Harmaahärkki

Maanpeitekasvit ovat luonteeltaan runsaasti lehtiruusukkeita tai tuuheita mättäitä muodostavia tai ympäristöönsä juuriversojen avulla leviäviä. Voimakkaan ja tuuhean kasvun ansiosta ne tappavat ennen pitkää valon puutteessa rikkaruohot alleen.

Matalakasvuiset lajit selviävät melko karuissakin oloissa ja ohuessa multakerroksessa. Useimmat lajit kukkivat parhaiten auringossa tai puolivarjossa, mutta monet menestyvät hyvin pihan varjoisimmissakin nurkkauksissa. Näissä kasveissa on myös paljon talvivihreitä lajeja.

Ruusuista ikivihreisiin. Jaloruusuissa on myös hurmaavia maanpeiteruusuja. Yksivuotisissa kesäkukissa on hyviä lajeja, kuten surfiniapetuniat, lumihiutaleet, köynnöskrassit, huovinkukat, siniviuhkot, amppelirusokit ja leijonankidat.

Pihanurmikon voi korvata pienessä pihassa kokonaan maanpeitekasveilla. Hyviä pihalaattojen välissä tai pensaiden ja puiden katveessa ovat esimerkiksi suikeroalpit, kevätkaihonkukat tai puolivarjossa ja varjossa viihtyvät talviot ja taponlehdet.

Maanpeitekasveja käytetään myös sitomaan rinteitä. Ne ovat omiaan käytävien ja porrasaskelmien reunoilla, kallioiden päällä ja kivikkoistutuksilla. Lajivalikoima kattaa auringossa, puolivarjossa tai varjossa viihtyvät lajit.

Maanpeitekasvit sopivat myös pihan laitamille hoidetun tontin ja luonnonympäristön rajamaastoon.

Matalat kivikkokasvit. Matalat, värikkäät kivikkokasvit muodostavat upeita kukkamattoja kallioille ja sopivat hyvin myös kiviaidan tai -muurin päälle. Kun nämä kasvit ovat päässeet kunnon vauhtiin, niiden hoito on sen jälkeen melko helppoa. Ensimmäisinä vuosina rikkaruohot on kuitenkin kitkettävä pois, jotta ruusukkeet ja mättäät pääsevät tuuhettumaan kunnolla. Kun paljaaksi raavitut kallionkolot tai kivipengermien päällykset on täytetty mullalla ja multaan istutettu erilaisia kasveja, ollaan jo voiton puolella.

Suuri osa kukkivista kivikkokasveista viihtyy parhaiten auringossa tai puolivarjossa, missä niiden kukinta-aika pitenee jonkin verran. Jatkossa matalat lajit eivät juuri kaipaa kastelua ja ne menestyvät jopa 10-20 sentin multakerroksessa. Näitä kasveja on helppo lisätä jakamalla niiden liian tuuheita mättäitä keväällä tai syksyllä. Näin myös kukinta paranee, kun kasvit nuortuvat.

Rytmiä pensailla. Erikorkuisilla lehtensä varistavilla maanpeitepensailla ja rinnettä pitkin leviävillä köynnöksillä saadaan syntymään rytmiä pihapiiriin. Niin tasapenkkiin kuin rinteen etuosaan sopivat matalammat lajit ja taakse niitä korkeammat. Maanpeitekasveissa on myös kaunista ruskaa kehittäviä lajikkeita, joita kannattaa suosia.

Talvivihreät lajit viihtyvät yleensä puolivarjossa tai varjossa talon pohjoispuolella, missä kevätpaahde ei kellastuta niiden versoja. Vaikka esimerkiksi havukasvien versot ruskettuvatkin kevätpaahteessa, niin ne elpyvät pian, kun kuivat versot revitään pois.

Talvivihreät lajit tuovat ympärivuotista vehreyttä ja toimivat samalla lumenkerääjinä. Monet maanmyötäiset pensaat kehittävät niin tuuhean kasvuston, ettei niiden alla enää mikään muu menesty. Tällainen piha on myös helppo hoitaa, sillä usein riittää, kun niistä keväällä poistetaan kuivat ja katkeilleet versot.

Perennoissa on myös runsaasti matalia, tuuheita mättäitä tai lehtiruusukkeita muodostavia lajeja, joita voi yhdistellä matalien pensaiden kanssa. Maanpeitekasvien tuuhea lehdistö on usein koristeellinen, vaikka kukat olisivatkin melko vaatimattomia.

Köynnöksistä maan peitteeksi sopivat köynnöshortensiat, imukärhövilliviinit, viiniköynnökset, muratit, piippuköynnökset ja tuuheaa kasvustoa muodostavat luonnonkärhöpohjaiset lajit, kuten alppikärhöt, kellokärhöt, viiniköynnökset ja kiinankärhöt. Anna köynnösten kasvaa ilman tukea vapaasti rinteessä tai kalliolla. Kiven lämmössä ne viihtyvätkin yllättävän hyvin.

Erilaisia maanpeitekasveja hankkiessasi selvitä, millaisessa maassa ja kasvuolosuhteissa kyseinen laji menestyy. Tärkeä tekijä on oikea valaistus, jotta kasvia ei tarvitsisi jälkeenpäin enää siirrellä paikasta toiseen. Kasvin on oltava talvenkestävä ja selvittävä kotipaikkakuntasi edustamalla kasvuvyöhykkeellä. Varpu- ja havukasveille oikea kasvualusta on hapan maa, kun taas jotkut maanpeitekasvit ovat kalkinsuosijoita.