Narsisseja kasvatettiin kotipuutarhoissa ja narsissien sipuleilla käytiin kauppaa jo kauan ennen kuin ne tuotiin renessanssiajan Hollantiin kevätkukiksi.

Kreikkalainen kasvitieteilijä ja filosofi Theophrastus luetteli ja kuvaili teoksissaan ensimmäisenä noin 300 eaa. monia varhaisimmista tunnetuista narsissilajeista. Narsissit mainitaan myös vanhoissa arabien kirjoituksissa ja ne tunnettiin jo muinaisessa Egyptissäkin.

Luonnonvaraiset narsissit kasvavat Euroopassa Iberian niemimaalla Portugalin ja Espanjan alueilla sekä Afrikan pohjoisosissa ja Lähi-idässä. Niiden kasvualueet ulottuvat merenpinnan tasolta vuoristoseutujen niityille, metsiin ja kivikoihin. Luonnonnarsissit kasvavat paikoilla, jotka ovat keväisin kosteita, mutta kesällä hyvin kuivia. Puutarhanarsisseillekin kasvupaikan kosteus kukinta-aikaan keväällä on suotuisaa.

Kreikkalainen mytologia kertoo, miten narsissi sai alkunsa. Narkissos-nuorukainen näki kuvajaisensa peilityynen vuoristolähteen pinnassa ja rakastui näkyynsä heti. Nälkä tai väsymys ei saanut häntä lähtemään ihastuksensa luota, joten nuorukainen kuihtui ja kuihtui, kunnes lopulta kuoli pois. Hänen ruumiinsa muuttui kelta-valkoiseksi kukaksi, joka sai nimekseen nuorukaisen mukaan narsissi. Narsisseille tyypillisen torven eli kukan keskellä olevan lisäteriön sanotaan sisältävän Narkissoksen kyyneliä.

Narcissus-sukuun kuuluu noin viisikymmentä lajia, joista osa on hyvin monenmuotoisia. Narsisseista tunnetaan myös useita luonnonristeymiä, sillä narsissit risteytyvät helposti keskenään. Niiden terälehdet ovat yleisimmin keltaiset tai valkoiset, mutta joskus myös oranssit, vihreät tai punaiset, tai niissä voi olla näiden värien yhdistelmiä. Varsinkin moderneilla lajikkeilla on kirkkaan väriset torvet, jotka voivat olla keltaiset, valkoiset, vaaleanpunaiset, oranssit, punaiset, vihreät tai moniväriset.

 

Kerrannaiskukkaisella Eggs and Bacon -lajikkeella vuodelta 1731 on kermansävyiset terälehdet. Cottage-puutarhojen suosikki tunnetaan myös nimellä ’Orange Phoenix’. White Lady
Kerrannaiskukkaisella Eggs and Bacon -lajikkeella vuodelta 1731 on kermansävyiset terälehdet. Cottage-puutarhojen suosikki tunnetaan myös nimellä ’Orange Phoenix’. Makeatuoksuinen ’White Lady’ oli 1890-luvulla yksi suosituimmista narsisseista, mutta on nyt lähes hävinnyt kaupallisesta viljelystä. Se palkittiin Englannissa arvostetulla AGM-palkinnolla 1898.

Narsissit – unohdettua sielunravintoa

Britanniaan narsissit saapuivat roomalaisten mukana, sillä valloittajat uskoivat kasvin nesteellä olevan parantavia voimia. Myrkyllisen nesteen sisältämät kiteet saattavat itse asiassa ärsyttää ihoa. Muhammed (noin 570–632) antoi arvoa narsissin kauneudelle kirjoittaessaan, että hän, jolla on kaksi leipää, ostakoon toisella leivällä narsissin kukkia. Sillä leipä on ruokaa ruumiille, mutta narsissi on ruokaa sielulle. Keskiajalla arabit käyttivät keltanarsissin (Narcissus pseudonarcissus) mehua lääkkeenä kaljuuteen.

Muhammedin sanojen jälkeen 1600-luvulle asti narsissit saivat kuitenkin pääasiassa kasvaa luonnossa ja melko unohdettuina, kunnes muutamat englantilaiset noukkivat narsisseja luonnosta puutarhoihinsa. Shakespearekin kirjoitti narsisseista, jotka kauniina ottavat vastaan maaliskuun tuulet.

Narsissien suosio puutarhakasveina kasvoi, kun puutarhurit löysivät niistä 1600-luvulla erikoisia muotoja kuten ’Van Sion’ (syn. ’Telamonius Plenus’). Se on keltanarsissin kerrannaiskukkainen muoto, joka lisääntyy vauhdilla jopa ilman hoitoa. Sitä kasvaakin runsaasti esimerkiksi Britannian metsissä.

Narsisseista tuli kuitenkin jälleen vähemmän haluttuja, kun tulppaanit ja hyasintit nousivat suureen suosioonsa ja niistä kehiteltiin vuosina 1600–1850 tuhansia lajikkeita. Itse asiassa monet tuon aikakauden uudet narsissit olivat herkkiä tasetteja kaupallista viljelyä varten, kuten vuodelta 1780 peräisin oleva ’Grand Primo Citroniere’.

Lue lisää narsisseista seuraavalta sivulta.

Katso myös ihanat narsissikuvat!

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.

 

 


Vuodelta 1890 peräisin oleva ’Lucifer’ löydettiin uudelleen cornwallilaisesta puutarhasta.

Narsissikuume iskee britteihin

Narsissien risteyttämisestä innostuttiin varsinkin Britanniassa toden teolla 1800-luvun loppupuoliskolla ja samoihin aikoihin kiinnostuttiin myös niiden tieteellisestä luokittelusta. Vuonna 1884 brittiläisen Royal Horticultural Societyn narsissien historiaa käsittelevällä luennolla kerrottiin, että luonnonnarsissilajeja on 20. Nykyään lajeja ja alalajeja sekä villiristeymiä lasketaan olevan yli 250.

Merkittävimmät uudet lajikkeet olivat keltanarsissin eli pääsiäisliljan Emperor– ja Empress-lajikkeet, jotka esiteltiin vuonna 1865. Vuoteen 1900 mennessä uusia lajikkeita oli tuotettu jo noin tuhat. Yksinkertainen keltanarsissi ’King Alfred’ on yksi suosituimmista isotorvisista, keltakukkaisista lajikkeista, joka esiteltiin vuonna 1899. Sen charmi puree yhä, vaikka hollantilaiset kukkasipuleiden viljelijät ovatkin vähitellen poistamassa sitä viljelystä.

 

Rikinkeltatorvisen Sophie’s Choice -lajikkeen luultiin jo iäksi kadonneen.  Irene Copeland
Rikinkeltatorvisen Sophie’s Choice -lajikkeen luultiin jo iäksi kadonneen. Tunnettu brittiläinen narsissinkasvattaja W. F. M. Copeland nimesi kermanvalkoisen, kerrannaiskukkaisen Irene Copeland -lajikkeen tyttärensä mukaan vuonna 1915. Myös Irenen isosiskolla, pikkuveljellä ja äidillä on nimikkolajikkeensa.

Vanhat lajikkeet kestäviä

1940-luvulle tultaessa uusia narsissilajikkeita oli jo tuhansittain, joten 1900-luvun alkua voidaan pitää narsissien kulta-aikana. Uusien lajikkeiden värit olivat aiempaa intensiivisempiä, kuten oranssitorvisessa tähtinarsissilajikkeessa (N. x incomparabilis) ’Fortune’ vuodelta 1917, ja moninaisempia, kuten vuosikymmeniä pinkkinä narsissina tunnetussa vaaleanpunatorvisessa Mrs. R. O. Backhouse -lajikkeessa vuodelta 1923.

Usein historiallisiksi narsisseiksi määritellään ennen vuotta 1940 esiintyneet lajikkeet. Ne ovat ulkonäöltään vähemmän täydellisiä kuin modernit lajikkeet. Mutta pienet ”kauneusvirheet” tekevät niistä monen silmissä narsisseista kaikista viehättävimpiä.

Perinnesipulikukista narsissit lienevätkin suosituimpia, ja niiden vanhoja lajikkeita on saatavissa melko hyvin – erikorkuisia ja erivärisiä. Vanhat lajikkeet ovat kestäviä ja hyvin lisääntyviä, minkä todistaa jo se, että ne ovat monesti säilyneet vuosikymmeniä ilman hoitoa. Koska narsissit ovat myrkyllisiä, hiiret ja myyrät jättävät niiden sipulit rauhaan.

Vanhojen lajikkeiden värit ovat monista kiinnostavampia kuin uusien lajikkeiden joskus räikeät värit. Herkkien värisävyjen lisäksi monia kiehtoo eritoten vanhojen narsissilajikkeiden tuoksu. Vanhojen lajikkeiden ja kerrannaiskukkaisten muotojen tuoksu onkin usein voimakkain. Arvostetuin tuoksuva narsissi on valkonarsissi, jonka parfyymia on kuvailtu jopa taivaalliseksi. Keltanarsissit saattavat olla usein tuoksuttomia tai jopa pahanhajuisia. Kukat saattavat avautuessaan haista epämiellyttävältä, mutta niiden tuoksu kehittyy miellyttäväksi muutamassa päivässä. Monen narsissin tuoksu voimistuu, kun ne tuodaan leikkokukiksi sisään lämpimään.

Lisää narsissiasiaa seuraavalla sivulla.

Katso myös upeat narsissikuvat.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.


 

Historialliset narsissilajikkeet valtaavat Leivojen pihapiirin alkukesästä. Narsissimeressä muun muassa White Lady ja Mrs. Langtry -lajikkeet.
Historialliset narsissilajikkeet valtaavat Leivojen pihapiirin alkukesästä. Narsissimeressä muun muassa White Lady ja Mrs. Langtry -lajikkeet.

Vanhoja ja uusia ihanuuksia

Viimeisten laskentojen mukaan narsissilajikkeita on jo yli 26 000. Joukossa on onneksi monia vanhoja, mutta hyvin säilyneitä lajikkeita.

Vuodelta 1919 peräisin oleva valkonarsissi, vanhalta nimeltään runoilijannarsissi (N. poëticus) ’Actaea’ on yhä hyvin rakastettu. Tuoksuvakukkaisella, pienitorvisella lajikkeella on puhtaanvalkoiset, pyöristetyt terälehdet ja keltainen, punareunuksinen torvi. Romanttiset valkonarsissit ovat monen mielestä niitä oikeita vanhan ajan narsisseja.

Isotorvinen tähtinarsissi (N. x incomparabilis) ’Carlton’ vuodelta 1927 on yhä maailman suosituimpia lajikkeita. Se on helppo kasvattaa ja hyvin runsaasti kukkiva. Sen tuoksuvissa kukissa on kahta keltaisen sävyä. Narsissikautta jatkaa muihin narsisseihin verrattuna myöhään kukintansa aloittava vanha orkideanarsissisuosikki (N. Triandrus- ryhmä) ’Thalia’ vuodelta 1916. Sen puhtaanvalkoisia, orkideaa muistuttavia ja sulotuoksuisia kukkia voi olla yhdessä varressa jopa viisi.

Moderneista lajikkeista syklaaminarsissi (N. Cyclamineus-ryhmä) Tête-à-Tête lienee kaikkein tunnetuin. Pienikasvuista, leinikinkeltaisena runsaasti kukkivaa lajiketta myydään meilläkin ruukkukaupalla kevään korvilla ja erityisesti pääsiäisen aikaan.

Lähteet:

Aalto, Marja: Narsissi, itserakkauden tunnus
Gripshover, Mary Lou: Some Daffodil History
Higgins, Clay: Fun Historical Daffodil Facts
Higgins, Clay: Historic Daffodils
Krochmal, Connie: Heirloom daffodils
Old House Gardens: Bulbs in Bouquets 

Katso lisää narsissikuvia seuraavalta sivulta. 

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.


 

Narsissilajikkeita löytyy kymmeniä tuhansia.

Valkonarsissi ’Ornatus Maximus’ vuodelta 1927 kukkii hieman muita lajin edustajia aikaisemmin. Terälehdiltään lumenvalkoisessa kukassa on ruhtinaallinen tuoksu.
Valkonarsissi ’Ornatus Maximus’ vuodelta 1927 kukkii hieman muita lajin edustajia aikaisemmin. Terälehdiltään lumenvalkoisessa kukassa on ruhtinaallinen tuoksu.

Perennapenkkiin istutettujen narsissien lehdet saavat kukinnan jälkeen kuihtua rauhassa. Myöhemmin kesällä kukkivat kasvit jättävät ne peittoonsa.
Perennapenkkiin istutettujen narsissien lehdet saavat kukinnan jälkeen kuihtua rauhassa. Myöhemmin kesällä kukkivat kasvit jättävät ne peittoonsa.

Polar Ice -lajikkeen lähes läpeensä valkoisissa, eleganteissa kukissa on hienostunut tuoksu. Lajike on vuodelta 1936.
Polar Ice -lajikkeen lähes läpeensä valkoisissa, eleganteissa kukissa on hienostunut tuoksu. Lajike on vuodelta 1936.

Tämän artikkelin sisältö on tuotettu yhteistyössä Kotipuutarha-lehden ja Puutarhaliiton kanssa. Artikkelin Copyright Kotipuutarha-lehti.