Vanhan irlantilaisen sanonnan mukaan elämä on täynnä mahdollisuuksia sille, jolla on vettä ja turvetta tilallaan. Eteläirlantilaisessa Killurneyn puutarhassa tulee mieleen, että mahdollisuudet taatusti kasvavat entisestään, jos tilallisella on käytössään myös luovaa mieltä ja vankkaa kasvituntemusta.

Näillä ominaisuuksilla puutarhan omistajatar Mildred Stokes on mitä ilmeisimmin varustettu. Hän on onnistunut luomaan Comeraghin vuorten juurella sijaitsevasta 4000 neliön puutarhastaan paikan, joka tarjoaa paljon: väreillä ja muodoilla leikitteleviä kasviyhdistelmiä, avoimia auringon syleilemiä ja suljettuja siimeksen tiloja, vuoristopuron solinaa ja peilikirkasta lammenpintaa sekä harkitusti aseteltuja, katseet kerääviä yksityiskohtia.

On helppo ymmärtää, miksi Killurney valittiin Irlannin kauneimmaksi puutarhaksi vuonna 2008.

Kuten niin moni muukin vaikuttava puutarha, myös tämä on syntynyt pikkuhiljaa, tila toisensa jälkeen. Ensimmäiset kasvit Mildred istutti 25 vuotta sitten 1800-luvulta peräisin olevan päärakennuksen edustalle – siellä entuudestaan kasvaneiden kahden yksinäisen puun seuraksi.

– Haaveilin ruusutarhasta, mutta eiväthän ruusut viihtyneet, kun istutin ne tontin tuulisimmalle paikalle, Mildred kertoo kävellessämme etelään, kohti vuoria avautuvan pääpuutarhan istutusten lomassa.

Lukemattomia muitakin kasveja hän on joutunut siirtämään tai ne ovat vain hävinneet, kun ne on laitettu väärälle paikalle.

– Olen oppinut kaiken kasveista kantapään kautta.

 

Vastakohdat täydentävät toisiaan. Vaalea korkea vesiuurna erottuu hyvin lamoavakasvuisen, korkeuttaan leveämmän syvänpunaisen japaninvaahteran (Acer palmatum ’Chitoseyama’) edessä. Tiiviin kasvillisuuden seasta aukeava kurkistusaukko tarjoaa myös valon ja varjon välistä leikittelyä.  Miniatyyrikivikko erilaisine mehitähtineen (Sempervivum) on perustettu jalallisen kivikaukalon päälle. Nämä suloiset kivikkokasvit viihtyvät, kun kasvualustassa on runsaasti hiekkaa ja soraa. Sora sopii myös katteeksi kasvien välille.
Vastakohdat täydentävät toisiaan. Vaalea korkea vesiuurna erottuu hyvin lamoavakasvuisen, korkeuttaan leveämmän syvänpunaisen japaninvaahteran (Acer palmatum ’Chitoseyama’) edessä. Tiiviin kasvillisuuden seasta aukeava kurkistusaukko tarjoaa myös valon ja varjon välistä leikittelyä. Miniatyyrikivikko erilaisine mehitähtineen (Sempervivum) on perustettu jalallisen kivikaukalon päälle. Nämä suloiset kivikkokasvit viihtyvät, kun kasvualustassa on runsaasti hiekkaa ja soraa. Sora sopii myös katteeksi kasvien välille.

Puutarhassa on katseltavaa läpi vuoden

Huonosti viihtyviä kasveja ei täällä enää näy, joskin edellispäivien rankkasateet ovat piesseet osan kasvustoista alas. Avoimen nurmikon ympärillä olevat kasviryhmät ovat englantilaistenkin rakastamia ”mixed bordereita” – sekaistutuksia, joissa pensaat, perennat ja heinät kasvavat toistensa lomassa ja tarjoavat katseltavaa läpi vuoden.

Pensaista moni on ainavihanta, kuten limenvihreälehtinen ’Sundance’-koisi (Choisya ternata) sekä erilaiset puksipuut (Buxus), tuijat (Thuja) ja valesypressit (Chamaecyparis).

– Haluan, että puutarhassani on väriä talvellakin.

Vierailumme aikaan syyskuun puolivälissä yltäkylläisin kukinta on jo ohi, osin raekuurojen vuoksi, mutta moni jaloruusu ja daalia on vielä parhaassa vedossa. Ne on sijoitettu paikoilleen kukintojensa värin mukaan joko vaaleanpuna–siniseen, kokonaan vaaleanpunaiseen tai persikanpuna–keltaiseen istutusalueeseen.

Jälkimmäisen ryhmän edustalla hehkuu huomiota herättävän kaunis, punaisenruskea ruusu, jonka Mildred nimeää ’Brown Velvet’ –floribundaruusuksi. Sitä on pakko nuuhkaista, mutta voih: tuoksua ei nimeksikään.

Jaloruusut kukkivat Killurneyssa toukokuusta jouluun, ja daaliatkin jatkavat kukoistustaan marraskuuhun asti. Talvet ovat täälläpäin Irlantia niin leutoja, että Mildredin ei tarvitse nostaa daalian juurakoita maasta.

– Meillä ei ole ollut pakkasia kymmeneen vuoteen. Irlantilaisissa puutarhoissa kasvatetaankin nykyään paljon arempia ja eksoottisempia kasveja kuin ennen.

Kevätkin alkaa varhain. Ensimmäisten narsissien ja jouluruusujen (Helleborus) kukat ilmestyvät helmikuussa.

Mildred Stokes
Mildred Stokes hoitaa puutarhaansa yksin, mutta raskaimmissa perustamistöissä on auttanut hänen maanviljelijämiehensä.

Puutarhassa on kuivia ja kosteita alueita

Pääpuutarhassa liikkuessa ei heti arvaa, että puutarha jatkuukin vielä rakennuksen toisella laidalla, tontin länsipuolella. Ensin vastaan tulee itämaishenkinen kivikko, jonka Mildred perusti 15 vuotta sitten tontin kuivimmalle ja kivisimmälle paikalle.

– Yritin aluksi kasvattaa samoja kasveja kuin pääpuutarhassa. Totesin pian, että pääsen helpoimmalla, kun istutan tänne lajeja, jotka luontaisesti viihtyvät näissä oloissa.

Pääosassa kivikossa ovat matalat havukasvit. Kaikille on jätetty runsaasti tilaa ympärille, ja näin niiden pystyt, laakeat, pyöreät ja muut erilaiset kasvutavat pääsevät hyvin esille.

Pienen kivikon takaa aukeaa toisenlainen maailma, tuuhea ja runsaslajinen kosteikko. Tontin laitaa pitkin virtaa kirkasvetinen vuoristopuro, jonka Mildred on tässä kohdassa laajentanut miehensä avustuksella lammeksi. Puro solisee lammesta hiljalleen eteenpäin saniaisten, japaninvaahteroiden ja kurjenpolvien (Geranium) ohi kohti valtavaa puusaniaista (Dicksonia antarctica). Alun perin Australiasta kotoisin oleva kookas puusaniainen koristeellisine lehtineen menestyy ulkona talvet, jos lämpötila ei laske alle -5 asteen. Killurneyn puusaniaisella on ikää parikymmentä vuotta.

Yritän udella Mildredin lempikasvia. Kun olemme ruusujen kohdalla se on ruusu, jouluruusujen luona se on vaihtunut jouluruusuksi, kosteikossa se on saniainen, kunnes ohitamme japaninvaahteran. Ymmärrän, että kysymys taitaa olla vähän tökerö. On kuin kysyisi äidiltä hänen lempilastaan.

Katso lisää kauniita kuvia Killurneyn puutarhasta seuraavalta sivulta.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

 

Puutarhaan on aina hyvä jättää myös tyhjää tilaa. Se näkyy Killurneyn puutarhassa.


Lammen ympäristön kasveja on yhdistelty niin, että lehtien muodot ja värit muodostavat vivahteikkaan kokonaisuuden. Kuvassa muun muassa kurjenmiekkoja (Iris), sulkavaleangervo (Rodgersia pinnata), ’Sundowner’-tähkälilja (Phormium) ja ainavihanta himalajansetri (Cedrus deodara).

 

Puusaniainen kerää katseet kosteassa, rehevässä painanteessa ja antaa lähes subtrooppista tunnelmaa. ’Brown velvet’ -floribundaruusu kasvaa yli metrin korkuiseksi ja kukkii myöhäiskeväästä jouluun. Sen erikoista väriä pysähtyvät kaikki ihmettelemään.
Puusaniainen kerää katseet kosteassa, rehevässä painanteessa ja antaa lähes subtrooppista tunnelmaa. ’Brown velvet’ -floribundaruusu kasvaa yli metrin korkuiseksi ja kukkii myöhäiskeväästä jouluun. Sen erikoista väriä pysähtyvät kaikki ihmettelemään.

 

Avointa tilaa on hyvä olla joka puutarhassa. Laaja nurmikko tuo väljyyttä ja tilantuntua.
Avointa tilaa on hyvä olla joka puutarhassa. Laaja nurmikko tuo väljyyttä ja tilantuntua.

Värit ovat tärkeitä ympäri vuoden. Daaliat tuovat iloa pitkälle syksyyn, mutta myös värikäslehtiset pensaat piristävät pihan ilmettä. Etuvasemmalla kelta- ja tummanpunalehtiset, Mildredin muotoilemat kielopuut (Pittosporum tenuifolium). Talvea ajatellen Mildred suosii myös puita, joilla on kauniit rungot tai ainavihannat lehdet.
Värit ovat tärkeitä ympäri vuoden. Daaliat tuovat iloa pitkälle syksyyn, mutta myös värikäslehtiset pensaat piristävät pihan ilmettä. Etuvasemmalla kelta- ja tummanpunalehtiset, Mildredin muotoilemat kielopuut (Pittosporum tenuifolium). Talvea ajatellen Mildred suosii myös puita, joilla on kauniit rungot tai ainavihannat lehdet.

Kivikossa viihtyvät mm. katajat (Juniperus) ’Super Star’ ja ’Pfitzeriana’, tuija (Thuja) ’Rheingold’, sininen törmäkukka (Scabiosa), japaninkääpiökirsikka (Prunus incisa) ’Ko Yo Mi Mai’ ja punalehtinen kielopuu (Pittosporum) ’Tom Thumb’.
Kivikossa viihtyvät mm. katajat (Juniperus) ’Super Star’ ja ’Pfitzeriana’, tuija (Thuja) ’Rheingold’, sininen törmäkukka (Scabiosa), japaninkääpiökirsikka (Prunus incisa) ’Ko Yo Mi Mai’ ja punalehtinen kielopuu (Pittosporum) ’Tom Thumb’.

Näkymät laidunmaiden yli kohti Comeraghin vuoria on haluttu pitää avoimina, sillä näin puutarha luontevasti nivoutuu osaksi maisemaa. Stokesin perheen omistamille laitumille johtaa rautaportti puutarhan perältä. Etualalla komea jättihöyhenheinä (Stipa gigantea).
Näkymät laidunmaiden yli kohti Comeraghin vuoria on haluttu pitää avoimina, sillä näin puutarha luontevasti nivoutuu osaksi maisemaa. Stokesin perheen omistamille laitumille johtaa rautaportti puutarhan perältä. Etualalla komea jättihöyhenheinä (Stipa gigantea).

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.