda kovin nopeasti. Tyyni ilma on ihanteellinen: kova tuuli lisää kasvien haihdutusta ja taimet nuutuvat herkästi. Sateella istuttaminen taas on märän mullan paakkuuntuessa hankalaa.

Heinäkuussa on usein niin helteistä, että kasvit kannattaa jättää rauhaan. Alkusyksy, elo-syyskuun vaihde, on ihanteellinen aika jakaa pionit. Ne juurtuvat silloin varmimmin, eikä kukintakaan häiriinny yhtä pahasti kuin keväällä jaettaessa. Jakaminen on yleisestikin syytä saada päätökseen viimeistään syyskuun alkupuolella, jotta jakotaimet ehtivät juurtua uusille kasvupaikoilleen ennen talven tuloa.

Mistä huomaan, milloin on syytä tarttua lapioon?

Hyvinvoiviin ja kasvupaikallaan kiltisti pysytteleviin perennakasvustoihin ei tarvitse koskea. Jakamisen aika on käsillä silloin, kun perennojen kukinta vähenee, kasvu heikkenee tai kasvusto alkaa harventua keskeltä. Monilajisissa ryhmissä eri lajit saattavat kasvaa toistensa sekaan niin voimakkaasti, että ilman jakamista ryhmä alkaa näyttää epämääräiseltä sekamelskalta. Joskus vain yksi lajeista leviää liikaa ja uhkaa vallata koko ryhmän.

Mitkä lajit vaativat muita useammin jakamista?

Matalajuuriset lajit, kuten ajuruohot (Thymus), patjarikot (Saxifraga Arendsii -ryhmä) ja härkit (Cerastium), hyötyvät jakamisesta muutaman vuoden välein. Muuten näiden kivikkokasvien kasvustot harvenevat keskeltä ja näyttävät ränsistyneiltä. Mätästävät lajit, kuten keijunkukka (Heuchera) ja harmaamalvikki (Lavatera thuringiaca), puolestaan muodostavat tiheitä ruusukkeita, jotka nekin kannattaa jakaa aika ajoin.


Tasakärkinen lapio on tehokas työväline silloin, kun osa emotaimen kasvustosta jätetään kasvupaikalleen.

Voiko jakamisesta olla haittaa?

Eniten jakamisesta kärsivät syväjuuriset lajit, kuten akileija (Aquilegia) ja töyhtöangervo (Aruncus dioicus). Jos kasvilla on porkkanamaisesti kasvava paalujuuri, se tulisi saada kasvia siirrettäessä ehyenä ylös, muuten kasvusto kärsii. Myös esimerkiksi haurasjuurinen särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis) on siirrettävä varovasti.

Mitä työvälineitä tarvitsen?

Terävä lapio on kaikkein tärkein. Joihinkin tiheäjuurisiin lajeihin, kuten kuunliljoihin (Hosta) ja syysleimuihin, puree parhaiten puukko, leipäveitsi tai linkkuveitsi. Pieniä oksasaksia eli sekatöörejä tarvitset, kun leikkaat perennojen varret syksyllä jakamisen yhteydessä lyhyiksi.

Millä eri tavoilla voin jakaa perennoja?

Jos kasvusto on levinnyt maassa laajalle ja taimia on paljon, voit irrottaa emotaimen kyljestä uusia alkuja. Näin emotaimi jää perennaryhmään koskemattomaksi ja kasvi saa uutta kasvutilaa ympärilleen. Jos taas juuristo on yhtenäinen, tiivis ja vahva, nosta emotaimi kokonaan lapiolla maasta ja halkaise juurakko pienempiin osiin lapiolla tai terävällä veitsellä. Muista poistaa rikkakasvit jakotaimien juurakosta!

Pitääkö vanha perennaryhmä aina jakaa?

Joskus pelkkä mullanlisäys voi auttaa. Rönsyjä ja maavartta muodostavat perennat hyötyvät mullan, turpeen tai kompostin lisäyksestä. Esimerkiksi vuorenkilville (Bergenia) keväisin annettu multalisä tuottaa nopeasti tulosta. Se saa maanpäälliset versot kasvattamaan runsaasti uusia lehtiä, ja myös kukinta voimistuu.

Miten tiheään istutan jakotaimet?

Taimiväli riippuu perennan koosta. Suurperennoja, kuten ukonhattuja (Aconitum) ja ritarinkannuksia (Delphinium), riittää pari kolme tainta neliömetrille. Keskikokoisia, alle metrin korkuisiksi jääviä lajeja, voit istuttaa noin viisi kappaletta neliölle. Matalia, alle puolimetrisiä lajeja, mahtuu neliölle vajaa kymmenen kappaletta. Maanpeiteperennoja, kuten maksaruohoja (Sedum) tai ajuruohoja, tarvitset tiheään istutukseen jo toistakymmentä.

Miten hoidan taimia istuttamisen jälkeen?

Kastele ja varjosta istutukset, jos kasvupaikka on hyvin aurinkoinen. Käytä varjostamiseen esimerkiksi tukikeppien varaan ripustettua kangasta. Huolehdi kastelusta, kunnes taimet ovat juurtuneet.

Kun istutat taimet lannoitetulla perennamullalla tai turpeella parannettuun kasvualustaan, kasvisi eivät tarvitse lisälannoitusta vähään aikaan.

Miten nopeasti perennat toipuvat jakamisesta?

Perennoilla on erilainen kyky selvitä juuriston jakamisesta aiheutuneesta stressistä. Esimerkiksi vuorenkilveltä vie nelisen vuotta ennen kuin kasvusto on palautunut tiheäksi jakamisen jälkeen. Sen sijaan jotkut maata peittävät lajit, kuten maahumala (Glechoma hederacea), rönsytiarella (Tiarella cordifolia) ja rönsyansikka (Waldsteinia ternata), leviävät jo samana kasvukautena tiiviiksi matoksi.


Matalahkon jalopähkämön (Stachys macrantha) juuret ulottuvat hyvässä kasvualustassa syvälle maahan.

Voiko jakamisesta olla haittaa?

Eniten jakamisesta kärsivät syväjuuriset lajit, kuten akileija (Aquilegia) ja töyhtöangervo (Aruncus dioicus). Jos kasvilla on porkkanamaisesti kasvava paalujuuri, se tulisi saada kasvia siirrettäessä ehyenä ylös, muuten kasvusto kärsii. Myös esimerkiksi haurasjuurinen särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis) on siirrettävä varovasti.

Mitä työvälineitä tarvitsen?

Terävä lapio on kaikkein tärkein. Joihinkin tiheäjuurisiin lajeihin, kuten kuunliljoihin (Hosta) ja syysleimuihin, puree parhaiten puukko, leipäveitsi tai linkkuveitsi. Pieniä oksasaksia eli sekatöörejä tarvitset, kun leikkaat perennojen varret syksyllä jakamisen yhteydessä lyhyiksi.

Millä eri tavoilla voin jakaa perennoja?

Jos kasvusto on levinnyt maassa laajalle ja taimia on paljon, voit irrottaa emotaimen kyljestä uusia alkuja. Näin emotaimi jää perennaryhmään koskemattomaksi ja kasvi saa uutta kasvutilaa ympärilleen. Jos taas juuristo on yhtenäinen, tiivis ja vahva, nosta emotaimi kokonaan lapiolla maasta ja halkaise juurakko pienempiin osiin lapiolla tai terävällä veitsellä. Muista poistaa rikkakasvit jakotaimien juurakosta!

Pitääkö vanha perennaryhmä aina jakaa?

Joskus pelkkä mullanlisäys voi auttaa. Rönsyjä ja maavartta muodostavat perennat hyötyvät mullan, turpeen tai kompostin lisäyksestä. Esimerkiksi vuorenkilville (Bergenia) keväisin annettu multalisä tuottaa nopeasti tulosta. Se saa maanpäälliset versot kasvattamaan runsaasti uusia lehtiä, ja myös kukinta voimistuu.

Miten tiheään istutan jakotaimet?

Taimiväli riippuu perennan koosta. Suurperennoja, kuten ukonhattuja (Aconitum) ja ritarinkannuksia (Delphinium), riittää pari kolme tainta neliömetrille. Keskikokoisia, alle metrin korkuisiksi jääviä lajeja, voit istuttaa noin viisi kappaletta neliölle. Matalia, alle puolimetrisiä lajeja, mahtuu neliölle vajaa kymmenen kappaletta. Maanpeiteperennoja, kuten maksaruohoja (Sedum) tai ajuruohoja, tarvitset tiheään istutukseen jo toistakymmentä.

Miten hoidan taimia istuttamisen jälkeen?

Kastele ja varjosta istutukset, jos kasvupaikka on hyvin aurinkoinen. Käytä varjostamiseen esimerkiksi tukikeppien varaan ripustettua kangasta. Huolehdi kastelusta, kunnes taimet ovat juurtuneet.

Kun istutat taimet lannoitetulla perennamullalla tai turpeella parannettuun kasvualustaan, kasvisi eivät tarvitse lisälannoitusta vähään aikaan.

Miten nopeasti perennat toipuvat jakamisesta?

Perennoilla on erilainen kyky selvitä juuriston jakamisesta aiheutuneesta stressistä. Esimerkiksi vuorenkilveltä vie nelisen vuotta ennen kuin kasvusto on palautunut tiheäksi jakamisen jälkeen. Sen sijaan jotkut maata peittävät lajit, kuten maahumala (Glechoma hederacea), rönsytiarella (Tiarella cordifolia) ja rönsyansikka (Waldsteinia ternata), leviävät jo samana kasvukautena tiiviiksi matoksi.


Vahvajuurinen päivänlilja (Hemerocallis) lakkaa vähitellen kukkimasta, ellei kasvustoa aika ajoin jaeta. Kukkimista vähentää myös kasvupaikan muuttuminen varjoisaksi esimerkiksi puiden kasvettua.

Voiko jakamisesta olla haittaa?

Eniten jakamisesta kärsivät syväjuuriset lajit, kuten akileija (Aquilegia) ja töyhtöangervo (Aruncus dioicus). Jos kasvilla on porkkanamaisesti kasvava paalujuuri, se tulisi saada kasvia siirrettäessä ehyenä ylös, muuten kasvusto kärsii. Myös esimerkiksi haurasjuurinen särkynytsydän (Lamprocapnos spectabilis) on siirrettävä varovasti.

Mitä työvälineitä tarvitsen?

Terävä lapio on kaikkein tärkein. Joihinkin tiheäjuurisiin lajeihin, kuten kuunliljoihin (Hosta) ja syysleimuihin, puree parhaiten puukko, leipäveitsi tai linkkuveitsi. Pieniä oksasaksia eli sekatöörejä tarvitset, kun leikkaat perennojen varret syksyllä jakamisen yhteydessä lyhyiksi.

Millä eri tavoilla voin jakaa perennoja?

Jos kasvusto on levinnyt maassa laajalle ja taimia on paljon, voit irrottaa emotaimen kyljestä uusia alkuja. Näin emotaimi jää perennaryhmään koskemattomaksi ja kasvi saa uutta kasvutilaa ympärilleen. Jos taas juuristo on yhtenäinen, tiivis ja vahva, nosta emotaimi kokonaan lapiolla maasta ja halkaise juurakko pienempiin osiin lapiolla tai terävällä veitsellä. Muista poistaa rikkakasvit jakotaimien juurakosta!

Pitääkö vanha perennaryhmä aina jakaa?

Joskus pelkkä mullanlisäys voi auttaa. Rönsyjä ja maavartta muodostavat perennat hyötyvät mullan, turpeen tai kompostin lisäyksestä. Esimerkiksi vuorenkilville (Bergenia) keväisin annettu multalisä tuottaa nopeasti tulosta. Se saa maanpäälliset versot kasvattamaan runsaasti uusia lehtiä, ja myös kukinta voimistuu.

Miten tiheään istutan jakotaimet?

Taimiväli riippuu perennan koosta. Suurperennoja, kuten ukonhattuja (Aconitum) ja ritarinkannuksia (Delphinium), riittää pari kolme tainta neliömetrille. Keskikokoisia, alle metrin korkuisiksi jääviä lajeja, voit istuttaa noin viisi kappaletta neliölle. Matalia, alle puolimetrisiä lajeja, mahtuu neliölle vajaa kymmenen kappaletta. Maanpeiteperennoja, kuten maksaruohoja (Sedum) tai ajuruohoja, tarvitset tiheään istutukseen jo toistakymmentä.

Miten hoidan taimia istuttamisen jälkeen?

Kastele ja varjosta istutukset, jos kasvupaikka on hyvin aurinkoinen. Käytä varjostamiseen esimerkiksi tukikeppien varaan ripustettua kangasta. Huolehdi kastelusta, kunnes taimet ovat juurtuneet.

Kun istutat taimet lannoitetulla perennamullalla tai turpeella parannettuun kasvualustaan, kasvisi eivät tarvitse lisälannoitusta vähään aikaan.

Miten nopeasti perennat toipuvat jakamisesta?

Perennoilla on erilainen kyky selvitä juuriston jakamisesta aiheutuneesta stressistä. Esimerkiksi vuorenkilveltä vie nelisen vuotta ennen kuin kasvusto on palautunut tiheäksi jakamisen jälkeen. Sen sijaan jotkut maata peittävät lajit, kuten maahumala (Glechoma hederacea), rönsytiarella (Tiarella cordifolia) ja rönsyansikka (Waldsteinia ternata), leviävät jo samana kasvukautena tiiviiksi matoksi.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.