Kesäkukat lumoavat Töölönlahdella

Piha

Kukkamerenä aaltoilevat kesäkukkaistutukset Helsingin Töölönlahdella ovat vihersuunnittelija Kirsti Oksasen ideoimia. Puistossa vierailevat pääsevät jälleen ensi kesänä ihastelemaan hänen rohkeaa ja iloittelevaa värien käyttöään.

Viimeiset kastepisarat ovat juuri haihtuneet, ja kukkanuput avautuvat yksi toisensa perään Helsingin Töölönlahdella. Heinäkuisesta aamusta aistii, että päivästä on tulossa lämmin ja aurinkoinen.

– Punakosmoskukat ovat ennätystuuheita tänä kesänä. Tarmokkaan lajin kanssa on oltava varovainen, kertoo kukkapenkit suunnitellut Kirsti Oksanen.

Kaupungin vihersuunnittelijana hän tietää kesäkukkien kujeet. Punakosmosta (Cosmos bipinnatus) on istutettava maltilla, sillä viihtyessään kesäkukka levittäytyy ja hukuttaa muut alleen. Täyteläisessä penkissä koristetupakka (Nicotiana Sanderae-ryhmä), hämähäkkikukka (Cleome hassleriana) sekä palmukaali (Brassica ’Nero di Toscana’) pitävät pintansa, mutta niitä hennommat lajit olisivat vaikeuksissa.

Töölönlahden istutukset kukoistivat ensimmäisen kerran milleniumvuonna, jolloin yhtyemanagerina paremmin tunnettu Seppo Vesterinen toteutti Helsingin kulttuurivuoden kunniaksi alueelle taidepuutarhat kesäkukilla. Seuraavana vuonna Helsingin kaupungin viherosasto jatkoi kukkaideaa Italian Cerviassa vuosittain järjestettävän kesäkukkatapahtuman innoittamana ja kutsui 10 naapurikaupunkiaan suunnittelemaan kukkapenkit Töölönlahdelle.

 

Hämähäkkikukka  Kaukasiantörmäkukka
Hämähäkkikukka Kaukasiantörmäkukka

Uutuuskasvit käyvät läpi tiukan seulan

Tuleva kesä on Kirsti Oksaselle viides, jolloin laajat kesäkukkapenkit ovat kukkatukia myöten hänen käsialaansa. Väliin mahtuu kaksi rikkaruohoista vuotta, mutta onneksi yleisön painostuksesta alue saatiin vallattua takaisin kasvikauneudelle. Finlandia-talon takana olevat kesäkukkapenkit ovat suunnittelijalle myös laaja koekenttä, jossa hän testaa uutuudet ja seuraa kukkien kestävyyttä ja ryhmäkäyttäytymistä.

Kirsti kokeilee joka vuosi uusia lajikkeita tai uusvanhoja lajeja, joita lanseerataan hiljaiselon jälkeen uudelleen markkinoille – esimerkiksi sirokesäkynttilä (Gaura lindheimeri) on vanhanajan kasvi, joka tekee uutta paluuta.

– Yleensä uutuuspenkin tunnistaa melko vaisusta ulkonäöstä. Kaikki lajit eivät pärjää näissä sekaistutuksissa, Kirsti kertoo.

Nyt testipenkissä kasvaa pariakymmentä reunus- ja aluskasvia, joista suunnittelija kehuu sinitähtilobeliaa (Laurentia axillaris). Pallomaisen pöyheä kasvusto ja sininen runsas kukinta viittaavat lajin viihtyvän Suomen lyhyessä kasvukaudessa.

– Jos ensimmäinen kesä näyttää vihreää valoa, uutuudet lähtevät varovaiseen kokeiluun kaupungin muihin kesäkukkaistutuksiin.

Vasta usean testivuoden jälkeen kasvit saavat pääsylipun suunnittelijan vakiokasvilistalle.

Mutta eivät vanhat tutut lajitkaan aina sovellu ryhmäistutuksiin, joiden pitää olla suurimman osa ajasta edustavia. Kirstin mukaan esimerkiksi viehättävä kesämalvikki (Lavatera trimestris) osoittautui pettymykseksi, sillä se kukki itsensä loppuun pikaisesti. Harvat kylvökukat sopivat kaupungin kukkaistutuksiin lyhyen kukinta-aikansa takia.

Juttu jatkuu seuraavalla sivulla. Kuinka kaikki kukat löytävät paikkansa?

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

 

 

Leijonankita ja kaukasiantörmäkukka Valkotupakka
Vaaleanpunainen leijonankitalajike ’Double Azalea Flowered Pink’ ja valkoinen, hento kaukasiantörmäkukka kukoistavat heinä–elokuussa. Valkotupakka

Kuinka 20 000 kesäkukkaa löytävät paikkansa?

Kun vain yhden kesäkukkaruukun suunnittelu on välillä totinen ponnistus, niin kuinka ihmeessä Kirsti Oksanen onnistuu saamaan 20 000 kesäkukkaa kymmenine lajeineen ja lajikkeineen kasvamaan sopusoinnussa ja samanaikaisesti näyttämään näin upeilta?

– Pistän vain silmät kiinni ja näen mielessäni kaikki ne ihanat väri- ja kasviyhdistelmät, Kirsti kuvailee nauraen.

Suunnittelija kertoo poimivansa tutusta ja turvallisesta kasvivalikoimastaan haluamansa värit, tarkistavansa kasvien korkeudet ja suunnittelevansa lajit penkkiin siten, että jokainen kasvi edustaa itseään parhaalla mahdollisella paikalla.

Kirstin kukkapenkeissä on kolme kasvuvyöhykettä: matalat, keskikorkeat ja korkeat lajit. Niiden lisäksi hän on miettinyt istutusryppäiden koot. Esimerkiksi hämähäkkikukka kuuluu keskikorkeisiin lajeihin ja on kolmen ryhmissä, jolloin laihavartinen kukka pääsee varmasti esille. Loput keskikorkeat kukkijat ovat sekaistutuksena sen ympärillä. Matala vyöhyke koostuu reunus- ja aluskasveista ja korkea penkin keskiosaan tulevista lajeista, esimerkiksi tulikukista (Verbascum), salkoruusuista (Alcea rosea) ja jättiverbenasta (Verbena bonariensis).

– Istutuksessa on myös hyvä olla sekaisin kevyttä, erikorkuista ja välillä myös raskasta ainesta.

Kirsti käyttää esimerkiksi sirokesäkynttilää ja koreatörmäkukkaa (Scabiosa atropurpurea) kukkapenkkien keventäjinä. Niiden ilmava ja hento kasvutapa sopii hänen mielestään lähes joka paikkaan, ja molempia voi huoletta käyttää runsaasti.

– Daaliat, niin uljaita kuin ovatkin, luovat massana ehkä turhan tuhdin tunnelman.

Kelta-oranssissa kukkatarhassa muhkea vaaleanoranssi tarhadaalia nostaa päätään vain harvakseltaan. Samaista penkkiä Kirsti on maustanut punaruotisilla mangoldeilla.

Punakosmoskukka
Punakosmoskukka on lähes täydellinen kesäkukka: se kukkii pitkään, kasvaa nopeasti peittäväksi ja on kasvustoltaan terve ja kauniin vihreä. Siitä on myös jalostettu lukuisia lajikkeita. Punakosmoksen kumppaneiksi kannattaa valita tilakilpailussa pärjääviä lajeja, kuten hämähäkkikukkaa, palmukaalia ja koristetupakkaa.

Tyylittelyä lehtikasvien muodoilla ja väreillä

Erilaiset lehtikasvit sopivat Kirstistä mainiosti kukkapenkkiin. Hän korostaa niillä kukkivia kasveja ja rajaa istutuksia, jolloin ne ikään kuin kokoavat kasvit yhteen.

– Ne myös keventävät, selkeyttävät tai antavat korkeutta istutukseen.

Lehtikasvien koristearvo perustuu lehtien muotoon sekä väriin, joka Kirstin istutuksissa on usein jokin muu kuin puhdas vihreä. Punalehtisistä hänelle mieleen ovat muun muassa punalehdet (Iresine), veripeippi (Perilla frutescens), papukaijalehti (Alternanthera ficoidea) ja punajuurikas (Beta ’Bull’s Blood’). Kelta- ja kirjavalehtisistä suosikeistaan hän mainitsee iisot (Agastache), ryytisalviat (Salvia officinalis) ja isokirjopeipit eli värinokkoset (Solenostemon scutellarioides). Myös hopeanhohtoisista lehtikasveista moni on hänen suosikkilistallaan.

Yrtitkin näyttäytyvät täällä Töölönlahdella. Kirsti suosii persiljaa, iisoja, veripeippiä ja ryytisalvioita, mutta myös rosmariinia, laventelia, kynteliä ja keltalehtistä oreganoa näkyy hänen istutuksissaan.

– Yksinään yrtit eivät ole kovin koristeellisen näköisiä.

Piristeenä kymmenien yrttien maustepenkissä kasvaakin kirkkaanpunaista ruisunikkoa, lehtikaalia sekä ilmavaa pronssifenkolia.

Lue lisää seuraavalta sivulta. Milloin kukkatarhaa kannattaa mennä ihailemaan?

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

 

Punakosmoskukka Candy Stripe
Koristeellinen punakosmoksen Candy Stripe -lajike kukkii ahkerasti, kun kuihtuneet kukat poistetaan aika ajoin.

Heinä–syyskuussa kukkatarhat ovat paraatikunnossa

Puistoväki tähtää siihen, että koko tuhatpäinen kukkakaarti on juhannukseen mennessä maassa. Urakkaan kuluu useita viikkoja.

– Kasvatus-, istutus- ja hoitoporukat koostuvat ammattitaitoisista puutarhureista. Heillä on rautainen rutiini näin valtavan kukkamäärän käsittelyssä.

Pieninä kennotaimina istutetut kasvit juurtuvat alustaansa nopeasti, sillä niillä ei ole suurta lehtimassaa hoidettavanaan. Näin niille kehittyy tanakka, kestävä kasvusto.

Jos kesä etenee normaalivauhtia, penkit ovat parhaimmillaan heinäkuun puolivälistä pitkälle syksyyn. Daaliafaneille Kirstillä on hyviä uutisia: Töölönlahdelle on tänä vuonna (2008) tulossa parikymmentä uutuuslajiketta. Niiden käyttäytymistä on nyt ainutlaatuinen tilaisuus päästä seuraamaan.

Kesäkynttilä ja koristetupakka
Myös herrasväenkauraksi kutsuttu kesäkynttilä kasvattaa parhaimmillaan metrin korkuisen ilmavan ja pensasmaisen kasvuston. Tähtimäisiä kukkia on valkoisia sekä hennon punaisia. Jos kukinta uhkaa päättyä kesän lopulla, kasvusto kannattaa leikata alas, jolloin uudet kukkavarret kasvavat pian tilalle. Sen vieruskasvina kukkii limenvihreä koristetupakka ’Perfume Lime’.

Kyytipojiksi pensasruusuja ja kaksivuotisia kukkia

Suloinen cottage garden -tyylinen kukkapenkki on ollut yleisön suosikki ensimmäisestä kukoistuskesästään vuonna 2005. Romanttista tunnelmaa luovat ryhmäruusut yhdessä kesäkukkien sekä kaksivuotisten salkoruusujen, sormustinkukkien (Digitalis purpurea) ja purppuratulikukkien (Verbascum phoeniceum) kanssa.

Salkoruusut leikataan alas joka syksy, ja välillä ne kukkivat seuraavana vuonna hyvin talvehditun lepokauden jälkeen. Penkkiin kasvatetaan kuitenkin myös varataimet Talvipuutarhan takana sijaitsevissa kasvihuoneissa. Huoneissa on taimettunut lisäksi korkeanhuiskea purppuratulikukka, joka on ollut positiivinen yllätys kokeneelle suunnittelijalle.

– Laji on todella näyttävä eikä siemennä riesaksi asti kuten muutama sen lajitoveri, Kirsti kehaisee.

Istutusten lomasta kohoavat puiset koristeelliset kasvituet ovat Kirstin ideoimat. Viehättävät raikkaan valkoiset rakenteet antavat viimeisen silauksen täyteläiselle kukkatarhalle.

Lisää upeita kuvia seuraavalla sivulla.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

 

Pirteässä sekapenkissä näyttäytyvät keltainen koristetupakka, oranssi samettikukka ja valkoinen sinitähtönen. Keskellä tulipunainen, harvoin nähty naamiokukka (Alonsoa ’Fire Ball’) ja tummalehtinen mangoldi.
Pirteässä sekapenkissä näyttäytyvät keltainen koristetupakka, oranssi samettikukka ja valkoinen sinitähtönen. Keskellä tulipunainen, harvoin nähty naamiokukka (Alonsoa ’Fire Ball’) ja tummalehtinen mangoldi.

Maya-daalia ja punamangoldi Kesäpäivänhattu, koristetupakka ja samettikukka
Vaaleanoranssin daalian Maya-lajikkeen takaa kohoaa punaruotinen mangoldi. Olemukseltaan voimakasta daaliaa on hyvä tasapainottaa lehtevillä kasveilla. Ruskeasävyinen kesäpäivänhattu (Rudbeckia hirta ’Autumn Colors’) viihtyy valoisilla paikoilla, missä sen värit hehkuvat auringossa aamusta iltaan. Kontrastia penkkiin luo taustan vaaleanpunertava koristetupakka. Etualalla kasvaa sekaistutuksiin erinomaisesti soveltuvaa samettikukkaa.

 

 

Ryhmäruusut
Oranssi ’Belvedere’ ja vaaleanpunainen ’Mariatheresia’ ovat uusia ryhmäruusulajikkeita. Cottage garden -penkin etualalla ahkeraliisaa ja ryytisalviaa.

Salkoruusut, sormustinkukat sekä valkoiset ja roosat purppuratulikukat keinuvat ryhmäruusujen seassa.
Salkoruusut, sormustinkukat sekä valkoiset ja roosat purppuratulikukat keinuvat ryhmäruusujen seassa. Kun salkoruusun kukinta alkaa, purppuratulikukan viimeiset kukat ovat enää salossa.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

 


Julkaisuun liitetyt avainsanat:

kasvi kesäkukat kukat kukka puisto puutarha puutarhanhoito

Ei liitettyjä avainsanoja.